BREAKING NEWS: Elämä jatkuu!

"Mä tiesin tän!"
Ylikonstaapeli Hautamäki, 
positiivisuuden ruumiillistuma.

Opettajan ammatissa täytyy olla ajan hermolla ja suorastaan imuroida itseensä erilaista nippelitietoa ja muodostaa niistä suuria kokonaisuuksia. Tällainen imuri on taipuvainen välillä tukkeutumaan ja siinä tilassa suusta pääsee jos jonkinlaisia pessimistisiä aivopieruja, joilla voi olla vaikutusta nuoren ajatusmaailmaan, sikäli mikäli nuori sattuu olemaan kuulolla.  

Tulevaisuustaulua opiskelijoille piirtävä opettaja saattaa maalata maailman varsin mustaksi. Oppilaan kysyessä neuvoa esimerkiksi siitä, millaisilla aloilla saattaisi hamassa tulevaisuudessa olla työtä tarjolla, vastaukset voivat olla vähissä. Nuorelle saattaa muodostua sellainen vaikutelma, että jokainen valinta on väärä, koska kaikki työ katoaa Suomesta. Onko siis ihme, että niin moni nuori lamaantuu isojen valintojen hetkellä?

Musta huominen ei ole totta. Maailma muuttuu, mutta maailma ei lopu. Eikä työ lopu. Kiina-ilmiö syö jatkossakin joitakin toimialoja, mutta uusia työmahdollisuuksia avautuu varmasti. Viime vuosikymmenet ovat opettaneet, että ei ole järkevää hankkia liian spesifiä eli kapea-alaista koulutusta. Laaja-alainen koulutus ja monipuolinen kokemus korostuvat jatkossa. Koska tulevat työtehtävät ovat hyvin suurella todennäköisyydellä entistäkin moninaisempia, täytyy lähteä liikkeelle siitä, että työ tekijäänsä opettaa.

Hyvin olennaista on myös oma asenne. Jos esimerkiksi uusi teknologia aiheuttaa allergisen reaktion, työelämä voi olla varsin kivulias elämänvaihe, koska on vaikea kuvitella tulevaisuutta, jossa käytössämme olisi vähemmän tekniikkaa kuin nyt.

Elämme siis muutoksen kynnyksellä. Toinen suuri muutos liittyy tavaratuotantoon. On selvää, että nykyinen bulk-tuotanto ei voi loputtomiin jatkua. Materiaalikustannukset tulevat jatkossa kasvamaan, koska raaka-aineita on käytössä rajallinen määrä. Tästä syystä tusinatuotteiden laatu tulee jatkossa olemaan entistä huonompi. Vastaavasti laadusta ollaan valmiita maksamaan. 

Laadun lisäksi korostuu yksilöllisyys. Mikä järki siinä on, että esimerkiksi vaatekauppaan mennessämme joudumme rajaamaan etsintämme sellaisiin valintoihin, jotka joku muu on tehnyt meidän puolestamme. Miksi emme saisi itse valita puseromme materiaaleja, malleja, leikkauksia, värejä ja mahdollisia painokuvioita?

Edellä kuvailtu kehitys avaa meidän suomalaisten eteen niin kutsutun mahdollisuuksien ikkunan. Asiakkaat eivät enää halua sitä samaa tuotetta, joka ei tunnetusti käytössä kestä, vaan jotakin parempaa ja jotakin henkilökohtaisempaa.  Uskon, että olemme menossa kohti sellaista tavaratuotantoa, jossa kuluttaja tosiasiassa on kuningas. 

Tällaisessa tulevaisuuskuvassa korostuu laatu ja henkilökohtainen design. Uskon myös, että sellaiset arvot kuin paikallisuus tulee jatkossa olemaan entistäkin suurempi myyntivaltti. Maksukykyiset ihmiset ympäri maailmaa ovat valmiita maksamaan mittatilaustyönä tehdyistä tavaroista.

Mitä siis sanoa nuorisolle? 

• Tutustu itseesi. Opettele tunnistamaan vahvuutesi. Liiku epämukavuusalueella, koska vain asettamalla itsesi ennaltakokemattomiin tilanteisiin, opit uusia asioita itsestäsi.
• Ui vastavirtaan ja opettele taitoja, joita muut eivät osaa.
• Kunnioita työtä, kaikkea työtä. Toisin sanoen, älä väheksy mitään työtehtäviä.      Älä myöskään kysy ensimmäiseksi, paljonko jostakin työstä maksetaan. 
• Pyri tekemään jokainen eteesi tuleva työ niin hyvin kuin osaat, mutta opettele kohdistamaan energiasi oikeisiin asioihin. 
• Virheet avaavat mahdollisuuden oppia jotakin uutta, niitä ei siis ole syytä pelätä.
• Ota rohkeasti vastuuta, jos sitä sinulle tarjotaan. Luota esimiehesi arvioon, että pystyt vastuusi kantamaan. 
• Pidä itsestäsi huolta. Opettele tunnistamaan voimavarojesi rajat, mutta älä myöskään anna periksi mukavuudenhalulle.

Kukaan meistä ei tiedä, mitä huominen tuo tullessaan. Tämä tosiasia on toisesta näkökulmasta suorastaan kutkuttava ajatus. Kenenkään kohtalo ei ole kiveen kirjoitettu. Kaikki ovet ovat siis meille avoinna.