"Kylmien kyytimies"
Antti Tuuri on kirjoittanut erinomaisen kirjan Suomen sisällissodasta (1918). Kirjan nimi on "Kylmien kyytimies" ja se kuvaa pohjalaista talonpoikaa, joka vedetään väkisin valkoiseen armeijaan Tamperetta valtaamaan. Kirja kertoo miehestä, joka yrittää kaikin voimin pysyä sodan ulkopuolella, mutta joutuu väkisin osalliseksi. Tosin vain sodan (lähinnä valkoisia) ruumiita. Siitä nimi.
Tuuri on proosan mestari. Hän ei lavertele, eikä tunteile turhaan. Hän vain toteaa tapahtumat. Kaikki muu, kuten tunteet, ovat lukijan päässä. Kirja henkii ahdistusta ja hätää, suurta ja suurempaa kärsimystä. Ainoa kantava voima on ystävyys, ja sekin varsin vaitelias sellainen.
Jokaisen suomalaisen olisi syytä lukea teos. Toisin kuin esimerkiksi Täällä Pohjantähden alla, kirja ei ole liian massiivinen. Asioita käydään läpi yhden miehen silmin ja tapahtumia seurataan vain noin viikon ajan. Silti kirja antaa hyvin todentuntuisen kuvan siitä, miksi kyseinen sota on edelleen niin traumaattinen meille.
Se oli sota, jossa propagandalla oli erityisen suuri merkitys. Se oli myös sota, jossa ei ollut himpun vertaa sankaruutta. Vain pieniä ja suurempia konneja, harhakuvia ja ennen kaikkea uhreja.
Kirja jäättää jälkeen suuren lähimmäisen rakkauden. Ja sitähän me näinäkin päivinä tarvitsemme, kun tulevaisuutta on vaikea hahmottaa ja oma ja toisen etu näyttävät olevan ristiriidassa.
Tuuri on proosan mestari. Hän ei lavertele, eikä tunteile turhaan. Hän vain toteaa tapahtumat. Kaikki muu, kuten tunteet, ovat lukijan päässä. Kirja henkii ahdistusta ja hätää, suurta ja suurempaa kärsimystä. Ainoa kantava voima on ystävyys, ja sekin varsin vaitelias sellainen.
Jokaisen suomalaisen olisi syytä lukea teos. Toisin kuin esimerkiksi Täällä Pohjantähden alla, kirja ei ole liian massiivinen. Asioita käydään läpi yhden miehen silmin ja tapahtumia seurataan vain noin viikon ajan. Silti kirja antaa hyvin todentuntuisen kuvan siitä, miksi kyseinen sota on edelleen niin traumaattinen meille.
Se oli sota, jossa propagandalla oli erityisen suuri merkitys. Se oli myös sota, jossa ei ollut himpun vertaa sankaruutta. Vain pieniä ja suurempia konneja, harhakuvia ja ennen kaikkea uhreja.
Kirja jäättää jälkeen suuren lähimmäisen rakkauden. Ja sitähän me näinäkin päivinä tarvitsemme, kun tulevaisuutta on vaikea hahmottaa ja oma ja toisen etu näyttävät olevan ristiriidassa.
Kommentit