Kuka on Vladimir Putin?

 

Kasvoton mies

Venäläis-amerikkalainen toimittaja Masha Gessen on kirjoittanut mielenkiintoisen kirjan aikamme kenties pelätyimmästä johtajasta Vladimir Putinista. Kirjan nimi on kuvaavasti Kasvoton mies. Kasvoton tämä mies on siksi, että hänestä ei tiedetä. Aniharva tuntuu millään tavalla muistavan lasta Leningradin kaduilta. Siksi mies on päässyt kirjoittamaan oman tarinansa.

Tarinalla on mielenkiintoisia yhtymäkohtia toisen venäläisen johtajan tarinan kanssa. Nuori Vovka oli kooltaan pieni ja heiveröinen, mutta ajautui silti toistuvasti tappeluihin. Näistä hän selviytyi voittajana silmittömän raivonsa ansiosta. Poika potki, raapi ja puri vastustajaansa, kunnes tämä luikki karkuun. Kenellekkään ei saanut antaa mahdollisuutta nöyryyttää häntä. Samanlaista tarinaa kerrotaan Georgian pojasta Josip Dzukashvilista, jonka maailma oppi tuntemaan nimellä Stalin.

Sambo pelasti nuoren Vladimirin

Vovkan isä, Vladimir hänkin, toimi toisessa maailmansodassa niin kutsutuissa tuho-osastoissa, jotka voidaan rinnastaa Suomen kaukopartiojoukkoihin. Tuho-osaston 28-miehinen joukko-osasto pudotettiin lentokoneesta metsään vihollisen linjojen taakse 150 kilometrin päähän Leningradista. Heidän onnistui räjäyttää yksi vihollisen juna, kun muona loppui. He saivat paikallisilta ruokaa, mutta joutuivat näiden kavaltamiksi. Saksalaiset saivat osan 28:sta kiinni, mutta jotkut pääsivät pakoon, mukaan lukien Vladimir Putin senior. Pakomatkansa aikana hän muun muassa upottautui piiloon suohon ja hengitti ruo´on läpi, kunnes takaa-ajaneet saksalaiset luopuivat etsinnöistä.

Isä-Vladimir kotiutettiin armeijasta osittain invalidisoituneena. Äiti Maria oli kuolla aliravitsemukseen. Pariskunta oli saanut tässä vaiheessa kaksi poikaa. Vanhempi oli kuollut muutaman vuoden ikäisenä ennen sodan alkua, toinen oli sen päättyessä noin kahdeksanvuotias. Vanhemmat olivat sodan jäljiltä niin huonossa jamassa, että poika otettiin sisään laitokseen. Lastenkodissa tämä toinenkin poika, tulevan presidentin isoveli, kuitenkin kuoli.

Vladimir juniorin syntymä vuonna 1952 oli suuri ihme. Kovia kokeneiden vanhempien ei oltu uskottu enää kykenevän saavan lapsia. Siksi poikaa, Vladimir Vladimirovitsia, suorastaan hemmoteltiin. Syntymäkaupunki Leningradissa näkyivät edelleen toisen maailmansodan aikaiset piirityksen jäljet. Perheen pienessä kaksiossa oli esimerkiksi siirrettävä puuliesi, joka oli eräänlainen piirityksen muistomerkki. Sillä pidettiin talo lämpimänä ankarana piiritystalvena. Sen kitaan tungettiin kaikki poltettavissa oleva, jotta kylmyys ja tauti ei olisi tarttunut. Näissä edelleen karuissa olosuhteissa pieni Vovka otti ensi askeleensa.

Keskeinen paikka Vovkan lapsuuden ympäristössä oli kotitalon sisäpiha, jota kutsuttiin pihakuiluksi. Pihakuilu oli paikka, jonne heitettiin roskat ja jonne kokoontuivat kulmakunnan kovanaamat. Osalla oli takanaan linnatuomioita ja siksi elämä pikemminkin takana kuin edessä. Siellä moni nassikka opetteli kovan elämän opit. Tupakka ja pullo kiersivät ringissä. Nyrkkiä sai maistaa harva se päivä. Moni ei elämän maljasta ehtinyt kauaa maistaa, mutta siellä nuori Putin kasvoi ja oppi karun elämän selviytymisstrategian: vain vahvat selviävät.

Kun muut unelmoivat kosmonautin urasta, Putinin unelma oli päästä KGB-agentiksi. Ongelmaksi muodostui väkivaltainen luonne. Noin 10-vuotiaana poika erotettiin Nuorten pioneerien ryhmästä alituisten tappelujen vuoksi. Erottaminen oli suuri häpeä, koska pioneerius oli tärkeä osa lasten elämää.

Ilman samboa Vladimir Putin ei kenties olisi Venäjän presidentti. Suoraan käännettynä sana tarkoittaa "itsepuolustusta ilman aseita". Sambo on venäläisten oma taistelulaji, joka yhdistelee judoa, karatea ja kansanpainiliikkeitä. Kurinalainen sambo ja sitoutunut valmentaja muuttivat kovanaaman päämäärätietoiseksi ja ahkeraksikin nuorukaiseksi. Se oli elämänmuutos, joka avasi pojalle Neuvostoliiton salaisen palvelun KGB:n ovet.

Vladimirin ollessa kaksitoista vuotias nuorten venäläispoikien suosikkiteos oli Kilpi ja miekka -niminen romaani. Kirjan sankari oli Saksassa työskennellyt Neuvostoliiton tiedustelu-upseeri. Hänestä tuli Vladimirin esikuva ja roolimalli. Hänen ansiostaan Vovka valitsi kaikki koulunsa saksan kielen kurssit ja menestyikin niissä. Toinen vahva aine oli historia.

KGB:n kouluun ei päässyt kuka tahansa. Vakoojakouluun pääsy edellytti joko yliopistotutkintoa tai asepalvelusta. Nuori Vovka valitsi vanhempiensakin yllätykseksi yliopistouran ja kotikaupunkinsa maineikkaan Leningradin yliopiston, jonne ei Vovkan kaltaisella keskitason oppilaalla olisi pitänyt olla mitään mahdollisuuksia päästä. Keskimäärin neljästäkymmenestä hakijasta sisään pääsi vain yksi.

Mikä siis avasi Leningradin yliopiston ovet Vladimir Putinille? Pahat kielet kuiskivat, että KGB. Vaikka lapsuudenperheen elämä ei ollut ylellistä, kaikkea muuta, heillä oli kuitenkin oma pieni mökki (datza) Leningradin ulkopuolella, televisio ja puhelin. Erityisesti viimeksi mainittu herätti epäilyksiä siitä, että isä-Vladimir työskenteli siviilityönsä ohella KGB:lle niin sanottuna informanttina. Kumpi siis valitsi kumman: Vladimir Putin KGB:n vai KGB Vladimirin?


Vladimirin tarina jatkuu ensi viikolla.

Lähteet:
Masha Gessen: Kasvoton mies, Vladimir Putinin nousu Venäjän valtiaaksi.
Edward Radzinski: Stalin.