Mitä autuaallista on tietämättömyydessä?
Tutkimukset todistavat, että ihmisten tiedot yhteiskunnasta ja politiikasta ovat merkittävästi vähentyneet viimeisen vuosikymmenen aikana. Oma opettajakokemukseni vahvistaa väitteen todeksi. Lukiolaiset eivät tiedä hallituspuolueita, harva tietää edes pääministerin nimen, saati tämän puolueen. ”Politiikka”- sanan sisältöä ei tiedetä, mutta tiedetään sen olevan jotakin kieroa.
Taustalla vaikuttaa useita tekijöitä. Yhteiskunnalliset asiat ovat muuttuneet viime vuosina monimutkaisemmiksi. Asiantuntijoiden selitykset EU:n pankkikriisin taustoista eivät avaudu ilman valtiotieteiden tai kansantaloustiedon pitkiä opintoja tai vuosikymmenten harrastuneisuutta.
Toisaalta ihmisten ajankäyttö ja asenne yhteiskuntaan ja elämään yleensä on muuttunut. Yleinen selitys kuuluu näin: ”Ei mulla ole aikaa tai energiaa seurata. Työ vie mehut.” En täysin usko tähän selitykseen. Ihmiset ovat muuttuneet laiskemmiksi. Omat asiat menevät yhteisten edelle.
Median viihteellistyminen näkyy siinä, että toimittajat tekevät juttuja henkilöistä, joiden ainoa meriitti on menestyminen missikisoissa tai bigbrother-tyylisessä pudotuspelissä. Jos kyseinen henkilö haluaa pysytellä julkisuudessa, hänen on joko törttöiltävä mahdollisimman rankasti ja/tai annettava julkisuuteen lausuntoja, jotka alleviivaavat hänen autuasta tietämättömyyttään suurin piirtein kaikesta. Nuorison silmissä tyhmyydestä tuleekin yht´äkkiä hyväksyttyä: ”Miks mun pitää lukea ruotsia. Eihän Tuksukaan osaa ja sen nimi on kaikkien huulilla.”
Äänestysprosenttien laskeva trendi vahvistaa ajatuksen. Nukkuvien puolue kasvaa, koska väki ihan oikeasti nukkuu, siis ei jaksa ottaa asioista selvää. Hyvin harva jättää äänestämättä protestiksi jostakin. Ja toisaalta äänestämässä käyneiden valintakin perustuu enemmän mielikuviin kuin faktatietoihin kyseisen henkilön tai hänen puolueensa tavoitteista. Oikea henkilö saatetaan valita sen vuoksi, kun ”se on niin komea” tai ”kun se vaikutti hauskalta”.
Tommi Uschanov on kirjoittanut aiheesta kirjan. Kirjan nimi on ”Suuri kaalihuijaus. Kirjoituksia yhteiskunnallisesta tietämättömyydestä.” Kirjan luettuaan yhteiskuntaopin opettaja repii hiuksensa (jos niitä on). Poliitikon ei ehkä kannata kirjaa lukea, koska johtopäätös on se, että ihmisten mielipiteet eivät perustu faktoihin ja että suuri kansasta ei ymmärrä yhtikäs mitään mistään politiikkaan liittyvästä. Älykkäiden aloitteiden ja viisaiden linjanvetojen tulos on siis plusmiinusnolla. Parasta PR:ää on puolihärskien vitsien laukominen Uutisvuodossa.
Pahinta yhteiskunnallisessa tietämättömyydessä on se, että tietämättömät KUVITTELEVAT tietävänsä. Siksi mahdollisimman suuri äänestysprosentti ei saa olla itse tarkoitus. On parempi, että tietämätön ei äänestä, koska hän saattaa oikeasti äänestää väärin. Siis henkilöä, joka ajaa juuri päinvastaisia asioita kuin äänestäjä itse haluaisi!
Kaikkeen tähän yllä sanottuun voisi suhtautua kevyen huvittuneesti, jos tietämättömyydellä ei olisi mitään seurauksia. Tietämättömiä on helpompi harhauttaa; pässiä oikeasti viedään narussa. Pitkällä tähtäimellä tietämättömyys saattaa johtaa yhteiskunnalliseen levottomuuteen. Jos Arkadianmäelle valikoituu joukko henkilöitä, joilla ei ole minkäänlaista kapasiteettia ratkaista maamme ongelmia ja joiden moraalinen selkäranka on kuin ameeban, miten he osaavat ohjata Suomea oikeaan suuntaan?
Jos haluat tietää, miten kymmenen lahjakasta toisen asteen opiskelijaa ympäri Pirkanmaata selvittää edellä kuvatun ongelman, käy katsomassa homopoliticus-sivumme alla olevasta linkista. Heidän vaatimaton tehtävänsä oli pelastaa suomalainen politiikka, päivittää demokratia.
http://homopoliticus.wikispaces.com/
Qualis rector est civitatis, tales inhabitantes in ea. ~ Millainen johtaja on valtiolla, sellaisia ovat sen asukkaat.
