Kokenut Barkov

Kisakuume senkun nousee ja keskustelu Suomen jääkiekkomaajoukkueen vahvuuksista ja heikkouksista käy kuumana. Vahvuuksiksi on lueteltu mm. joukkuepelaaminen ja kenties koko turnauksen paras maalivahtitrio. Moni harmittelee Mikko Koivun poisjääntiä ja jää pohtimaan sitä, kuinka 18-vuotiaan Aleksander Barkovin rahkeet riittävät ykkössentterin vastuun kantamiseen.


Kyllä en jaksa ymmärtää tällaista polemiikkia. Minun täytyy kysyä näiltä asiantuntijoilta, että oletteko nähneet tätä meidän nuorukaistamme kentällä? Hän ei pelaa niin kuin juniori. Hän pelaa kuin kaiken kokenut veteraani. Hänen peruspelaamisensa on ollut äärimmäisen korkealla tasolla jo 16-vuotiaasta, jolloin hänet ensi kertaa näin. Häneltä on turha odottaa ilmaveivejä tai muita näyttäviä temppuja, mutta kuinka monta ilmaveiviä ja hokkuspokkustemppua tarvitaan isojen pelien voittamiseen? Aika monta. Ottelut voitetaan laadukkaalla peruspelaamisella. Ja juuri siinä on Sashan vahvuus.

Barkov on vahva, ulottuva ja suhteellisen hyvä luistelija. Hänen pelikäsityksensä on erinomainen, mutta hänen suurin vahvuutensa on rutiininomaisessa suorittamisessa. Yleensä tämä rutiini saavutetaan uran ehtoopuolella ja tämän rutiinin vuoksi juuri kokeneet pelaajat pistetään kaukaloon, kun panokset ovat kovat ja tarvitaan kovaa itseluottamusta, kylmiä hermoja ja virheetöntä tekemistä.

Sasha on luonnonoikku, mutta tälle oikkuudelle on yksinkertainen selitys: hänellä on isänsä Aleksander seniorin kautta yli kahden vuosikymmenen mittainen kansainvälinen ura huipputasolla. Sasha junior pelaa täsmälleen isänsa vahvuuksilla. Hänessä nämä vahvuudet ovat jalostuneet korkeammalle tasolle. Sasha junior on isänsä uran jatkaja. Legenda Selänteen vierellä luistelee 18-vuotias veteraani.