Haluatko palata väkivaltaiseen kotiin?
Naton ensi viikon huippukokouksessa puhutaan järjestön yhteistyön tiivistämisestä ulkopuolisten maiden, kuten Ruotsin ja Suomen, kanssa. Yhteistyön tiivistäminen ei riitä, nyt Suomen on tungettava väkisin puolustusliiton raollaan olevista ovista.
Presidentti Niinistön sovittelumatka Venäjälle ja Ukrainaan oli hieno esimerkki Suomen erityisasemasta Euroopan laidalla Venäjän puolueettomana naapurina. Olisiko matkalle lähteminen ollut mahdollista, jos Niinistö olisi ollut Nato-maan presidentti? Kenties ei. Suomalaisten katseilta piilossakin kuitenkin tapahtuu. EU-maiden ulkoministerit ovat aktiivisia kriisin selvittelijöitä. Samoin on Saksan liittokansleri Angela Merkel. Kokonaiskuvassa presidenttimme matka oli viesti pikemminkin suomalaisille kuin kansainväliselle yhteisölle: poliitikkomme eivät katso tumput suorassa sivussa, kun maailmalla syttyy tulipalo. Ukrainan kriisin ratkaisu ei kuitenkaan ole riippuvainen siitä, mitä presidenttimme tai ulkoministerimme saavat aikaan.
Niinistön matka toi mieleen vuoden 1961, jolloin kansainvälisen kriisin sovittelijana toimi Urho Kekkonen. Tuolloinkin kyse oli pikemminkin Kekkosen sisäpoliittisesta asemasta kuin aidosta kansainvälisestä kriisistä. Moskovalle kuuliainen Kekkonen pääsi näyttämään, kuka on kansakunnan johtaja ja kenen varassa on maamme ulkopoliittinen turvallisuus.
Suomi soti 1900-luvun aikana kahdesti Neuvostoliittoa vastaan. Tapahtumista käytetään nimitystä "torjuntavoitto", mutta käytännössä molemmat sodat päättyivät tappioon. Jatkosodan päätyttyä Suomi valitsi reaalipoliitikko Paasikiven johdolla kyynisen linjan: jos naapuri on sotilaallisesti ylivoimainen, vältä kaikin keinoin kahnausta sen kanssa. Suomea ei fyysisesti miehitetty, mutta henkisesti Suomi-neito ajautui arvaamattoman ja uhkailuun taipuvaisen puolison ison nyrkin alle.
Neuvostoliiton hajottua Suomi vapautui hetkeksi kahleistaan ja hakeutui nopealla aikataululla Euroopan Unionin turvakotiin. Pelko väkivaltaisen puolison paluusta esti kuitenkin maatamme avioitumasta uudelleen entisen puolisomme vihollisen kanssa.
Nyt tuo pelko vanhan ajan paluusta on realisoitumassa. Venäjä alkaa päivä päivältä muistuttamaan enemmän ja enemmän entistä Neuvostoliittoa. Ukrainan kriisi on osoittanut, miten arvaamattomia ratkaisuja Venäjä ja Putin ovat valmiita tekemään säilyttääkseen maan aseman poliittisena suurvaltana. Haluatko sinä palata tuohon henkisen miehityksen aikaan?
Presidentti Niinistön sovittelumatka Venäjälle ja Ukrainaan oli hieno esimerkki Suomen erityisasemasta Euroopan laidalla Venäjän puolueettomana naapurina. Olisiko matkalle lähteminen ollut mahdollista, jos Niinistö olisi ollut Nato-maan presidentti? Kenties ei. Suomalaisten katseilta piilossakin kuitenkin tapahtuu. EU-maiden ulkoministerit ovat aktiivisia kriisin selvittelijöitä. Samoin on Saksan liittokansleri Angela Merkel. Kokonaiskuvassa presidenttimme matka oli viesti pikemminkin suomalaisille kuin kansainväliselle yhteisölle: poliitikkomme eivät katso tumput suorassa sivussa, kun maailmalla syttyy tulipalo. Ukrainan kriisin ratkaisu ei kuitenkaan ole riippuvainen siitä, mitä presidenttimme tai ulkoministerimme saavat aikaan.
Niinistön matka toi mieleen vuoden 1961, jolloin kansainvälisen kriisin sovittelijana toimi Urho Kekkonen. Tuolloinkin kyse oli pikemminkin Kekkosen sisäpoliittisesta asemasta kuin aidosta kansainvälisestä kriisistä. Moskovalle kuuliainen Kekkonen pääsi näyttämään, kuka on kansakunnan johtaja ja kenen varassa on maamme ulkopoliittinen turvallisuus.
Suomi soti 1900-luvun aikana kahdesti Neuvostoliittoa vastaan. Tapahtumista käytetään nimitystä "torjuntavoitto", mutta käytännössä molemmat sodat päättyivät tappioon. Jatkosodan päätyttyä Suomi valitsi reaalipoliitikko Paasikiven johdolla kyynisen linjan: jos naapuri on sotilaallisesti ylivoimainen, vältä kaikin keinoin kahnausta sen kanssa. Suomea ei fyysisesti miehitetty, mutta henkisesti Suomi-neito ajautui arvaamattoman ja uhkailuun taipuvaisen puolison ison nyrkin alle.
Neuvostoliiton hajottua Suomi vapautui hetkeksi kahleistaan ja hakeutui nopealla aikataululla Euroopan Unionin turvakotiin. Pelko väkivaltaisen puolison paluusta esti kuitenkin maatamme avioitumasta uudelleen entisen puolisomme vihollisen kanssa.
Nyt tuo pelko vanhan ajan paluusta on realisoitumassa. Venäjä alkaa päivä päivältä muistuttamaan enemmän ja enemmän entistä Neuvostoliittoa. Ukrainan kriisi on osoittanut, miten arvaamattomia ratkaisuja Venäjä ja Putin ovat valmiita tekemään säilyttääkseen maan aseman poliittisena suurvaltana. Haluatko sinä palata tuohon henkisen miehityksen aikaan?
Kommentit