Bandiitti naapurissa
Ruotsalaisten sukellusvenejahdille nauraminen on varsin lyhytnäköistä hauskanpitoa. Jos Venäjä ei pätkääkään piittaa muiden valtioiden ilmatiloista, miksi se välittäisi vesialueiden rikkomisista? On syytä olettaa, että
Ruotsin vesialueella todella oli venäläinen sukellusvene. Episodi
herättää meidän suomalaisten kannalta kiusallisen kysymyksen,
johon joku entinen armeijan korkea upseeri jo viittasikin: kuinka monta
kertaa venäläisten sukellusveneet ovat risteilleet Suomen vesialueella
ja miksi niistä ei ole puhuttu?
Ruotsin tapahtumat ovat luontevaa jatkoa Venäjän tai pikemminkin Putinin uuden valtakauden (2012) jälkeisessä politiikassa. Venäjän johto harjoittaa agressiivista ja kaksinaamaista politiikkaa, eikä piittaa, vaikka jäisi kiinni valheista. Verekseltään kiinni jääminenkin kyetään selittämään omalle kotoväelle kirkkain silmin ja niin, että johdon pisteet eivät vähene vaan lisääntyvät.
Mihin Venäjä siis on matkalla? Yhdestä asiasta voimme olla varmoja: suunta ei ole meidän suomalaisten kannaltamme hyvä. Putinin johdolla Venäjä ei tule alistumaan kansainvälisen painostuksen alla vaan välit länsimaiden kanssa tulevat entisestään kiristymään, kun Putin leikkii omia bandiitti-leikkejään.
Putin tuntuu suorastaan nauttivan kansainvälisen yhteisön kiusaamisesta. Hän toimii kuin pahinkin koulukiusaaja suomalaisessa koulussa: täydellisen tietoisena siitä, että "eivät ne mulle mitään mahda".
Suomen asema Venäjän naapurina ei tule lähivuosina helpottumaan vaan vaikeutuu. On siis turha odottaa myrskyn laantumista, vaan päinvastoin varautua yltyvään myrskyyn. Meidän on tehtävä selkeä valinta: toimimmeko jatkossa niin kuin on totuttu viimeisten vuosikymmenten ajan toimimaan, eli vaikenemme ja alistumme vai toimimmeko kuin suvereenin valtion ominaisuuksiin kuuluu eli omaa tahtoamme ja omien arvojemme mukaista politiikkaa noudattaen?
Ruotsin tapahtumat ovat luontevaa jatkoa Venäjän tai pikemminkin Putinin uuden valtakauden (2012) jälkeisessä politiikassa. Venäjän johto harjoittaa agressiivista ja kaksinaamaista politiikkaa, eikä piittaa, vaikka jäisi kiinni valheista. Verekseltään kiinni jääminenkin kyetään selittämään omalle kotoväelle kirkkain silmin ja niin, että johdon pisteet eivät vähene vaan lisääntyvät.
Mihin Venäjä siis on matkalla? Yhdestä asiasta voimme olla varmoja: suunta ei ole meidän suomalaisten kannaltamme hyvä. Putinin johdolla Venäjä ei tule alistumaan kansainvälisen painostuksen alla vaan välit länsimaiden kanssa tulevat entisestään kiristymään, kun Putin leikkii omia bandiitti-leikkejään.
Putin tuntuu suorastaan nauttivan kansainvälisen yhteisön kiusaamisesta. Hän toimii kuin pahinkin koulukiusaaja suomalaisessa koulussa: täydellisen tietoisena siitä, että "eivät ne mulle mitään mahda".
Suomen asema Venäjän naapurina ei tule lähivuosina helpottumaan vaan vaikeutuu. On siis turha odottaa myrskyn laantumista, vaan päinvastoin varautua yltyvään myrskyyn. Meidän on tehtävä selkeä valinta: toimimmeko jatkossa niin kuin on totuttu viimeisten vuosikymmenten ajan toimimaan, eli vaikenemme ja alistumme vai toimimmeko kuin suvereenin valtion ominaisuuksiin kuuluu eli omaa tahtoamme ja omien arvojemme mukaista politiikkaa noudattaen?
Kommentit