Ongelman esittely: entistä useampi lukiolainen ei opi?
Henkilökohtaisen kokemukseni mukaan läppärillä varustettua oppilasta on vaikeampi saada oppimaan. Edessä oleva kone on kuin Pandoran lipas, joka avaa kaikki maailman mahdollisuudet ja siksi opettajan puhe ei kiinnosta, vaikka tämä hyppisi tuoleilla ja näyttelisi kohtauksen jännitysnäytelmästä "Stalin ja Hitler kohtaavat". Olen kokeillut.
Ratkaisuna ongelmaan olen kokeillut muun muassa sitä, että kaikki, jotka eivät ole tehneet kotiläksyjään, joutuvat punnertamaan. Ei toimi. Naiset ja nolostelevat nuoret miehet eivät punnerra. Urheilevat nuoret miehet taas punnertavat mielellään ja jättävät siksi läksyt tekemättä.
Toinen oppimista hankaloittanut ongelma on ollut se, että nuorten väliset tasoerot ovat mielestäni lisääntyneet. 30 oppilaan ryhmä jakautuu karkeasti ottaen kolmeen ryhmään. Parhaiden ryhmässä olevilla on olemassa historiallinen viitekehys mielessään. Heidän kanssaan voi briljeerata yksityiskohdilla: "Mannerheimilla oli henkilökohtaiset syyt vihata bolsevikkeja. Hänhän oli palvellut pitkään keisarillisen Venäjän armeijassa ja kuulunut bolsevikkien vihaaman tsaari Nikolai II:n henkivartiokaartiin." Keskimmäisen ryhmän oppilailla on hatara mielikuva siitä, että Mannerheimilla oli jokin rooli itsenäisen Suomen ensimmäisten vuosikymmenten historiassa ja että mies oli mahdollisesti sotilas. Alimman tason ryhmä saattaisi esimerkiksi kysyä: "Mitä paikkaa Mannerheim pelasikaan?" No se on sinänsä mielenkiintoinen kysymys, mutta jos alan pohtia kyseisen henkilön roolia vuosisadan alun vakoojana Kiinassa, alimman tietotason ryhmä ei ehkä sittenkään kykene seuraamaan ajatuksenjuoksuani.
Opetussuunnitelma asettaa lukion historian opetukselle tietyt ehdot siitä, mitä tunneilla pitää käydä läpi. Koneistettua luokkaa opettavalla on siis hermot kireällä, kun työ ei tuota tulosta. Jos opettamisessa jättää vastuun oppimisesta tyystin oppilaalle, voi olla, että hänen löytämänsä vastaus kysymykseen: "Miksi ensimmäinen maailmansota syttyi?" on "Sarajevon laukaukset", eikä hän tällöin ymmärrä, että suuri viitekehys on 1800-luvun kuluessa valtioiden välinen kiristynyt taloudellinen kilpailu, joka johti valtioiden välisten suhteiden kärjistymiseen ja sitä rataa ajauduttiin suureen sotaan.
Koska koneet ovat tulleet lukioon jäädäkseen, olennainen kysymys siis kuuluu: miten hyödyntää opettamisessa koneen suomat uudet mahdollisuudet?
Ratkaisuna ongelmaan olen kokeillut muun muassa sitä, että kaikki, jotka eivät ole tehneet kotiläksyjään, joutuvat punnertamaan. Ei toimi. Naiset ja nolostelevat nuoret miehet eivät punnerra. Urheilevat nuoret miehet taas punnertavat mielellään ja jättävät siksi läksyt tekemättä.
Toinen oppimista hankaloittanut ongelma on ollut se, että nuorten väliset tasoerot ovat mielestäni lisääntyneet. 30 oppilaan ryhmä jakautuu karkeasti ottaen kolmeen ryhmään. Parhaiden ryhmässä olevilla on olemassa historiallinen viitekehys mielessään. Heidän kanssaan voi briljeerata yksityiskohdilla: "Mannerheimilla oli henkilökohtaiset syyt vihata bolsevikkeja. Hänhän oli palvellut pitkään keisarillisen Venäjän armeijassa ja kuulunut bolsevikkien vihaaman tsaari Nikolai II:n henkivartiokaartiin." Keskimmäisen ryhmän oppilailla on hatara mielikuva siitä, että Mannerheimilla oli jokin rooli itsenäisen Suomen ensimmäisten vuosikymmenten historiassa ja että mies oli mahdollisesti sotilas. Alimman tason ryhmä saattaisi esimerkiksi kysyä: "Mitä paikkaa Mannerheim pelasikaan?" No se on sinänsä mielenkiintoinen kysymys, mutta jos alan pohtia kyseisen henkilön roolia vuosisadan alun vakoojana Kiinassa, alimman tietotason ryhmä ei ehkä sittenkään kykene seuraamaan ajatuksenjuoksuani.
Opetussuunnitelma asettaa lukion historian opetukselle tietyt ehdot siitä, mitä tunneilla pitää käydä läpi. Koneistettua luokkaa opettavalla on siis hermot kireällä, kun työ ei tuota tulosta. Jos opettamisessa jättää vastuun oppimisesta tyystin oppilaalle, voi olla, että hänen löytämänsä vastaus kysymykseen: "Miksi ensimmäinen maailmansota syttyi?" on "Sarajevon laukaukset", eikä hän tällöin ymmärrä, että suuri viitekehys on 1800-luvun kuluessa valtioiden välinen kiristynyt taloudellinen kilpailu, joka johti valtioiden välisten suhteiden kärjistymiseen ja sitä rataa ajauduttiin suureen sotaan.
Koska koneet ovat tulleet lukioon jäädäkseen, olennainen kysymys siis kuuluu: miten hyödyntää opettamisessa koneen suomat uudet mahdollisuudet?
Kommentit