Taaksepäin on menty
Onko tässä maassa vielä joku, joka jaksaa uskoa Mixu Paatelaisen vievän Huuhkajat lopputurnauksiin? Vahvasti epäilen ja niin epäilee nähdäkseni myös varsin suuri osa maajoukkueen pelaajista. Esimerkiksi Roman Eremenko ei enää pelaa Mixulle.
Aloitetaan peräpäästä. Suomen maajoukkueeseen on tarjolla korkeintaan keskikertaisia maalivahteja. Surullista kyllä, heidän pelaamisensa näyttää vielä vaatimattomammalta kuin heidän kykynsä. Syy siihen on, että valtaosa maaleista syntyy aivan maalin edustalta, jolloin maalivahdilla ei jää kylliksi aikaa reagoida.
Maalivahdin ongelmat johtuvat siis ainakin osittain puolustuksen heikkoudesta. Topparipari ei kykene puhdistamaan maaliedustaa vaan päästää vastustajan pelaajat yrittämään maalintekoa keskeisiltä sektoreilta. Miksi? Koska toppareilta puuttuu fysiikka ja luonne vastustajan hyökkäysten eliminoimiseksi. Joona Toivio ei pysy jalalla vastustajien perässä ja häviää liian paljon pääpalloja. Niklas Moisander tekee puolustuksessa karkeita virheitä. Suomen puolustus päästää vastustajat sekä keskittämään, että laukomaan aivan liian vapaasti. Moisander pelaa lisäksi aivan liian suurella sektorilla. Hän yrittää suorastaan kantaa joukkuetta, mutta siihen hänen kapasiteettinsa ei riitä.
Keskikentälle Huuhkajilla on tarjolla jopa hyviä vaihtoehtoja, mutta heidän keskinäinen roolituksensa ei toimi. Perparim Hetemajta ei voi koskaan syyttää yrittämisen puutteesta. Esimerkiksi eilisessä Viro-pelissä Perpa laittoi aidosti kroppansa likoon, vaikka oli silminnähtäväsgi puolikuntoinen. Roman Eremenkolla on kyky ratkaista otteluita, mutta hänen pelaamisensa tukehtuu siihen, että hänellä ei ole luontevia syöttösuuntia. Keskikentältä ei tehdä oikeastaan lainkaan pystyjuoksuja, jolloin Roman täytyy syöttää joko taakse tai laidoille. Laitapuolustajien nousut loistivat kuitenkin eilen poissaolollaan, kun Kari Arkivuo oli sivussa.
Suomen suurin heikkous piilee hyökkäyskolmanneksella. Vastustajan maalin lähestyessä Suomen hyökääjiltä menee sormi suuhun. Mixu on todennut, että koska Huuhkajien vahvuus ei ole 1 vs. 1-tilanteissa, haastamista pitää välttää. Ainoa keino päästä vastustajan ohi on siis pyrkiä luomaan 2 vs. 1-tilanne, mutta joulukuusessa painopiste on puolustuspäässä. Koska Suomi pelaa yhdellä kärjellä, hyökkääjän täytyy siis kyetä suojaamaan palloa niin kauan, että keskikentältä joku ehtii nousemaan hänen tuekseen. Pallon suojaaminen edellyttää fyysistä voimaa. Valtaosan hyökkäysvastuusta on kantanut Teemu Pukki ja nyt myös Jolle Pohjanpalo. Kumpikaan näistä ei ole tämänkaltainen hyökkääjä. Eero Markkanen on vielä pelaajana raakile, mutta omaa eväät tällaiseksi target-hyökkäjäksi. Kentälle tultuaan Markkanen on kuitenkin haahuillut jossain muualla kuin ylimpänä keskihyökkääjänä. Laidalla hän joutuu juoksupalloihin, joissa jää automaattisesti kakkoseksi. En käsitä, miten Mixu haluaa hyökkäjiensä pelaavan.
Ennen eilistä peliä asiantuntijat olivat sitä mieltä , että Viron joukkueesta vajn toppari Ragnar Klavan olisi mahtunut Huuhkajien avaukseen. Miksi siis Viro näytti niin paljon Suomea paremmalta? Siksi, että joukkueen pelaaminen ei ollut sidottu tiukkaan pelitapaan. Pelaajien liike pystysuuntaan oli nopeampaa ja yhtenäistä, eikä satunnaista, kuten Huuhkajilla. Pelaajilla oli mahdollisuus toteuttaa itseään. Viron pelaajat uskalsivat myös haastaa ja yrittää maalintekoa tilanteista, joissa suomalaiset siirsivät vastuuta.
Tiivistän vielä. Suomen maajoukkue alisuorittaa. Huuhkajat pelaavat huonommin kuin mihin heidän kykynsä edellyttäisivät. Miksi näin tapahtuu? Koska he joutuvat alistumaan muodostelmaan ja pelikirjaan, jossa ei oteta huomioon joukkueen parhaiden pelaajien vahvuuksia. Miten kauan palloliitto aikoo katsoa sitä, kun Mixu tuhoaa Suomen jalkapallomaajoukkueen tulevaisuutta?
