Ammattiylpeys
(Julkaistu Urjalan Sanomissa 15.10.2009)
Lääkäri ei kuuntele potilasta, eikä koske häntä. Kaakelimies peittelee silikonilla huonosti leikkaamiaan laattoja. Kyläkauppias myy pilaantunutta kalaa. Toimittaja tulee julkaisseeksi virheellisiä tietoja, koska ei viitsi tarkistaa taustoja. Miksi nykyaikana ei enää voi luottaa siihen, että oman alansa ammattilainen tekee työnsä hyvin?
Väitän, että muutos on tapahtunut reilun vuosikymmen aikana. Aikaisemmin saattoi luottaa siihen, että asiantuntija ratkaisi ongelmasi. Nykyään pitää tarkistaa kerran jos toisenkin, että todella saa sen mitä tilasi. Tavaranpalautuksista ja reklamaatioista tulee asiakkaalle kova vaiva. Itse ainakin koen palautushetken noloksi. Kyselen itseltäni, että onko se nyt niin iso asia, jos vahattu lattia ei näytä siltä kuin mitä sovittiin.
Urheiluvalmennuksessa on sananlasku, jonka mukaan valmentaja on juuri niin hyvä kuin joukkueensa viimeisin peli. Voiko saman ajatuksen yleistää? Opettaja on juuri niin hyvä, kuin viimeisin tuntinsa. Pappi on taitava, jos viime pyhänä kirkkoon saapunut kansa tärisi saarnan aikana synnintunnossa penkissään. Kuulostaa kenties stressaavalta, mutta eikö lähtökohta ole se, että huononakin päivänä olen oman alani todellinen ammattilainen. Kiire ei riitä huonon työn selitykseksi. Ammattitaitoon kuuluu, että osaa arvioida työhön kuluvan ajan. Olosuhteet tai raaka-aineetkaan eivät saa merkitä huonoa työn laatua. Miksi luvata ollenkaan tehdä jotakin, jos ei pysty takaamaan laatua.
Ihmiskunnan kehityksen kannalta tietylle alalle erikoistuminen oli äärettömän tärkeää. Oli mahdollista kartuttaa kokemusta tietyssä työssä ja kehittyä siinä aina vain paremmaksi. Kun tunsi oman alansa kuin omat taskunsa, saattoi kehittää työtapoja ja ratkaista eteen tulleita ongelmia.
Jos ammattitaito katoaa, kehitys pysähtyy. Jos diplomi-insinöörit eivät enää osaa kehittää koneitaan, ilmastonmuutosta ei voida pysäyttää. Jos ammattilaisen työhön ei voi luottaa, meidän on palattava omavaraistalouden aikaan, jolloin kaikki oli tehtävä itse.
Meille suomalaisille laatu on ollut erityinen ylpeyden aihe. Olemme luotettavia ja tunnollisia työssämme, emmekä päästä sutta käsistämme. Miksi rima on nyt laskenut? Miksi annamme itsellemme anteeksi huonon laadun ja huolimattomuuden? Jos Made in Finland alkaa merkitä samaa kuin Made in China, peli on menetetty.
Lääkäri ei kuuntele potilasta, eikä koske häntä. Kaakelimies peittelee silikonilla huonosti leikkaamiaan laattoja. Kyläkauppias myy pilaantunutta kalaa. Toimittaja tulee julkaisseeksi virheellisiä tietoja, koska ei viitsi tarkistaa taustoja. Miksi nykyaikana ei enää voi luottaa siihen, että oman alansa ammattilainen tekee työnsä hyvin?
Väitän, että muutos on tapahtunut reilun vuosikymmen aikana. Aikaisemmin saattoi luottaa siihen, että asiantuntija ratkaisi ongelmasi. Nykyään pitää tarkistaa kerran jos toisenkin, että todella saa sen mitä tilasi. Tavaranpalautuksista ja reklamaatioista tulee asiakkaalle kova vaiva. Itse ainakin koen palautushetken noloksi. Kyselen itseltäni, että onko se nyt niin iso asia, jos vahattu lattia ei näytä siltä kuin mitä sovittiin.
Urheiluvalmennuksessa on sananlasku, jonka mukaan valmentaja on juuri niin hyvä kuin joukkueensa viimeisin peli. Voiko saman ajatuksen yleistää? Opettaja on juuri niin hyvä, kuin viimeisin tuntinsa. Pappi on taitava, jos viime pyhänä kirkkoon saapunut kansa tärisi saarnan aikana synnintunnossa penkissään. Kuulostaa kenties stressaavalta, mutta eikö lähtökohta ole se, että huononakin päivänä olen oman alani todellinen ammattilainen. Kiire ei riitä huonon työn selitykseksi. Ammattitaitoon kuuluu, että osaa arvioida työhön kuluvan ajan. Olosuhteet tai raaka-aineetkaan eivät saa merkitä huonoa työn laatua. Miksi luvata ollenkaan tehdä jotakin, jos ei pysty takaamaan laatua.
Ihmiskunnan kehityksen kannalta tietylle alalle erikoistuminen oli äärettömän tärkeää. Oli mahdollista kartuttaa kokemusta tietyssä työssä ja kehittyä siinä aina vain paremmaksi. Kun tunsi oman alansa kuin omat taskunsa, saattoi kehittää työtapoja ja ratkaista eteen tulleita ongelmia.
Jos ammattitaito katoaa, kehitys pysähtyy. Jos diplomi-insinöörit eivät enää osaa kehittää koneitaan, ilmastonmuutosta ei voida pysäyttää. Jos ammattilaisen työhön ei voi luottaa, meidän on palattava omavaraistalouden aikaan, jolloin kaikki oli tehtävä itse.
Meille suomalaisille laatu on ollut erityinen ylpeyden aihe. Olemme luotettavia ja tunnollisia työssämme, emmekä päästä sutta käsistämme. Miksi rima on nyt laskenut? Miksi annamme itsellemme anteeksi huonon laadun ja huolimattomuuden? Jos Made in Finland alkaa merkitä samaa kuin Made in China, peli on menetetty.
Kommentit