Ulkoministerinä Soini ei edusta jatkuvuutta
Euroopan liberaalidemokraattien Alden puheenjohtaja Graham Watson lausui lauantaina, että Timo Soini ulkoministerinä vastaa kreivi Draculan valitsemista veripankin johtajaksi. Sinänsä värittynyt lausunto kuvaa yleiseurooppalaista asennetta Suomen uuteen ulkoministeriin. Se huolestuttaa minua, mutta näyttää siltä, että ei ketään muuta.
Salkkujaon loppusuoralla Soini kertoi tehneensä pitkän kävelyretken ja pohtineensa mieleistään salkkua. Pitkän harkinnan jälkeen, hän päätti tarttua ulkoministerin salkkuun, koska se vastaa hänen intohimoaan. Myöhemmin (HS:ssa 6.6.) hän sanoi suoraan, että ulkoministerin tehtävässä on helpompi kasvattaa suosiota kuin valtiovarainministeriön johdossa. Herää kaksi kysymystä: 1. onko perussuomalaiset = Timo Soini? Huomasiko tai ajatteleeko Soini, että esimerkiksi Hanna Mäntylän sote-salkku on puolueen kannalta merkityksetön? 2. Antoiko Juha Sipilä hallituskumppaneille avoimen piikin valita vapaasti mieleiset salkkunsa? Oliko Sipilälle siis merkityksetöntä, oliko Suomen ulkoministeri kokoomuslainen vai perussuomalainen?
Ulkoministerivalinnasta on turistu Suomessa käsittämättömän vähän. Huomio on keskittynyt vain ja ainoastaan talouteen. Suomi ei elä pullossa. Suomi ei ole saari. Ulkopolitiikka on mitä suuremmassa määrin myös talouspolitiikkaa. Kekkosen aikaan huomio keskittyi sisäpolitiikkaan, koska ulkopolitiikassa oli niin vähän liikkumavaraa. Enää ei näin ole. Ulkopolitiikan osuus politiikanteosta on merkittävästi suurempi. Silti ulkopolitiikka on jostain syystä ollut jo pitkän aikaa väheksytty politiikan osa-alue Suomessa.
Miksi näin? Siksikö, että emme ole tehneet merkittäviä linjanmuutoksia. Olennaista Suomen ulkopolitiikalle on ollut jatkuvuus: Suomi on jatkanut samalla ulkopoliittisella linjalla, jolle olemme asemoineet itsemme jo Kekkosen aikana. Soinin valinta ulkoministeriksi on kuitenkin tapahtuma, jolla astuimme sivuun tältä linjalta. Näin on, vaikka Soini on itsekin todennut edustavansa nimenomaan jatkuvuutta. Soinin valinta nähdään ulkomailla Suomen kannanottona.
Kekkonen siteerasi usein lausuntoa "niin on, jos siltä näyttää". Soini on puolueensa puheenjohtajana joutunut selittelemään puolueen jäsenten ja kansanedustajien rasistisia lausuntoja. Perussuomalaisten tunnetut jäsenet ovat luoneet siltoja ruotsidemokraattien kanssa. Kun puolue tasan kaksi vuosikymmentä sitten perustettiin, kantava idea oli EU-kriittisyys ja jopa Suomen irrottaminen unionijäsenyydestä. Viime aikoinakin Soini on esiintynyt kuvissa brittiläisen Ukip-puolueen edustajien kanssa ja kuten tunnettua, kyseinen puolue ajaa Britanniaa ulos EU:sta. Onko siis ihme, että ulkomailla Suomen (huom! Suomen) ulkoministerivalinta, on herättänyt ihmetystä?
Neljä vuotta ei taida riittää vakuuttamaan Eurooppaa siitä, että Soini on kääntänyt EU:n suhteen takkia. Mielenkiintoista on nähdä, miten Soini itse perustelee esimerkiksi Kreikkaa koskeneita aiempia kannanottojaan. Edellä mainittu Helsingin Sanomien lausunto antaa ymmärtää, että Soinin logiikassa päämäärä pyhittää keinot. Ei ole siis merkitystä, mitä sanoo, kunhan saa puolueen kannatusta kuvaavat nuolet kohti koillista.
