Talvisodan hengessä
5. lokakuuta vuonna 1939 Neuvostoliitto
kutsui Suomen Moskovaan keskustelemaan ”konkreettisista poliittisista
kysymykset”. Käytännössä keskustelujen aiheena olivat alueluovutukset,
joita suurvalta Suomelta vaati. Neuvostoliitto oli nimittäin huolestunut
läntiseen maailmaan kurkottavan Leningradinsa turvallisuudesta. Suomen
neuvottelijaryhmää johti vanha Neuvostoliiton suurlähettiläs Juho Kusti
Paasikivi. Ennen matkalle lähtöä Paasikiveä evästettiin matkaan
yksinkertaisella ohjeella: ”Vastaat kaikkiin vaatimuksiin ei!”.
Talvisota syttyi 30.11.1939.
Suuri valiokunta evästi Jyrki Kataista EU:n huippukokoukseen: ”Mitä tahansa sulle tarjotaankaan, vastaat kaikkeen EI! Vaikka kyse olis kahvikupista.” Suomi on siis asettunut tiukasti perussuomalaiselle EU-linjalle. Perussuomalaisia on arvosteltu siitä, että jos sanoo kaikkeen ”EI”, täytyisi olla tarjota jokin vaihtoehto. Sama koskee EU-linjaa. Uudistuksista kieltäytyminen johtaa euroalueen tuhoutumiseen ja se ei ole todellinen vaihtoehto, ainakaan perifeeriselle Suomelle.
Laajassa katsannossa määräenemmistöpäätösten käyttöönotto olisi merkittävä parannus EU:n päätöksentekoon. Ongelmana on nimittäin ollut, että kaikkien jäsenmaiden saaminen yhteisen kannan taakse on ollut täysin mahdotonta. EU:n päätöksenteko kaiken kaikkiaan on aivan käsittämätön vyyhti. Vaikka muuta väitetään, parlamentti on todellisuudessa täysin sivussa päätöksenteosta. Jos EU:ssa nyt käytössä oleva järjestelmä siirrettäisiin sellaisenaan Suomeen, ainuttakaan lakia ei saataisi aikaan.
Eurooppa-neuvoston eli ns. huippukokouksen tehtävänä on vetää pitkiä linjanvetoja EU:lle. Eurooppalaisilta poliitikoilta vaaditaan vastuunkantamista ja vaalikauden mittaisen ajattelun unohtamista. Suomen linja on tätä taustaa vasten kestämätön. Suomalaisten perisynti on katsoa menneisyyteen ja muistella, kuinka tuo ja tuo teki tuhmasti vuonna X. Nyt siihen ei ole varaa. Nyt on 11. hetki saada aikaan jotakin kestävää, eikä Suomi saa asettua kehityksen esteeksi.
Käynnissä on länsimaisen varallisuuden ulosmittaus. Mikä tahansa ratkaisu olisi näissä olosuhteissa kokeilemisen arvoinen. Ja jos jyrkikataisilla ei ole tarjota visiota EU:lle, mennään mukaan Sarkozyn ja Merkelin linjalle. EU:n muuttuminen liittovaltioksi on tässä katsannossa pienempi paha.
Suuri valiokunta evästi Jyrki Kataista EU:n huippukokoukseen: ”Mitä tahansa sulle tarjotaankaan, vastaat kaikkeen EI! Vaikka kyse olis kahvikupista.” Suomi on siis asettunut tiukasti perussuomalaiselle EU-linjalle. Perussuomalaisia on arvosteltu siitä, että jos sanoo kaikkeen ”EI”, täytyisi olla tarjota jokin vaihtoehto. Sama koskee EU-linjaa. Uudistuksista kieltäytyminen johtaa euroalueen tuhoutumiseen ja se ei ole todellinen vaihtoehto, ainakaan perifeeriselle Suomelle.
Laajassa katsannossa määräenemmistöpäätösten käyttöönotto olisi merkittävä parannus EU:n päätöksentekoon. Ongelmana on nimittäin ollut, että kaikkien jäsenmaiden saaminen yhteisen kannan taakse on ollut täysin mahdotonta. EU:n päätöksenteko kaiken kaikkiaan on aivan käsittämätön vyyhti. Vaikka muuta väitetään, parlamentti on todellisuudessa täysin sivussa päätöksenteosta. Jos EU:ssa nyt käytössä oleva järjestelmä siirrettäisiin sellaisenaan Suomeen, ainuttakaan lakia ei saataisi aikaan.
Eurooppa-neuvoston eli ns. huippukokouksen tehtävänä on vetää pitkiä linjanvetoja EU:lle. Eurooppalaisilta poliitikoilta vaaditaan vastuunkantamista ja vaalikauden mittaisen ajattelun unohtamista. Suomen linja on tätä taustaa vasten kestämätön. Suomalaisten perisynti on katsoa menneisyyteen ja muistella, kuinka tuo ja tuo teki tuhmasti vuonna X. Nyt siihen ei ole varaa. Nyt on 11. hetki saada aikaan jotakin kestävää, eikä Suomi saa asettua kehityksen esteeksi.
Käynnissä on länsimaisen varallisuuden ulosmittaus. Mikä tahansa ratkaisu olisi näissä olosuhteissa kokeilemisen arvoinen. Ja jos jyrkikataisilla ei ole tarjota visiota EU:lle, mennään mukaan Sarkozyn ja Merkelin linjalle. EU:n muuttuminen liittovaltioksi on tässä katsannossa pienempi paha.
Kommentit