Taustalla vaikuttaa useita tekijöitä. Yhteiskunnalliset asiat ovat muuttuneet viime vuosina monimutkaisemmiksi. Asiantuntijoiden selitykset EU:n pankkikriisin taustoista eivät avaudu ilman valtiotieteiden tai kansantaloustiedon pitkiä opintoja tai vuosikymmenten harrastuneisuutta.
Toisaalta ihmisten ajankäyttö ja asenne yhteiskuntaan ja elämään yleensä on muuttunut. Yleinen selitys kuuluu näin: ”Ei mulla ole aikaa tai energiaa seurata. Työ vie mehut.” En täysin usko tähän selitykseen. Ihmiset ovat muuttuneet laiskemmiksi. Omat asiat menevät yhteisten edelle.
Median viihteellistyminen näkyy siinä, että toimittajat tekevät juttuja henkilöistä, joiden ainoa meriitti on menestyminen missikisoissa tai bigbrother-tyylisessä pudotuspelissä. Jos kyseinen henkilö haluaa pysytellä julkisuudessa, hänen on joko törttöiltävä mahdollisimman rankasti ja/tai annettava julkisuuteen lausuntoja, jotka alleviivaavat hänen autuasta tietämättömyyttään suurin piirtein kaikesta. Nuorison silmissä tyhmyydestä tuleekin yht´äkkiä hyväksyttyä: ”Miks mun pitää lukea ruotsia. Eihän Tuksukaan osaa ja sen nimi on kaikkien huulilla.”
Äänestysprosenttien laskeva trendi vahvistaa ajatuksen. Nukkuvien puolue kasvaa, koska väki ihan oikeasti nukkuu, siis ei jaksa ottaa asioista selvää. Hyvin harva jättää äänestämättä protestiksi jostakin. Ja toisaalta äänestämässä käyneiden valintakin perustuu enemmän mielikuviin kuin faktatietoihin kyseisen henkilön tai hänen puolueensa tavoitteista. Oikea henkilö saatetaan valita sen vuoksi, kun ”se on niin komea” tai ”kun se vaikutti hauskalta”.
Tommi Uschanov on kirjoittanut aiheesta kirjan. Kirjan nimi on ”Suuri kaalihuijaus. Kirjoituksia yhteiskunnallisesta tietämättömyydestä.” Kirjan luettuaan yhteiskuntaopin opettaja repii hiuksensa (jos niitä on). Poliitikon ei ehkä kannata kirjaa lukea, koska johtopäätös on se, että ihmisten mielipiteet eivät perustu faktoihin ja että suuri kansasta ei ymmärrä yhtikäs mitään mistään politiikkaan liittyvästä. Älykkäiden aloitteiden ja viisaiden linjanvetojen tulos on siis plusmiinusnolla. Parasta PR:ää on puolihärskien vitsien laukominen Uutisvuodossa.
Pahinta yhteiskunnallisessa tietämättömyydessä on se, että tietämättömät KUVITTELEVAT tietävänsä. Siksi mahdollisimman suuri äänestysprosentti ei saa olla itse tarkoitus. On parempi, että tietämätön ei äänestä, koska hän saattaa oikeasti äänestää väärin. Siis henkilöä, joka ajaa juuri päinvastaisia asioita kuin äänestäjä itse haluaisi!
Kaikkeen tähän yllä sanottuun voisi suhtautua kevyen huvittuneesti, jos tietämättömyydellä ei olisi mitään seurauksia. Tietämättömiä on helpompi harhauttaa; pässiä oikeasti viedään narussa. Pitkällä tähtäimellä tietämättömyys saattaa johtaa yhteiskunnalliseen levottomuuteen. Jos Arkadianmäelle valikoituu joukko henkilöitä, joilla ei ole minkäänlaista kapasiteettia ratkaista maamme ongelmia ja joiden moraalinen selkäranka on kuin ameeban, miten he osaavat ohjata Suomea oikeaan suuntaan?
Jos haluat tietää, miten kymmenen lahjakasta toisen asteen opiskelijaa ympäri Pirkanmaata selvittää edellä kuvatun ongelman, käy katsomassa homopoliticus-sivumme alla olevasta linkista. Heidän vaatimaton tehtävänsä oli pelastaa suomalainen politiikka, päivittää demokratia.
http://homopoliticus.wikispaces.com/
Qualis rector est civitatis, tales inhabitantes in ea. ~ Millainen johtaja on valtiolla, sellaisia ovat sen asukkaat.
Kommentit