Sikamaista!
En keksi mitään hyvää sanottavaa sikainfluenssailmiöön liittyvissä asioissa. Itse asiassa olen niin täynnä koko tautia, että aion siirtyä joulukalkkunaan. Tässä muutamia poimintoja ahdistukseni aiheuttajista:
Lääkäreille tuntuu ylivoimaista todeta, että he eivät tiedä jotakin asiaa. En ole nimittäin kuullut kenenkään lääkärin sanovan tätä lausetta, kun heiltä on kysytty H1N1-taudista. Sen sijaan he spekuloivat ja arvioivat asioita perstuntumalta. Seurauksena kansa hyppii ja pomppii holtittomasti.
Rokotteen hankkiminen Suomeen näyttää myös olleen ylivoimainen urakka. Tulee mieleen suuret nälkävuodet 1866, jolloin senaatti (J. V. Snelmannin johdolla!) viivytteli ulkomaisten elintarvikkeiden tilaamisessa. Seurauksena noin 8 prosenttia suomalaisista kuoli nälkään. Nyt tilanne ei ole yhtä vakava, mutta entä jos olisi?
Voidaan tietysti myös kysyä, millä oikeudella me suomalaiset olemme enemmän tämän lääkkeen tarpeessa, kuin esimerkiksi köyhät afrikkalaiset. Nythän tilanne on se, että Maailman terveysjärjestö (WHO) yrittää saada rokotetta kehitysmaiden ihmisille lahjoitusvaroilla.
Ihmettelen myös sitä, miksi ”terveitä”, siis ei-riskiryhmään kuuluvia, on ohjeista huolimatta rokotettu. Ihmettelen niitä ihmisiä, jotka menevät sitä pyytämään. Ja ihmettelen niitä hoitajia, jotka antavat rokotteen näille ”terveille”. Kaikki tietävät, että poikkeuksesta tulee automaattisesti sääntö. ”Miksi en minä, kun naapurin Ristokin sai?”, on lause, joka luikahtaa yhtä sutjakkaasti 45-vuotiaan Jannen kuin 7-v Artunkin suusta.
Lääkäreille tuntuu ylivoimaista todeta, että he eivät tiedä jotakin asiaa. En ole nimittäin kuullut kenenkään lääkärin sanovan tätä lausetta, kun heiltä on kysytty H1N1-taudista. Sen sijaan he spekuloivat ja arvioivat asioita perstuntumalta. Seurauksena kansa hyppii ja pomppii holtittomasti.
Rokotteen hankkiminen Suomeen näyttää myös olleen ylivoimainen urakka. Tulee mieleen suuret nälkävuodet 1866, jolloin senaatti (J. V. Snelmannin johdolla!) viivytteli ulkomaisten elintarvikkeiden tilaamisessa. Seurauksena noin 8 prosenttia suomalaisista kuoli nälkään. Nyt tilanne ei ole yhtä vakava, mutta entä jos olisi?
Voidaan tietysti myös kysyä, millä oikeudella me suomalaiset olemme enemmän tämän lääkkeen tarpeessa, kuin esimerkiksi köyhät afrikkalaiset. Nythän tilanne on se, että Maailman terveysjärjestö (WHO) yrittää saada rokotetta kehitysmaiden ihmisille lahjoitusvaroilla.
Ihmettelen myös sitä, miksi ”terveitä”, siis ei-riskiryhmään kuuluvia, on ohjeista huolimatta rokotettu. Ihmettelen niitä ihmisiä, jotka menevät sitä pyytämään. Ja ihmettelen niitä hoitajia, jotka antavat rokotteen näille ”terveille”. Kaikki tietävät, että poikkeuksesta tulee automaattisesti sääntö. ”Miksi en minä, kun naapurin Ristokin sai?”, on lause, joka luikahtaa yhtä sutjakkaasti 45-vuotiaan Jannen kuin 7-v Artunkin suusta.
Kommentit