Salkkujaon loppusuoralla Soini kertoi tehneensä pitkän kävelyretken ja pohtineensa mieleistään salkkua. Pitkän harkinnan jälkeen, hän päätti tarttua ulkoministerin salkkuun, koska se vastaa hänen intohimoaan. Myöhemmin (HS:ssa 6.6.) hän sanoi suoraan, että ulkoministerin tehtävässä on helpompi kasvattaa suosiota kuin valtiovarainministeriön johdossa. Herää kaksi kysymystä: 1. onko perussuomalaiset = Timo Soini? Huomasiko tai ajatteleeko Soini, että esimerkiksi Hanna Mäntylän sote-salkku on puolueen kannalta merkityksetön? 2. Antoiko Juha Sipilä hallituskumppaneille avoimen piikin valita vapaasti mieleiset salkkunsa? Oliko Sipilälle siis merkityksetöntä, oliko Suomen ulkoministeri kokoomuslainen vai perussuomalainen?
Ulkoministerivalinnasta on turistu Suomessa käsittämättömän vähän. Huomio on keskittynyt vain ja ainoastaan talouteen. Suomi ei elä pullossa. Suomi ei ole saari. Ulkopolitiikka on mitä suuremmassa määrin myös talouspolitiikkaa. Kekkosen aikaan huomio keskittyi sisäpolitiikkaan, koska ulkopolitiikassa oli niin vähän liikkumavaraa. Enää ei näin ole. Ulkopolitiikan osuus politiikanteosta on merkittävästi suurempi. Silti ulkopolitiikka on jostain syystä ollut jo pitkän aikaa väheksytty politiikan osa-alue Suomessa.
Miksi näin? Siksikö, että emme ole tehneet merkittäviä linjanmuutoksia. Olennaista Suomen ulkopolitiikalle on ollut jatkuvuus: Suomi on jatkanut samalla ulkopoliittisella linjalla, jolle olemme asemoineet itsemme jo Kekkosen aikana. Soinin valinta ulkoministeriksi on kuitenkin tapahtuma, jolla astuimme sivuun tältä linjalta. Näin on, vaikka Soini on itsekin todennut edustavansa nimenomaan jatkuvuutta. Soinin valinta nähdään ulkomailla Suomen kannanottona.
Kekkonen siteerasi usein lausuntoa "niin on, jos siltä näyttää". Soini on puolueensa puheenjohtajana joutunut selittelemään puolueen jäsenten ja kansanedustajien rasistisia lausuntoja. Perussuomalaisten tunnetut jäsenet ovat luoneet siltoja ruotsidemokraattien kanssa. Kun puolue tasan kaksi vuosikymmentä sitten perustettiin, kantava idea oli EU-kriittisyys ja jopa Suomen irrottaminen unionijäsenyydestä. Viime aikoinakin Soini on esiintynyt kuvissa brittiläisen Ukip-puolueen edustajien kanssa ja kuten tunnettua, kyseinen puolue ajaa Britanniaa ulos EU:sta. Onko siis ihme, että ulkomailla Suomen (huom! Suomen) ulkoministerivalinta, on herättänyt ihmetystä?
Neljä vuotta ei taida riittää vakuuttamaan Eurooppaa siitä, että Soini on kääntänyt EU:n suhteen takkia. Mielenkiintoista on nähdä, miten Soini itse perustelee esimerkiksi Kreikkaa koskeneita aiempia kannanottojaan. Edellä mainittu Helsingin Sanomien lausunto antaa ymmärtää, että Soinin logiikassa päämäärä pyhittää keinot. Ei ole siis merkitystä, mitä sanoo, kunhan saa puolueen kannatusta kuvaavat nuolet kohti koillista.
Kommentit