Ihminen hukkuu massaan
Ensimmäinen ohje aloittelevalle opettajalle: opettele heti aluksi edessäsi olevien opetettavien nimet. Ai miksikö tämä on niin tärkeää? Koska et opeta ryhmää, opetat yksilöä. Ryhmä ei opi. Yksilö oppii, jos oppii. Jos et opi nimiä vaan puhut "sinä-siinä" tai "sinipaitainen-poika-siellä-takana"-kieltä, oppilaille tulee sellainen tunne, että et arvosta heitä. Yksilöimälle jokaisen kohotat, arvostat ja tartut jokaiseen. Olet hetken aikaa olemassa häntä varten. Opetettavasi kokee, että tuo tyyppi näki minut.
Tässä maassa ei taida olla yhtään kuntaa, missä ei käydä keskusteluja säästöistä. Jos säästöt eivät olekaan akuutteja juuri nyt, niihin varaudutaan pitkällä tähtäimellä, koska joidenkin kuntien raskaat velat lankeavat Suomi-nimisen kollektiivin maksettavaksi enemmin tai myöhemmin. Opetustoimi on terveydenhoidon jälkeen toiseksi suurin menoerä lähes jokaisessa maamme kunnassa ja on jotenkin moraalisesti helpompi säästää esimerkiksi luokkien ryhmäkoissa kuin syöpähoidoissa.
Virta vie kohti opetustoimen suuria yksiköitä. Suurissa kaupungeissa on jo nyt todella suuria lukioita, joilla on tarjolla laaja valinnaisten kurssien kirjo. Samaan aikaan pienissä kunnissa kurssitarjonta pienenee oppilaiden karatessa suuriin lukioihin. Laaja kurssitarjonta ei välttämättä tarkoita, että valinnaiset kurssit toteutuvat. Minimiryhmäkoot suurenevat vuosi vuodelta. Tämä tuo säästjö, koska mitä suurempaa joukkoa vähenevällä henkilökunnalla opetetaan, sitä pienempi on ns. yksikkökustannus. Massaluennot ovat siis huomispäivän sana.
Olen tavannut viimeisten päivien ajan paljon eri puolilta Pirkanmaata tulevia kollegoita. Omalla pajallani Lempäälässä keskustelujen fokus on siellä, missä sen mielestäni pitääkin olla eli opetuksen yleisessä kehittämisessä, metodologisissa kysymyksissä, oppilashuollossa ja tulevissa Opsin uudistuksissa. Esimerkiksi Tampereella aihiot ovat kuitenkin toiset. Virassa olevat opettajat eivät välttämättä edes tiedä, missä yksikössä eli koulussa ensi pelikaudella opettavat tai mitä kursseja kulman takana oleva syksy tuo tullessaan. Kuulin useammasta suusta, että työmotivaatio on täysin nollassa ja että hommat hoidetaan kyllä kunnialla, mutta kaikenlaiseen kehittämiseen ei kerta kaikkiaan löydy voimavaroja.
Tuli oikein hiki pintaan, kun ajatteli tilannetta. Suomalaisissa lukioissa on edessä radikaaleimmat muutokset vuosikymmeniin. Uuden opsin eli opetussuunnitelman kirjoittaminen on jättihanke jokaisessa koulussa ja jokaiselle opettajalle, mutta sen rinnalla on toinen voimavaroja merkittävästi syövä muutosprosessi: ylioppilaskirjoitusten sähköistäminen. Myrskyn silmään ollaan siis joissakin kunnissa ajamassa jo valmiiksi kriisitunnelmissa.
Jaan ahdistuksenne arvoisat kollegat lähellä ja kaukana. Voimia ja jaksamista. Pidetään mielessä, että emme ole pelkästään omalla asiallamme. Koulutus on näihin päiviin asti ollut suomalaisen menestystarinan kivijalka. Se asia on sanottava kirkkaasti ja kovaa. Suomalaisissa kouluissa kirjoitetaan huomispäivän kertomus. Olemme avainasemassa ja kokemuksemme ääntä on kuunneltava siellä, missä päätetään, millä resursseilla ja painotuksilla kouluissa opetetaan. Vähemmällä taloudellisella panostuksella ei tule laadukkaampaa. Yksikkökustannusten pieneneminen johtaa suurella todennäköisyydellä laadun heikkenemiseen, koska jokainen meistä, oppilaista ja opettajista, haluaa ja tarvitsee tulla huomatuksi yksilönä. Arvokkaana sellaisena.
