Maali eli Heureka!

Harmaa pölypilvi kohoaa korkealle maan pinnasta. Seuraan pilven syntymistä ja leviämistä. Pilvi tosiaan liikkuu, vaikka ilma on täysin tuuleton. Pilveä liikuttava voima on kymmenen pojan rypäs. Jossakin pölyn keskellä on pieni valkoinen jalkapallo, jonka pinnassa lukee ”Ilves Keskikaupunki -04”. Jos ollaan aivan tarkkoja, poikia on yhdeksän. Markus on nimittäin sijoittunut hieman etäämmälle lähemmäs vastustajan maalia. En tiedä, johtuuko Markuksen sijoittuminen siitä, että hän on allerginen pölylle vai onko hän ihan oikeasti oppinut jotakin, mutta joka tapauksessa yhtäkkiä joku onnistuu tuikkaamaan pallon ulos poikaryppäästä. Pallo singahtaa kohti vastustajan maalia ja Markusta. Hän on yksin läpi. Keijun keveydellä liikkuva poika tykittää pallon alanurkkaan ohi maalivahdin. Kädet nousevat korkealle, kasvoilla on ilme joka loistaa aurinkoakin kirkkaammin. Onnistuin!

Olemme harjoitelleet sijoittumista pitkin alkukesää. Siis sitä, että kaikki eivät juoksisi pallon perässä vaan sijoittuisivat sellaiseen paikkaan, että heille voi syöttää. Olen yrittänyt opettaa asiaa oikein kädestä pitäen, tuloksetta. Pojat periaatteessa ymmärtävät sen, mutta harjoituksen yhdistäminen käytäntöön on ollut liian vaikeaa. Tuomarin pillin avausvihellys on pyyhkinyt taulusienen lailla kaikki harjoitellut kuviot korvasta ulos ja pallon perään on syöksytty kiihtyneen mullilauman lailla.

Ymmärrän poikia. Saman paniikkireaktion tunnen itsessäni, kun kuuntelen ja luen arjen uutisia. Poliittinen ja taloudellinen kriisi kulkevat käsi kädessä. Tiedotusvälineet kysyvät, kuinka monen pää kussakin firmassa pistetään pölkylle. Irtisanotuista puhutaan kuin kuolleista. Kriisitunnelma tarttuu takiaisen lailla omaankin takinliepeeseen, kun kaukainen tuntuu tulevan lähelle. Kaikki opittu unohtuu ja kylmyys kohmettaa sisuskalut.

Onneksi meillä on jalkapallo! Koska jalkapallo on elämää suurempi peli, monet jalkapallon lainalaisuudet toimivat myös tosielämässä. Kannattaa ottaa oppia maailman markuksista ja lopettaa pään lyöminen peruskallioon. Markuksen oppikirjan ohje numero yksi: ei kannata juosta virran mukana. Viisauden alku on se, että tiedostaa oman erilaisuutensa, eikä lähde tekemään asioita samalla tavalla kuin toiset. Toinen ohje: joukkueen on ymmärrettävä, että erilaisuus on rikkautta. Jokaisen erilaisuutta on kunnioitettava. Kykenemme saavuttamaan asioita ja uudistumaan juuri erilaisuutemme ansiosta. Kolmannen prinsiipin mukaan, ”keep your eye on the ball” eli pidä katse pallossa. Keskity olennaiseen. Älä ala haahuilemaan ympäriinsä ja kuvittelemaan olemattomia äläkä menetä hermojasi vaikka joku provosoisi. Neljäs ja tärkein pointti: loistava, maaliin johtanut yksilösuoritus, hyödyttää joukkuetta, koska yksilö ei voita vaan joukkue voittaa. Cristiano Ronaldo voi voittaa EM-kisojen maalikuninkuuden, mutta sillä ei ole merkitystä, jos Portugalin tie tyssää välieriin. Joukkueen etu menee siis yksilön edun edelle.

Elämä on mysteeri ja jokaisen päivän käsikirjoitus on meille kuolevaisille arvoitus. Eteen tuleva epäonni voi kohta muuttua onneksi, kun iso käsi heittää meidät uuteen tilanteeseen, joka ensi vilkaisulta näyttää kaiken lopulta, mutta itse asiassa onkin uusi eteen aukeava tie. Forrest Gumpin viisauksia mukaillen: Elämä on kuin suklaarasia, koskaan ei tiedä mitä saa.