VASTAKKAINASETTELUN AIKA ON NYT!

 Vuoden 2006 presidentinvaaleissa ”työväen presidentti” Sauli Niinistö julisti, että ”vastakkainasettelun aika on ohi” ja kansa taputti käsiään. Niinistö ilmensi erinomaisesti ajan henkeä, tosin vahingossa. Johtavat poliitikkomme ovat onnistuneet luomaan illuusion siitä, että Suomella on vain yksi suunta. Että Suomi-juna puksuttaa raiteillaan kohti aurinkoista tulevaisuutta, eikä matkan varrella ole risteyksiä. Että on olemassa jonkinlainen Korkea Totuus, joka on tiedossa vain Valituilla. Kuka tahansa selväjärkinen ja elämää nähnyt voi sanoa, että tämä on valetta ja kansan harhauttamista. Samalla se selittää, miksi politiikka ei kiinnosta. Poliitikot ovat ulosmitanneet kansan politiikasta. Vaalit ovat kutistuneet väliasemaksi, jossa valitaan uudet johtajat ajamaan veturia samaan suuntaan.

Perustuslain tärkein lause on tämä:

Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta (perustuslain 2§).

Poliitikkomme ovat väheksyneet kansaa. He ovat syöttäneet meille liturgiaansa ja nyt, Herran 1. vuonna jj (jälkeen jytkyn), poliitikot tuntuvat edelleen olevan kansalle katkeria siitä, että niin suuri osa meistä äänesti väärin. Olohuoneessa (valtiopäiväsalissa) on 39 virtahepoa (perussuomalaista). Välittömästi äänestystuloksen jälkeen minäkin harkitsin muuttoa Ruotsiin, mutta nyt ajattelen, että se oli parasta mitä suomalaiselle politiikalle voi tapahtua.

Mutta perussuomalaiset eivät ole lopullinen vastaus. Perussuomalaiset ei ole edes mikään vaihtoehto. He ovat Suomi-junan hätäjarru. Muiden puolueiden on löydettävä kadonnut identiteettinsä. Muutos lähtee liikkeelle puolueista. Niillä on oltava kirkas arvopohja. Niiden on tarjottava vaihtoehtoja, risteäviä raiteita. Jokaisen puolueen on löydettävä oma värinsä. Yhdessä ne ovat täydessä loistossaan loistava sateenkaari.

Hallitusvetoinen politiikka varmistaa kenties politiikan jatkuvuuden, mutta se myös tappaa keskustelun. Opposition on saatava lisää valtaa ja se ei onnistu, jos hallitukset ovat enemmistöhallituksia ja ryhmäkuri orjuuttaa kansanedustajat toimimaan yhdenmukaisesti, aika usein oman omantuntonsa vastaisesti. Täysistunnon tulee olla poliittisen keskustelumme kaunein näyttämö, jossa yritetään oikeasti löytää suuntia ja ratkaisuja ajan ongelmiin.

NUORILLE VAIKUTUSMAHDOLLISUUKSIA!

Lähes kaikissa verkkokurssini teksteissä huudettiin vaikutusmahdollisuuksien perään. Ja aivan syystä! Vuosi toisen perään maassamme perustetaan kirjavia työryhmiä ja aloitetaan projekteja, joiden tavoitteena on osallistaa nuoria yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Mutta aikuisten oikeasti niillä ei ole mitään virkaa. Viimeksi eilen (ke 30.11.) Aamulehdessä oli artikkeli Orivedeltä, missä nuorilta oli kysytty kantaa syysloman pituuteen. Opiskelijat olivat esittäneet toiveen viikon lomasta. Virkamiehet olivat päättäneet, että loma on kolmen päivää. Voitte arvata nuorten katkeruuden.

Nuoret toimivat toisenlaisessa yhteisöissä kuin keski-ikäiset, joita valtaosa poliitikoista on. Poliitikkojen on ”jalkauduttava” eli mm. tultava nettiin. Heidän on osallistuttava nettikeskusteluun ja selitettävä ja puolustettava siellä kantojaan. Helpompaa sen luulisi olevan kuin kököttäminen Pieksämäen torilla räntäsateessa!

JOTAIN ROTIA NIIHIN EHDOKASVALINTOIHIN!

Janitoivoloitten valitseminen ehdokkaaksi on vastuutonta. Tarvitsemme Arkadianmäelle parhaat voimat. Kansanedustajalla on oltava riittävä koulutus ja monipuolinen kokemus elämän eri osa-alueilta. Vapaamatkustajille emme halua maksaa. Jokaisen 200 päätöksentekijästä on tuotava jotakin erityistä poliittiseen toimintaan. Sitouduttava palvelemaan kansaa parhaan kykynsä mukaan. Ja valtasuhde on nimenomaan näin päin: poliitikot ovat kansan palvelijoita, tulosvastuussa kansalle.

Lainaan oppilaani Eero Timosen komeaa lainausta:

"Indeed, it has been said that democracy is the worst form of government except all those other forms that have been tried from time to time."  Winston Churchill