Muunneltua totuutta
Suomen arvoisa perusporvarihallitus on pistänyt ensimmäisen vuotensa aikana tuulemaan. Sote-sotku (kenties) selkiää ja muutenkin asioita on alkanut tapahtua. Kaikki ei kuitenkaan ole mennyt by the book. Tarvitaan Andersenin sadun poikaa.
Suomen hallitus pyrkii vahvistamaan Suomen identiteettiä innovaatioyhteiskuntana. Metodi on omintakeinen: päätöksen mukaan leikataan tutkimus- ja tuotekehitysrahoista. Muistatko laihialaiset? Ne, jotka aikoinaan halusivat pidentää peittoa ja leikkasivat peiton alaosasta 15 cm ja ja ompelivat irtileikatun palasen peiton yläosaan. Hallitus toimii samoin. Erona on vain se, että irtileikatusta osasta ommellaan takaisin vain 5 cm.
Sama logiikka toimii koulutuksessa. Kuuntelin aamulla (2.6.) opetusministeriä Yle radio 1:n ykkösaamussa. Opetusministeri puhui viisaita, periaatteessa. Kyllä, Suomea on uudistettava. Ja kyllä, digitalisaatio on eri muodoissaan otettava voimakkaammin osaksi koululaitoksen arkea. Mutta en ymmärrä logiikkaa. Miten on mahdollista panostaa johonkin sellaiseen, jonka rahoitusta vähennetään? Jos resurssit eli käytännössä rahoitus vähenee, toiminta supistuu, ei kasva. Millä logiikassa kukka kasvaa kauniimmaksi, jos sitä kastelee vähemmän?
Kiky-loikkaakaan en ymmärrä. Tuntuu siltä, että sen katsotaan ratkaisevan kaikki Suomea riivaavat talousongelmat. Suurin ongelma lienee näköalattomuus, jonka yksi osoitus on alhainen investointiaste. Suomessa tai Suomeen ei uskalleta investoida, koska tuotto-odotus on niin pieni.
Suomea riivaa jähmeys. Voiko syy olla se, että pääkallopaikalla Arkadianmäellä keskitytään kilpailemaan siitä, kuka on toiminut tyhmästi ja kuka vielä tyhmemmin. Menneiden muistelu ei kuitenkaan Suomea pelasta.
Taloudenpidossa on syytä soveltaa pörssilogiikkaa: kukaan sijoittaja ei katso, miten paljon joku osake on hamassa menneisyydessä tuottanut. Talvivaaraankaan sijoitetut sadat miljoonat eivät takaa, että yhtiöstä tulee joskus kannattava. Taitava sijoittaja kykenee haistamaan markkinoilla tapahtuvat muutokset. Jos Suomi haluaa saada taloutensa nousuun, meidän pitää kylvää siemeniä laajalti eli sijoittaa juuri sinne, mistä hallitus nyt leikkaa eli tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Toivottavasti tästä maasta löytyy yrityksiä, jotka ovat valmiita paikkaamaan julkisen sektorin rahoitusvajetta tällä sektorilla.
Minulla on toinenkin yksinkertainen ratkaisu: sijoitetaan suomalaiseen nuorisoon. He ovat paremmin perillä maailman menosta kuin me keski-ikäiset saati vanhemmat. He ovat #trendinasettajia. Oy Suomi Ab kaipaa sukupolvenvaihdosta ja uusia tuulia. Se ei saa jäädä puheen tasolle. Nuorille on oikeasti annettava vastuuta. Vastuun myötä osaaminen vahvistuu ja heille kertyy arvokasta kokemusta. Osaamisen ja kokemuksen ansiosta maahan kasvaa johtajasukupolvi, joka nostaa Suomen suosta.
Suomen hallitus pyrkii vahvistamaan Suomen identiteettiä innovaatioyhteiskuntana. Metodi on omintakeinen: päätöksen mukaan leikataan tutkimus- ja tuotekehitysrahoista. Muistatko laihialaiset? Ne, jotka aikoinaan halusivat pidentää peittoa ja leikkasivat peiton alaosasta 15 cm ja ja ompelivat irtileikatun palasen peiton yläosaan. Hallitus toimii samoin. Erona on vain se, että irtileikatusta osasta ommellaan takaisin vain 5 cm.
Sama logiikka toimii koulutuksessa. Kuuntelin aamulla (2.6.) opetusministeriä Yle radio 1:n ykkösaamussa. Opetusministeri puhui viisaita, periaatteessa. Kyllä, Suomea on uudistettava. Ja kyllä, digitalisaatio on eri muodoissaan otettava voimakkaammin osaksi koululaitoksen arkea. Mutta en ymmärrä logiikkaa. Miten on mahdollista panostaa johonkin sellaiseen, jonka rahoitusta vähennetään? Jos resurssit eli käytännössä rahoitus vähenee, toiminta supistuu, ei kasva. Millä logiikassa kukka kasvaa kauniimmaksi, jos sitä kastelee vähemmän?
Kiky-loikkaakaan en ymmärrä. Tuntuu siltä, että sen katsotaan ratkaisevan kaikki Suomea riivaavat talousongelmat. Suurin ongelma lienee näköalattomuus, jonka yksi osoitus on alhainen investointiaste. Suomessa tai Suomeen ei uskalleta investoida, koska tuotto-odotus on niin pieni.
Suomea riivaa jähmeys. Voiko syy olla se, että pääkallopaikalla Arkadianmäellä keskitytään kilpailemaan siitä, kuka on toiminut tyhmästi ja kuka vielä tyhmemmin. Menneiden muistelu ei kuitenkaan Suomea pelasta.
Taloudenpidossa on syytä soveltaa pörssilogiikkaa: kukaan sijoittaja ei katso, miten paljon joku osake on hamassa menneisyydessä tuottanut. Talvivaaraankaan sijoitetut sadat miljoonat eivät takaa, että yhtiöstä tulee joskus kannattava. Taitava sijoittaja kykenee haistamaan markkinoilla tapahtuvat muutokset. Jos Suomi haluaa saada taloutensa nousuun, meidän pitää kylvää siemeniä laajalti eli sijoittaa juuri sinne, mistä hallitus nyt leikkaa eli tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Toivottavasti tästä maasta löytyy yrityksiä, jotka ovat valmiita paikkaamaan julkisen sektorin rahoitusvajetta tällä sektorilla.
Minulla on toinenkin yksinkertainen ratkaisu: sijoitetaan suomalaiseen nuorisoon. He ovat paremmin perillä maailman menosta kuin me keski-ikäiset saati vanhemmat. He ovat #trendinasettajia. Oy Suomi Ab kaipaa sukupolvenvaihdosta ja uusia tuulia. Se ei saa jäädä puheen tasolle. Nuorille on oikeasti annettava vastuuta. Vastuun myötä osaaminen vahvistuu ja heille kertyy arvokasta kokemusta. Osaamisen ja kokemuksen ansiosta maahan kasvaa johtajasukupolvi, joka nostaa Suomen suosta.
Kommentit