Valtio olen minä!

Putin oli ensimmäisen hallintokautensa aikana tehnyt huolellista työtä valta-asemansa pönkittämiseksi. Oppositiota ei käytännössä ollut, koska Kremlin johtama vaalijärjestelmä torpedoi todellisilta vastavoimilta mahdollisuuden muodostaa uskottavaa puoluepoliittista vastavoimaa Putinin johtamalle Yhteiselle Venäjälle. Paikallishallinto oli Putinin rautaisessa otteessa, koska kuvernööriehdokkaiksi pääsivät vain Kremlin suosikit. Media toitotti Kremlin sävelmää ja riitasoinnut tukahdutettiin AK47:n voimalla tai uhkaamalla sillä. Putin oli myös ehtinyt miehittää korkeimmat hallinnon postit omilla KGB:n aikaisilla tovereillaan. Vova ei ollut totisesti levännyt laakereillaan!


Shakin suurmestari Garri Kasparov julisti Putinille sodan. Elettiin Herran vuotta 2005 ja kevään lämmin tuulahdus oli sulattanut jään suurin piirtein kaikkialta muualta paitsi Siperiasta. Demokratia oli kuitenkin kuollut ja syvälle kuopattu. Gasparov ilmoitti vetäytyvänsä vihreän veran ääreltä ja haastavansa Putinin hallinnon. Kunnianhimoinen tavoite oli pyrkiä viemään Venäjää kohti aitoa demokratiaa. Kasparov vaikutti lupaavalta kandidaatilta haastavaan tehtävään. Hänellä oli käytettävissään rahaa, mainetta ja taktista neroutta.

Vaalikiertue vei Kasparovin matkalle eri puolille suurta Venäjän maata. Hänen mukanaan kulki kahdeksan turvamiestä ja joukko avustajia. Hän kiersi kaikissa niissä paikoissa, joissa Putin oli jättänyt jälkeensä savuavia raunioita: hän kävi lohduttamassa Beslanin koulukaappauksen uhreja, jotka olivat menettäneet omaisiaan FSB:n joukkojen tehtyä väkivaltaisen iskun koulun kaapanneita terroristeja vastaan. Shakkimestari itki itkevien kanssa ja toisti toistamasta päästyään sanomaa siitä, kuinka Putin ja Kremlin hallinto ei piitannut pätkän vertaa kansansa hyvinvoinnista vaan vain ja ainoastaan oman asemansa pönkittämisestä.

Joissakin paikoissa Kasparovin puhe upposi viljavaan maaperään, mutta kannatus ei vain lähtenyt lentoon. Kaikkialla missä hän kävi, Kremlin miehet seurasivat häntä. Hän ei saanut käyttöönsä ennaltavarattuja hotellihuoneita ja tilaisuuksia sobotoitiin kaikin mahdollisin keinoin. Silloinkin, kun hän pääsi puhujapönttöön asti, hän sai tuta yleisön joukosta heitetyt kananmunat ja tomaatit. Televisiokaan ei sattuneesta syystä häntä noteerannut. Vuosien kuluessa Kasparovin ääni hiipui ja hän muuttui epävarmemmaksi. Lopulta hänen rahansa loppuivat, maine meni, eikä järkikultakaan enää asiantilaa muuksi muuttanut.

Kasparov ei ollut ensimmäinen eikä ainoa, joka yritti rakentaa esteitä Vladimir Putinin itsevaltiuden tielle. Hän ja hänen laillaan monet muut epäonnistuivat. Kirjailija Masha Gessenin sanoin: "Kun demokratian instituutiot oli hajotettu, oli mahdotonta - oli myöhäistä - järjestäytyä puolustamaan niitä."