Aloitetaan peräpäästä. Suomen maajoukkueeseen on tarjolla korkeintaan keskikertaisia maalivahteja. Surullista kyllä, heidän pelaamisensa näyttää vielä vaatimattomammalta kuin heidän kykynsä. Syy siihen on, että valtaosa maaleista syntyy aivan maalin edustalta, jolloin maalivahdilla ei jää kylliksi aikaa reagoida.
Maalivahdin ongelmat johtuvat siis ainakin osittain puolustuksen heikkoudesta. Topparipari ei kykene puhdistamaan maaliedustaa vaan päästää vastustajan pelaajat yrittämään maalintekoa keskeisiltä sektoreilta. Miksi? Koska toppareilta puuttuu fysiikka ja luonne vastustajan hyökkäysten eliminoimiseksi. Joona Toivio ei pysy jalalla vastustajien perässä ja häviää liian paljon pääpalloja. Niklas Moisander tekee puolustuksessa karkeita virheitä. Suomen puolustus päästää vastustajat sekä keskittämään, että laukomaan aivan liian vapaasti. Moisander pelaa lisäksi aivan liian suurella sektorilla. Hän yrittää suorastaan kantaa joukkuetta, mutta siihen hänen kapasiteettinsa ei riitä.
Keskikentälle Huuhkajilla on tarjolla jopa hyviä vaihtoehtoja, mutta heidän keskinäinen roolituksensa ei toimi. Perparim Hetemajta ei voi koskaan syyttää yrittämisen puutteesta. Esimerkiksi eilisessä Viro-pelissä Perpa laittoi aidosti kroppansa likoon, vaikka oli silminnähtäväsgi puolikuntoinen. Roman Eremenkolla on kyky ratkaista otteluita, mutta hänen pelaamisensa tukehtuu siihen, että hänellä ei ole luontevia syöttösuuntia. Keskikentältä ei tehdä oikeastaan lainkaan pystyjuoksuja, jolloin Roman täytyy syöttää joko taakse tai laidoille. Laitapuolustajien nousut loistivat kuitenkin eilen poissaolollaan, kun Kari Arkivuo oli sivussa.
Suomen suurin heikkous piilee hyökkäyskolmanneksella. Vastustajan maalin lähestyessä Suomen hyökääjiltä menee sormi suuhun. Mixu on todennut, että koska Huuhkajien vahvuus ei ole 1 vs. 1-tilanteissa, haastamista pitää välttää. Ainoa keino päästä vastustajan ohi on siis pyrkiä luomaan 2 vs. 1-tilanne, mutta joulukuusessa painopiste on puolustuspäässä. Koska Suomi pelaa yhdellä kärjellä, hyökkääjän täytyy siis kyetä suojaamaan palloa niin kauan, että keskikentältä joku ehtii nousemaan hänen tuekseen. Pallon suojaaminen edellyttää fyysistä voimaa. Valtaosan hyökkäysvastuusta on kantanut Teemu Pukki ja nyt myös Jolle Pohjanpalo. Kumpikaan näistä ei ole tämänkaltainen hyökkääjä. Eero Markkanen on vielä pelaajana raakile, mutta omaa eväät tällaiseksi target-hyökkäjäksi. Kentälle tultuaan Markkanen on kuitenkin haahuillut jossain muualla kuin ylimpänä keskihyökkääjänä. Laidalla hän joutuu juoksupalloihin, joissa jää automaattisesti kakkoseksi. En käsitä, miten Mixu haluaa hyökkäjiensä pelaavan.
Ennen eilistä peliä asiantuntijat olivat sitä mieltä , että Viron joukkueesta vajn toppari Ragnar Klavan olisi mahtunut Huuhkajien avaukseen. Miksi siis Viro näytti niin paljon Suomea paremmalta? Siksi, että joukkueen pelaaminen ei ollut sidottu tiukkaan pelitapaan. Pelaajien liike pystysuuntaan oli nopeampaa ja yhtenäistä, eikä satunnaista, kuten Huuhkajilla. Pelaajilla oli mahdollisuus toteuttaa itseään. Viron pelaajat uskalsivat myös haastaa ja yrittää maalintekoa tilanteista, joissa suomalaiset siirsivät vastuuta.
Tiivistän vielä. Suomen maajoukkue alisuorittaa. Huuhkajat pelaavat huonommin kuin mihin heidän kykynsä edellyttäisivät. Miksi näin tapahtuu? Koska he joutuvat alistumaan muodostelmaan ja pelikirjaan, jossa ei oteta huomioon joukkueen parhaiden pelaajien vahvuuksia. Miten kauan palloliitto aikoo katsoa sitä, kun Mixu tuhoaa Suomen jalkapallomaajoukkueen tulevaisuutta?
Kommentit