Pelottava työelämä
Kulunut viikko on taas ollut touhuntäyteinen. Alla oleva kuva todistaa, että editointi on hyvässä vaiheessa!
Tässä teille muutamia havaintoja viikon varrelta:
Kyselin ykkösen opiskelijoilta, miltä työelämä näyttää heidän silmissään. Millaista on meidän aikuisten työnteko:
- "Iskällä on oma firma. Isä tulee töistä puoli viideltä, syö meidän kanssa ja alkaa tekeen laskutusta."
- "Isä lähtee tosi aikasin aamulla ja tulee iltamyöhään. Jos se lähtee meidän kans lomalle, ei se oikeasti pysty olemaan töistä erossa. Se soittelee töihin koko ajan ja valvoo yökaudet sen vuoksi, että koko ajan pelkää, mitä siellä tapahtuu."
- "Äiti on töissä about koko ajan, koska sillä on oma yritys. Puhelin soi ja kotona ollessaan se tekee kotona laskuja. Sillä on koko ajan bisnes mielessä. Se saa idiksiä vaikka missä ja vaikka koska."
Kysyin, että minkähän takia ne iskät ja äidit oikein paiskivat niin paljon töitä:
- "Se on kait jonkinlainen elämäntapa. Mutta kyllä ne ihan oikeesti tykkää siitä, mitä ne tekee."
- "Porukat sanoo, että ne haluaa kerätä rahaa meille lapsille. Ne haluaa myös näyttää työnteon mallia."
- "Ne on huolissaan. Ne haluaa pitää perheen leivän syrjässä kiinni. Pakkohan niitten on tehdä!"
- "Kyllä sen on jossain vaiheessa rauhotettava. Muuten tulee burn-out."
Kysyin myös, että kuinka moni (27 opiskelijan) luokasta pelkää työelämään siirtymistä. Noin puolet nosti kätensä ylös.
Mitä tähän sanoisi? Osittain kyse on varmaan siitäkin, että nuorista oli noin puolet äänessä ja toisella hiljaisella puolikkaalla olisi ollut kertoa toisenlainen tarina. Mutta silti, onhan se aika karua kuultavaa. Olemmeko me peräti työnarkomaaneja? Vai onko se vaan niin, että aika moni meistä on vain niin innoissaan, että ei malta himmata, vaan paahtaa täysillä aamusta (joskus aamuyöstäkin) iltaan?
Viikon aikana on tullut myös selväksi, että nuoret tarvitsevat ihka oikeaa TIETOA työelämästä. Viereisessä kuvassa näette meidän komeita nuoria ihmisiä, jotka pääsivät sitä hankkimaan. Kyseessä oli Pirkanmaan Nuorkauppakamarin organisoima "Päivä Johtajana"- projekti, jossa oli mukana 9 meidän koulun opiskelijaa. Diplomienjakotilaisuudessa otetussa kuvassa on keskellä tummassa jakkupuvussa meidän oma #työelämäkummi Tuuli Lamminmäki, joka on myös projektin koordinaattori. Tuulin vieressä on Tyrnimedia Oy:n Juha Tyrni, jonka opissa Valtteri Huhdankoski vietti yhden päivän. Moni opiskelijoista tuntui suorastaan innostuneen toimarin hommasta. Kulta-Jousessa ollut Anni Koskinen nosti päivän kohokohdaksi kaksituntisen kokouksen?! (Käytti muistaakseni termejä "innostava" ja "mielenkiintoinen".) Loppukaneetti diplomienjakotilaisuudelle taisi olla: "Tätä lisää!"
Johtaja-porukka ei myöskään ollut esimerkiksi kuullut Lelun Työstä oppimisen kurssista. Lempäälän lukio kannustaa nuoria töihin, kunhan työnteko ei haittaa pääelinkeinoa eli opiskelua. Suora lainaus lukiomme opsista:
"Työstä oppimisen kurssi on tarkoitettu niille lukion opiskelijoille, jotka lukion ohella käyvät iltaisin, viikonloppuisin tai loma-aikoina töissä. Tarkoituksena on, että opiskelija havainnoi, mitä hän oppii työssään ja miten hän voi hyödyntää keskenään koulussa ja työpaikalla oppimiaan asioita. Kurssilla pidetään sähköistä oppimispäiväkirjaa ja tehdään portfolio. Kurssin suorittamiseksi työssä on oltava vähintään 120 tuntia. Kurssille ilmoittaudutaan opinto-ohjaajan kautta."
Kokemusta kartuttamaan, MARS!
