Valtio on niin suuri kuin sen herättämä pelko

Vladimir "Vovka" Putin KGB-univormussa.

Vladimir Putinin ajasta KGB:n koulussa on vain vähän tietoa. Mies elätteli edelleen romanttisia haaveita vakoojan urasta kapitalistisessa vihollisvaltiossa kuten Länsi-Saksassa. Vovka poikkesi opiskeluaikana "luokkatovereistaan" yhdessä seikassa: hänellä oli oma auto. Auto oli lahja poikaansa palvoneilta vanhemmilta. He olivat valmiit luopumaan omasta elintasostaan antaakseen ainoalle elossa olevalle pojalleen kaiken, mitä mahdollisuuksien rajoissa oli.


Putin avioitui KGB-koulutusjaksonsa aikana. Morsian oli lentoemäntä Ljudmila Shkrebneva. Ljudmila oli varsin ihastunut sulhoonsa, mutta kosinnan pitkä alustus sai hänet jo epäilemään, että mies oli lemppaamassa häntä. "Olemme olleet yhdessä jo kolme vuotta. Olisiko aika virallistaa suhteemme?" kuului Ljudmilan kertoman lakoninen kysymys. Kolmen vuoden seurustelujakso oli Venäjällä pitkä aika. Yleensä siellä avioiduttiin hyvin nopeasti. 

Vastavihitty pari muutti Vladimirin vanhempien huusholliin, pienehköön kaksioon. Järjestely ei ollut mitenkään omalaatuinen tuon ajan Leningradissa. Näin siellä elettiin, koska asuntojen kysyntä ylitti tarjonnan. Noihin ahtaisiin oloihin syntyi myös pariskunnan ensimmäinen lapsi Maria vuonna 1985.

Samana vuonna Putinin haave viimein toteutui ja hän pääsi kentätöihin. Kohdemaa oli kuitenkin Itä- eikä Länsi-Saksa. Kaupunkikin tuotti suuren pettymyksen. Hän ei päässyt pääkallopaikalle Berliiniin vaan Helsingin kokoiseen Dresdeniin. 

Toimenkuvakin tuotti suuren pettymyksen. Hänen tehtävänsä oli yrittää värvätä Dresdenissä opiskelleita nuoria kommunistisen puolueen vakoojiksi. Työ ei tuottanut järin hyvää tulosta, koska Vovkalla ei ollut tarjota vakoojille suurta palkkashekkiä. Niinpä Vladimirin päivä täyttyikin lähinnä siitä, että mies luki saksankielisiä lehtiä aamusta iltaan, leikkeli niistä kiinnostavimmat artikkelit ja liimaili KGB:n pohjattomaan, mutta auttamattoman huonosti järjestettyyn arkistoon, joka ei kiinnostanut ketään. Vladimir Putin menetti poltteen palvella isänmaan asiaa, lopetti liikunnan, lihoi ja laiskistui.

Vuonna 1985 Neuvostoliitossa alkoi uusi aika. Kommunistisen puolueen johtoon nousi Mihail Gorbatsov, joka totesi, että jos Neuvostoliitto aiotaan pitää hengissä, järjestelmää on uudistettava. Gorbatsovin toteuttamat uudistukset eivät kuitenkaan johtaneet Neuvostoliiton vahvistumiseen. Hallinnon uudelleen järjestely (perestroika) ja hallinnon avoimuus (glasnost) johtivat päinvastaiseen reaktioon: Neuvostoliitto alkoi hapertua reunoilta.

Jopa Dresdenissä alkoi kuohua. Gorbatsovin jälkeisinä vuosina kansalaisvapauksia alettiin lisätä, eikä salainen poliisi Stasi enää puuttunut yhtä terhakasti kokoontumisiin ja mielenilmauksiin kuin ennen. Vaaleissakin oli nyt useita ehdokkaita, eikä vain se yksi puolueen määräämä henkilö.

Putin katseli tätä vapautumista kauhun vallassa. Hän ei voinut ymmärtää, että Stasi ja ennen muuta KGB antoivat tuon kaiken tapahtua. Lopulta kansan tyytymättömyys johti siihen, että kansa alkoi kohdistaa vihansa Neuvostoliiton edustustoihin, kuten KGB:n tukikohtaan Dresdenissä. Putin katsoi sivussa, kun hänen rakas organisaationsa mureni pala palalta.

Tuota katkeraa muistoa Putin kantaa sydämessään tänäkin päivänä. Hänhän on julkisesti todennut, että suurin maailmanhistoriaa kohdannut onnettomuus on Neuvostoliiton tuhoutuminen. Presidenttinä hän on palauttamassa suuren Venäjän, suuren Neuvostoliiton kadonnutta kunniaa mielessään KGB:n koulussa annettu perussääntö: "Valtio on niin vahva kuin sen herättämä pelko".

Vovkan tarina jatkuu jälleen ensi viikolla.

Lähde: Masha Gessen, Kasvoton mies.