Lahja
Me emme unohda, Mma Ramotswe ajatteli. Meillä on ehkä pieni pää, mutta se on yhtä täynnä muistoja kuin taivas voi joskus olla täynnä parveilevia mehiläisiä, tuhansittain muistoja tuoksuista, paikoista, pienistä asioista, joita meille on sattunut, ja ne palaavat arvaamatta muistuttamaan siitä, keitä me olemme. Ja kuka minä olen? Olen Precious Ramotswe, Botswanan kansalainen, ja isäni oli Obed Ramotswe, joka kuoli, koska hän oli kaivosmies eikä pystynyt enää hengittämään. Hänen elämäänsä ei kukaan kirjannut muistiin; kukapa kirjaisi muistiin sitä mitä tavallisten ihmisten elämässä tapahtuu.
Alexander McCall Smith, Naisten etsivätoimisto nro 1.
Lahjan hankinta on vaikeaa. Sitä oikeaa ei tahdo millään löytää. Liian usein tulee hankittua jotakin sellaista, mikä olisi itselle mieluisaa, mutta itse lahjan saajalle väärää. Siksi varmuuden vuoksi väsytämme itsemme hankkimalla läjäpäin lahjoja, jotta edes jokin osuisi oikeaan. Ikäänkuin lahjojen määrä tai hinta kertoisivat, kuinka paljon toisesta välitämme.
Lahjojen paljoudella saatamme tulla paitsi totuttaneeksi toisen määrään ja kalleuteen, mutta samalla hukuttaneeksi tunteemme ja lahjanantamisen taustalla olevan varsinaisen ajatuksen: "Haluan saada sinut ymmärtämään, että olet minulle tärkeä". Säästäisi rutkasti vaivaa, jos uskaltaisimme sanoa sen suoraan. Sellainen lahja muistuisi varmasti mieleen seuraavinakin jouluina.
Systeemin heikkous voi tietenkin olla länsimaissa elänyt pieni lapsi. Yritäppä tyydyttää 3- tai 6-vuotiaan "lahjanhimo" sellaisella lauseella! Voi sitä itkua ja hammasten kiristystä. Silti pienikin lapsi osaa vanhemmiten arvostaa itse lahjan sijaan sitä, että isä tai äiti leikki pienenä kanssani jouluna saadulla barbilla tai jääkiekkopelillä. Hänellekin tärkeäksi muodostuu vanhemman läsnäolo, ei tavara itsessään.
Joulu on suvun juhla. Suku kokoontuu yhdessä etsimään joulun pyhyyttä. Etsimällä se ei aina löydy. Joskus se löytyy, kun raottaa verhoa sydämensä edestä ja kurkistaa sinne.
...Tullessasi toit sä valon,
lahjat rikkaat runsahat.
Autuuden ja anteeks annon, '
kaikki Taivaan tavarat.
Anna, Jeesus, henkes valon,
jälleen loistaa sieluumme.
Sytytellä uskon palon,
siunaa Jeesus. joulumme.
Alexander McCall Smith, Naisten etsivätoimisto nro 1.
Lahjan hankinta on vaikeaa. Sitä oikeaa ei tahdo millään löytää. Liian usein tulee hankittua jotakin sellaista, mikä olisi itselle mieluisaa, mutta itse lahjan saajalle väärää. Siksi varmuuden vuoksi väsytämme itsemme hankkimalla läjäpäin lahjoja, jotta edes jokin osuisi oikeaan. Ikäänkuin lahjojen määrä tai hinta kertoisivat, kuinka paljon toisesta välitämme.
Lahjojen paljoudella saatamme tulla paitsi totuttaneeksi toisen määrään ja kalleuteen, mutta samalla hukuttaneeksi tunteemme ja lahjanantamisen taustalla olevan varsinaisen ajatuksen: "Haluan saada sinut ymmärtämään, että olet minulle tärkeä". Säästäisi rutkasti vaivaa, jos uskaltaisimme sanoa sen suoraan. Sellainen lahja muistuisi varmasti mieleen seuraavinakin jouluina.
Systeemin heikkous voi tietenkin olla länsimaissa elänyt pieni lapsi. Yritäppä tyydyttää 3- tai 6-vuotiaan "lahjanhimo" sellaisella lauseella! Voi sitä itkua ja hammasten kiristystä. Silti pienikin lapsi osaa vanhemmiten arvostaa itse lahjan sijaan sitä, että isä tai äiti leikki pienenä kanssani jouluna saadulla barbilla tai jääkiekkopelillä. Hänellekin tärkeäksi muodostuu vanhemman läsnäolo, ei tavara itsessään.
Joulu on suvun juhla. Suku kokoontuu yhdessä etsimään joulun pyhyyttä. Etsimällä se ei aina löydy. Joskus se löytyy, kun raottaa verhoa sydämensä edestä ja kurkistaa sinne.
...Tullessasi toit sä valon,
lahjat rikkaat runsahat.
Autuuden ja anteeks annon, '
kaikki Taivaan tavarat.
Anna, Jeesus, henkes valon,
jälleen loistaa sieluumme.
Sytytellä uskon palon,
siunaa Jeesus. joulumme.
Kommentit