Laadimme #työelämähankkeelle oman huoneentaulun. Miltä näyttää?
Tässä teille muutamia havaintoja viikon varrelta:
Kyselin ykkösen opiskelijoilta, miltä työelämä näyttää heidän silmissään. Millaista on meidän aikuisten työnteko:
- "Iskällä on oma firma. Isä tulee töistä puoli viideltä, syö meidän kanssa ja alkaa tekeen laskutusta."
- "Isä lähtee tosi aikasin aamulla ja tulee iltamyöhään. Jos se lähtee meidän kans lomalle, ei se oikeasti pysty olemaan töistä erossa. Se soittelee töihin koko ajan ja valvoo yökaudet sen vuoksi, että koko ajan pelkää, mitä siellä tapahtuu."
- "Äiti on töissä about koko ajan, koska sillä on oma yritys. Puhelin soi ja kotona ollessaan se tekee kotona laskuja. Sillä on koko ajan bisnes mielessä. Se saa idiksiä vaikka missä ja vaikka koska."
Kysyin, että minkähän takia ne iskät ja äidit oikein paiskivat niin paljon töitä:
- "Se on kait jonkinlainen elämäntapa. Mutta kyllä ne ihan oikeesti tykkää siitä, mitä ne tekee."
- "Porukat sanoo, että ne haluaa kerätä rahaa meille lapsille. Ne haluaa myös näyttää työnteon mallia."
- "Ne on huolissaan. Ne haluaa pitää perheen leivän syrjässä kiinni. Pakkohan niitten on tehdä!"
- "Kyllä sen on jossain vaiheessa rauhotettava. Muuten tulee burn-out."
Kysyin myös, että kuinka moni (27 opiskelijan) luokasta pelkää työelämään siirtymistä. Noin puolet nosti kätensä ylös.
Mitä tähän sanoisi? Osittain kyse on varmaan siitäkin, että nuorista oli noin puolet äänessä ja toisella hiljaisella puolikkaalla olisi ollut kertoa toisenlainen tarina. Mutta silti, onhan se aika karua kuultavaa. Olemmeko me peräti työnarkomaaneja? Vai onko se vaan niin, että aika moni meistä on vain niin innoissaan, että ei malta himmata, vaan paahtaa täysillä aamusta (joskus aamuyöstäkin) iltaan?
Viikon aikana on tullut myös selväksi, että nuoret tarvitsevat ihka oikeaa TIETOA työelämästä. Viereisessä kuvassa näette meidän komeita nuoria ihmisiä, jotka pääsivät sitä hankkimaan. Kyseessä oli Pirkanmaan Nuorkauppakamarin organisoima "Päivä Johtajana"- projekti, jossa oli mukana 9 meidän koulun opiskelijaa. Diplomienjakotilaisuudessa otetussa kuvassa on keskellä tummassa jakkupuvussa meidän oma #työelämäkummi Tuuli Lamminmäki, joka on myös projektin koordinaattori. Tuulin vieressä on Tyrnimedia Oy:n Juha Tyrni, jonka opissa Valtteri Huhdankoski vietti yhden päivän. Moni opiskelijoista tuntui suorastaan innostuneen toimarin hommasta. Kulta-Jousessa ollut Anni Koskinen nosti päivän kohokohdaksi kaksituntisen kokouksen?! (Käytti muistaakseni termejä "innostava" ja "mielenkiintoinen".) Loppukaneetti diplomienjakotilaisuudelle taisi olla: "Tätä lisää!"
Johtaja-porukka ei myöskään ollut esimerkiksi kuullut Lelun Työstä oppimisen kurssista. Lempäälän lukio kannustaa nuoria töihin, kunhan työnteko ei haittaa pääelinkeinoa eli opiskelua. Suora lainaus lukiomme opsista:
"Työstä oppimisen kurssi on tarkoitettu niille lukion opiskelijoille, jotka lukion ohella käyvät iltaisin, viikonloppuisin tai loma-aikoina töissä. Tarkoituksena on, että opiskelija havainnoi, mitä hän oppii työssään ja miten hän voi hyödyntää keskenään koulussa ja työpaikalla oppimiaan asioita. Kurssilla pidetään sähköistä oppimispäiväkirjaa ja tehdään portfolio. Kurssin suorittamiseksi työssä on oltava vähintään 120 tuntia. Kurssille ilmoittaudutaan opinto-ohjaajan kautta."
Kokemusta kartuttamaan, MARS!
Laadimme #työelämähankkeelle oman huoneentaulun. Miltä näyttää?
Kommentit