Patruunoitten paluu?
Legendaarisessa Itsevaltiaat-sarjassa Niinistö ja Lipponen olivat Pekka Lipponen (nomen est omen) ja Kalle-Kustaa Korkki, ylimmät ystävykset, majakka ja perävaunu. Silti Lipponen ilmoittautui mukaan presidentinvaalikamppailuun. Omien sanojensa mukaan motiivina oli halu nousta (oikeistolaista) populismia (Soinia) vastaan. Lehdistössä esille nostettu motiivi oli Lipposen halu estää oman poliittisen perintönsä tuhoutuminen. Oma johtopäätökseni on, että Lipponen ei halua Niinistöstä presidenttiä.
Mikä siis Niinistössä on vikana? Niinistö on korostanut olevansa "eurotukiskeptikko" ei "euroskeptikko". Lipponen haluaa ilmaista kannatuksensa eurooppalaiselle raha- ym. politiikalle. Olen Lipposen kanssa yhtä mieltä siitä, että eurosta on ollut Suomelle hyötyä. Korkopolitiikka on pysynyt vakaana ja tästä syystä kotitalouksissa on uskallettu ottaa isojakin asuntolainoja. Minäkään en kuitenkaan uskalla sanoa, että kriisimaiden tuki toisi helpotuksen tilanteeseen. Kriisi jatkunee, kunnes joku maa on pakko irroittaa euroalueesta.
Onko Lipposelle sitten oikeasti mahdollisuuksia tulla valituksi? Väitän, että ei. Lipponen ja Niinistö ovat liian samanlaisia. Näistä kahdesta jäävuoresta Niinistö on kuitenkin hieman sympaattisempi, nuorempi ja enemmän arkielämässä kiinni. Lipposella on painolastina vanhoja vihollisia poliittisissa piireissä ja median sisällä. Häneen myös henkilöityy SDP:n lähihistorian suurin yksittäinen virhepäätös: varainsiirtoveron poistaminen.
Kansa sanoo kaipaavansa vahvaa johtajaa, mutta yrmyilyn aika on ohi. Se ei enää vetoa kansaan. Niinistö osaa Lipposta paremmin asettua tuulipukukansan asemaan, asettua herroja(?) vastaan.
Vaaliväittelyistä tulee kuitenkin herkullisia. Veikkaan Soinin lupsakkuuden nostavan miehen toiselle kierrokselle Niinistön kanssa. Haavistonkin panosta odotan innolla. Aito humanismi on harvinainen ilmiö suomalaisessa politiikassa.
Mikä siis Niinistössä on vikana? Niinistö on korostanut olevansa "eurotukiskeptikko" ei "euroskeptikko". Lipponen haluaa ilmaista kannatuksensa eurooppalaiselle raha- ym. politiikalle. Olen Lipposen kanssa yhtä mieltä siitä, että eurosta on ollut Suomelle hyötyä. Korkopolitiikka on pysynyt vakaana ja tästä syystä kotitalouksissa on uskallettu ottaa isojakin asuntolainoja. Minäkään en kuitenkaan uskalla sanoa, että kriisimaiden tuki toisi helpotuksen tilanteeseen. Kriisi jatkunee, kunnes joku maa on pakko irroittaa euroalueesta.
Onko Lipposelle sitten oikeasti mahdollisuuksia tulla valituksi? Väitän, että ei. Lipponen ja Niinistö ovat liian samanlaisia. Näistä kahdesta jäävuoresta Niinistö on kuitenkin hieman sympaattisempi, nuorempi ja enemmän arkielämässä kiinni. Lipposella on painolastina vanhoja vihollisia poliittisissa piireissä ja median sisällä. Häneen myös henkilöityy SDP:n lähihistorian suurin yksittäinen virhepäätös: varainsiirtoveron poistaminen.
Kansa sanoo kaipaavansa vahvaa johtajaa, mutta yrmyilyn aika on ohi. Se ei enää vetoa kansaan. Niinistö osaa Lipposta paremmin asettua tuulipukukansan asemaan, asettua herroja(?) vastaan.
Vaaliväittelyistä tulee kuitenkin herkullisia. Veikkaan Soinin lupsakkuuden nostavan miehen toiselle kierrokselle Niinistön kanssa. Haavistonkin panosta odotan innolla. Aito humanismi on harvinainen ilmiö suomalaisessa politiikassa.
Kommentit