Kasvatus on arvojen välittämistä lapselle
Kuinka moni seurasi tiistaina Kasvatusiltaa Ajankohtaisessa Kakkosessa? Seurasin polveilevaa keskustelua ohjelman alkupuolella. Monet puhuivat tärkeistä asioista, mutta päällimmäisenä jäi mieleeni vain keskustelun kirjavuus. Lapsen kasvun tukeminen on tänä aikana todella vaikeaa.
Vaikeaksi kasvatustehtävän tekee monikin asia. Ympäristössämme on tapahtunut valtavia mullistuksia. Elämänpiiri on laajentunut. Alakulttuureja on tänä päivänä valtavasti. Perheitä ja sukupolvia yhdistäviä asioita on nykyaikana tavattoman vähän. Ennen vanhaan käytiin "miesten kesken" jääkiekko-ottelussa ja urheilun perinne kulki isältä pojalle. Nykyaikana se on harvinaisempaa. Kaikilla on oma maailmansa ja omat esikuvansa.
Tästä syystä "lapsi lentää pesästä" aiempaa aikaisemmin. Vanhempien osuus kasvatustehtävästä keskittyy aivan ensimmäisiin vuosiin, sanotaanko 7-ikävuoteen asti. Sen jälkeen lapsi alkaa ottamaan ensimmäisiä varovaisia siiveniskuja pois kotoa. Tämän ensimmäisen seitsemän vuoden aikana lapsi pitäisi siis varustaa sellaisin eväin, että hän pärjää ja osaa edes vähän suojella itseään.
Mitä kasvatuskeskustelusta jäi käteen? Yhteisten arvojen puuttuminen! Kristillisten arvojen puuttuessa meillä ei enää ole yhteisiä periaatteita, joiden mukaan lapsiamme kasvattaa. Tästä syystä emme ymmärrä toisiamme.
Arvoperustainen kasvatus edellyttää myös priorisointia, eli arvottamista. Meidän on siis eri tilanteissa tarrauduttava johonkin kantavaan ajatukseen, miten tilanteita ratkaista. Nykyaikana ihmiset tekevät elämän monivalintatestissä erilaisia valintoja. Joku huolehtii lastensa puolesta kaikesta, toinen ei mistään. Mikään ei enää ole itsestään selvää. Tämä kai osaksi selittää sen, miksi Suomessa julkaistaan perusteoksia ihan kaikesta, jota aiemmin pidettiin itsestäänselvänä.
Keskustelussa mukana olleet nuoret korostivat, kuinka ihana on netin vapaus ja valvonnan puute. Saa tehdä mitä itse huvittaa! Mutta eikö tämä juuri rohkaise tekemään todellisen elämänkin "rajaloukkauksia". Esim. loukkaamaan toista nimettömästi!
Vaikeaksi kasvatustehtävän tekee monikin asia. Ympäristössämme on tapahtunut valtavia mullistuksia. Elämänpiiri on laajentunut. Alakulttuureja on tänä päivänä valtavasti. Perheitä ja sukupolvia yhdistäviä asioita on nykyaikana tavattoman vähän. Ennen vanhaan käytiin "miesten kesken" jääkiekko-ottelussa ja urheilun perinne kulki isältä pojalle. Nykyaikana se on harvinaisempaa. Kaikilla on oma maailmansa ja omat esikuvansa.
Tästä syystä "lapsi lentää pesästä" aiempaa aikaisemmin. Vanhempien osuus kasvatustehtävästä keskittyy aivan ensimmäisiin vuosiin, sanotaanko 7-ikävuoteen asti. Sen jälkeen lapsi alkaa ottamaan ensimmäisiä varovaisia siiveniskuja pois kotoa. Tämän ensimmäisen seitsemän vuoden aikana lapsi pitäisi siis varustaa sellaisin eväin, että hän pärjää ja osaa edes vähän suojella itseään.
Mitä kasvatuskeskustelusta jäi käteen? Yhteisten arvojen puuttuminen! Kristillisten arvojen puuttuessa meillä ei enää ole yhteisiä periaatteita, joiden mukaan lapsiamme kasvattaa. Tästä syystä emme ymmärrä toisiamme.
Arvoperustainen kasvatus edellyttää myös priorisointia, eli arvottamista. Meidän on siis eri tilanteissa tarrauduttava johonkin kantavaan ajatukseen, miten tilanteita ratkaista. Nykyaikana ihmiset tekevät elämän monivalintatestissä erilaisia valintoja. Joku huolehtii lastensa puolesta kaikesta, toinen ei mistään. Mikään ei enää ole itsestään selvää. Tämä kai osaksi selittää sen, miksi Suomessa julkaistaan perusteoksia ihan kaikesta, jota aiemmin pidettiin itsestäänselvänä.
Keskustelussa mukana olleet nuoret korostivat, kuinka ihana on netin vapaus ja valvonnan puute. Saa tehdä mitä itse huvittaa! Mutta eikö tämä juuri rohkaise tekemään todellisen elämänkin "rajaloukkauksia". Esim. loukkaamaan toista nimettömästi!
Kommentit