Kirjoittamisesta
Minulla on ollut ongelmia keskittymisen kanssa. Ympärillä on ollut usein liian paljon aktiviteetteja, jotta olisin kyennyt tekemään uutta luovaa ajatustyötä. Olen huomannut liikunnan auttavan. Kun minulla on jokin hankala asia pähkäiltävänä, olen lähtenyt pyöräilemään, sauvakävelemään tai juoksemaan. Kun ruumis keskittyy eteenpäin kulkemiseen, ajatus on saanut vapaasti juosta vapaana. Häiriätekijöitäkään polun varrella ei ole yhtä paljon kuin työpaikalla tai kotosalla. Voisin kai sanoa, että pro gradu-työnikin syntyi pyöräillessä; valtaosa oppitunneista lenkkipoluilla.
Toinen tapa selkeyttää ajatuksia on kirjoittaminen. Kirjoittaessa asiat on laitettava järjestykseen ja niistä on luotava niin looginen ja selkeä kokonaisuus kuin tällä päällä aikaan saa! Kirjoittamaankin oppii vain kirjoittamalla. Harvalla teksti luistaa "alusta lähtien" kuin vettä vain. Kirjoittaminen on myös erinomainen tapa päästä jostakin päätä kiusaavasta ajatuksesta irti. Kun sen saa paperille, se jotenkin konkretisoituu, ja ehkä lakkaa vaivaamasta.
Kirjoittaessa ongelmaksi saattaa muodostua tiettyihin kaavamaisuuksiin jämähtäminen. Tämä on takuulla tullut ilmi myös näiden tekstien lukijoille. Tämä ei ole henkilökohtainen ongelmani. Tai on, mutta muutkin kärsivät niistä. Siis ajautuvat noudattamaan maneereja. Katsokaa vaikka Robert de Niroa. Taksikuskin eri variaatioita kaikki roolit!
Opettajalle maneerit ovat äärimmäisen rasittavia. Joku aloittaa aina tunnin samalla lauseella, toinen toistaa puhuessaan tiettyjä apusanoja. Siksi kai jotkut tunnit tuovat mieleen nälkävuodet vaikka aihe olisi joku muu. Inhoan itseäni, kun jään kiinni maneerista. Alan välittömästi miettimään ammatinvaihtoa.
Koska olen ajatellut toistelevani tämän blogin teksteissä samoja tarinoita ja ilmaisuja, ajattelin vaihtaa lajityyppiä. Aion nimittäin tehdä silloin tällöin kirja-arvioita. En aio noudattaa kirjojen valinnassa tai niistä kirjoittamisessa mitään logiikkaa. Kirjoittelen vain mitä mieleen tulee.
Ensimmäisenä ajattelin kirjoittaa Stieg Larssonin kirjatrilogiasta. Kyseessä on siis kolmiosainen dekkari.
Toinen tapa selkeyttää ajatuksia on kirjoittaminen. Kirjoittaessa asiat on laitettava järjestykseen ja niistä on luotava niin looginen ja selkeä kokonaisuus kuin tällä päällä aikaan saa! Kirjoittamaankin oppii vain kirjoittamalla. Harvalla teksti luistaa "alusta lähtien" kuin vettä vain. Kirjoittaminen on myös erinomainen tapa päästä jostakin päätä kiusaavasta ajatuksesta irti. Kun sen saa paperille, se jotenkin konkretisoituu, ja ehkä lakkaa vaivaamasta.
Kirjoittaessa ongelmaksi saattaa muodostua tiettyihin kaavamaisuuksiin jämähtäminen. Tämä on takuulla tullut ilmi myös näiden tekstien lukijoille. Tämä ei ole henkilökohtainen ongelmani. Tai on, mutta muutkin kärsivät niistä. Siis ajautuvat noudattamaan maneereja. Katsokaa vaikka Robert de Niroa. Taksikuskin eri variaatioita kaikki roolit!
Opettajalle maneerit ovat äärimmäisen rasittavia. Joku aloittaa aina tunnin samalla lauseella, toinen toistaa puhuessaan tiettyjä apusanoja. Siksi kai jotkut tunnit tuovat mieleen nälkävuodet vaikka aihe olisi joku muu. Inhoan itseäni, kun jään kiinni maneerista. Alan välittömästi miettimään ammatinvaihtoa.
Koska olen ajatellut toistelevani tämän blogin teksteissä samoja tarinoita ja ilmaisuja, ajattelin vaihtaa lajityyppiä. Aion nimittäin tehdä silloin tällöin kirja-arvioita. En aio noudattaa kirjojen valinnassa tai niistä kirjoittamisessa mitään logiikkaa. Kirjoittelen vain mitä mieleen tulee.
Ensimmäisenä ajattelin kirjoittaa Stieg Larssonin kirjatrilogiasta. Kyseessä on siis kolmiosainen dekkari.
Kommentit