Valkoinen vallankumous

Monen asiantuntijan yllätykseksi Vladimir Putin kunnioitti perustuslakia ja vetäytyi presidentin paikalta vuonna 2008, koska laki rajoitti presidentin valtakaudet kahteen perättäiseen. Putin siirtyi pääministeriksi. Venäjän uusi presidentti ei muodostanut Putinille minkäänlaista uhkaa. 163-senttisen Medvedevin vierellä Putin näytti pitkältä. Syntetisaattorilta kuulostavaan seuraajaansa verrattuna Putin vaikutti suorastaan karismaattiselta. Medvedevin asema oli sanalla sanoen seremoniallinen. Naruista veteli pääministeri, eikä se jäänyt kenellekään epäselväksi.

Medvedevin kauden lopulla vuonna 2011 Venäjällä tapahtui jotakin odottamatonta: suurimmissa kaupungeissa nähtiin kymmenien tuhansien ihmisten mielenosoituksia. Ilmassa oli suorastaan vallankumouksellista liikehdintää. Ihmiset uskaltautuvat ulos kodeistaan kaduille ja osoittivat avoimesti halveksuntansa Kremlin ja Putinin pakkovaltaa vastaan. Sosiaalinen media tavoitti aina vain uusia ja uusia ihmisjoukkoja ja hetken vaikutti siltä, että Putinin diktatuuri horjuu, että se ei kykene tukahduttamaan kansannousua.

Maaliskuussa 2012 kaikki muuttui ja valkoinen vallankumous kuihtui kokoon. Vladimir Putin palasi presidentiksi voitettuaan presidentinvaalit 63 prosentin äänisaaliilla. Haastaja Gennadi Zjuganovin äänisaalis jäi laihaan 17 prosenttiin. ETYJ:n tarkkailijat raportoivat erilaisista väärinkäytöksistä, mutta tilanne oli mikä oli. Putin palasi vallankahvaan. Vaalikausien lukumääräkin oli edellisenä vuonna pidennetty neljästä kuuteen vuoteen, joten odotettavissa on, että Putin hallitsee maata aina vuoteen 2024 asti, jolloin hän on 72-vuotias vetreä vanhus.

Putin tuntui saaneen lisää kierroksia oltuaan neljä vuotta enemmän tai vähemmän sivussa julkisuuden valokeilasta. Propagandakoneisto tuotti tiiviiseen tahtiin tarinaa palvotun johtajan uusimmista sankariteoista, kuten meren pohjalta pelastetuista arvokkaista ruukuista, yksin sammutetuista metsäpaloista ja leopardinmetsästysretkistä. Judotatamillakin vastustajat lensivät kanveesiin entistä komeimmissa kaarissa. Myös yksityiselämässä tapahtui, kun 30-vuotinen avioliitto Ludmilan kanssa päättyi vuonna 2013. Moskovan kaduilla alkoi kierrellä huhuja valtiaan uusista rakastajattarista. Venäjällä oli jälleen vahva hallitsija.

Yhteenveto

Masha Gessenin kirjan perusteella kuva Vladimir Putinista täydentyy, mutta kirja jättää jälkeensä suuria kysymyksiä. Kuka lopulta nosti Putinin Venäjän johtajaksi? KGB? Miten on mahdollista, että 140 miljoonan kansalaisen maassa valta on noin voimakkaasti keskittynyt yhden miehen käsiin? Keitä ovat Putinin taustalla toimivat salaperäiset oligarkit? Entä mihin Putin pyrkii?

Jos Vladimir Putin ei olisi niin peijakkaan pelottava diktaattori, hänen määrätietoisuuttaan ja energiaansa voisi jopa ihailla. Ilmeinen narsistinen persoonallisuushäiriö hänellä on kuten oppi-isällään Stalinilla. Onko meidän suomalaisten syytä pelätä Putinia? Heitän vastakysymyksen: oliko meillä syytä pelätä Stalinia?

Lähteet:
Masha Gessen. Kasvoton mies.
Englanninkielinen wikipedia, Suomen Kuvalehden arkisto, YLE:n nettisivut.