Tässä maassa ei taida olla yhtään kuntaa, missä ei käydä keskusteluja säästöistä. Jos säästöt eivät olekaan akuutteja juuri nyt, niihin varaudutaan pitkällä tähtäimellä, koska joidenkin kuntien raskaat velat lankeavat Suomi-nimisen kollektiivin maksettavaksi enemmin tai myöhemmin. Opetustoimi on terveydenhoidon jälkeen toiseksi suurin menoerä lähes jokaisessa maamme kunnassa ja on jotenkin moraalisesti helpompi säästää esimerkiksi luokkien ryhmäkoissa kuin syöpähoidoissa.
Virta vie kohti opetustoimen suuria yksiköitä. Suurissa kaupungeissa on jo nyt todella suuria lukioita, joilla on tarjolla laaja valinnaisten kurssien kirjo. Samaan aikaan pienissä kunnissa kurssitarjonta pienenee oppilaiden karatessa suuriin lukioihin. Laaja kurssitarjonta ei välttämättä tarkoita, että valinnaiset kurssit toteutuvat. Minimiryhmäkoot suurenevat vuosi vuodelta. Tämä tuo säästjö, koska mitä suurempaa joukkoa vähenevällä henkilökunnalla opetetaan, sitä pienempi on ns. yksikkökustannus. Massaluennot ovat siis huomispäivän sana.
Olen tavannut viimeisten päivien ajan paljon eri puolilta Pirkanmaata tulevia kollegoita. Omalla pajallani Lempäälässä keskustelujen fokus on siellä, missä sen mielestäni pitääkin olla eli opetuksen yleisessä kehittämisessä, metodologisissa kysymyksissä, oppilashuollossa ja tulevissa Opsin uudistuksissa. Esimerkiksi Tampereella aihiot ovat kuitenkin toiset. Virassa olevat opettajat eivät välttämättä edes tiedä, missä yksikössä eli koulussa ensi pelikaudella opettavat tai mitä kursseja kulman takana oleva syksy tuo tullessaan. Kuulin useammasta suusta, että työmotivaatio on täysin nollassa ja että hommat hoidetaan kyllä kunnialla, mutta kaikenlaiseen kehittämiseen ei kerta kaikkiaan löydy voimavaroja.
Tuli oikein hiki pintaan, kun ajatteli tilannetta. Suomalaisissa lukioissa on edessä radikaaleimmat muutokset vuosikymmeniin. Uuden opsin eli opetussuunnitelman kirjoittaminen on jättihanke jokaisessa koulussa ja jokaiselle opettajalle, mutta sen rinnalla on toinen voimavaroja merkittävästi syövä muutosprosessi: ylioppilaskirjoitusten sähköistäminen. Myrskyn silmään ollaan siis joissakin kunnissa ajamassa jo valmiiksi kriisitunnelmissa.
Jaan ahdistuksenne arvoisat kollegat lähellä ja kaukana. Voimia ja jaksamista. Pidetään mielessä, että emme ole pelkästään omalla asiallamme. Koulutus on näihin päiviin asti ollut suomalaisen menestystarinan kivijalka. Se asia on sanottava kirkkaasti ja kovaa. Suomalaisissa kouluissa kirjoitetaan huomispäivän kertomus. Olemme avainasemassa ja kokemuksemme ääntä on kuunneltava siellä, missä päätetään, millä resursseilla ja painotuksilla kouluissa opetetaan. Vähemmällä taloudellisella panostuksella ei tule laadukkaampaa. Yksikkökustannusten pieneneminen johtaa suurella todennäköisyydellä laadun heikkenemiseen, koska jokainen meistä, oppilaista ja opettajista, haluaa ja tarvitsee tulla huomatuksi yksilönä. Arvokkaana sellaisena.
Kommentit