Reunamerkintöjä

Paljon on vettä virrannut sitten viime tekstin. Siksi ajattelin elvyttää blogiani pienillä reunahuomautuksilla viime viikkojen tapahtumista. Edetään suurin piirtein kronologisesti.


SDP:N KRIISI SYVENEE

Paljonko Matti Vanhaselle tai Jyrki Kataiselle pitäisi maksaa, että he esiintyisivät uimapuvussa Iltalehden "rantapoikina"? Luulen, että siihen ei raha riittäisi, koska se merkitsisi uran aikana kerätyn poliittisen pääoman hupenemista. SDP:n puheenjohtajalla ei taida olla mitään, mitä menettää.

Jutta Urpilaisen ns. veto ei ollut puoluejohtajan rohkea irtiotto. Se oli joko kokemattoman poliitikon surkea yritys tavoittaa uusia kansanjoukkoja tai sitten oljenkorteen tarttuvan hukkuvan puolueen hukkuvan johtajan viimeinen kortti. Joka tapauksessa se oli "pintajulkisuutta", jota kotimainen politiikka ei enää yhtään enempää kaipaa.

Urpilainen ulos ja Tuomioja sisään! Politiikka takaisin politiikkaan ja kunnon vastus porvarihegemonialle!!

X X X X X X X X X

VANHUUS EI TULE YKSIN

Martti Ahtisaari osoitti keskenkasvuisuutensa alkamalla soittamaan lapsellisesti suutaan Nobel-palkinnon rahasumman sijoittamisesta. Miksi hän ei voinut sanoa, että raha menee CMI:lle? Siksikö, että hän halusi nipistää toimittajia tai vetää viivaa yksityisyyden ja julkisuuden välille? Häneltä jäi huomaamatta se, miten mediaa seuraava kansa asian tulkitsee: että Iso-Mara ei sittenkään ole kasvanut isoksi.

Miksi Sauli Niinistö meni naimisiin omien lastensa ikäisen naisen kanssa? Koska hän on oikeasti edelleen puolivallaton poikamies vaikka välillä esittääkin valtiomiestä. Sauli Niinistö on ollut presidentillinen järjen ääni viime aikoina, mutta nyt hän osoitti, ettei hän sittenkään ole kuin tavallinen kuolevainen, joka pukee housut jalkaan lahje kerrallaan. Jos pukee...

X X X X X X X X

IHAN MATTI!

Matti Vanhanen osoitti ensimmäistä kertaa pääministeriltä kaivattua johtajuutta antamalla julkisuuteen oman tulevaisuuden ohjelmansa. Vanhasen avaus oli odotettu ja tarpeellinen. Reaktio kertoo, että veto onnistui. Keskustelu Vanhasen paperin tiimoilta käy vilkkaana.

Tätä suomalainen politiikka kaipaa. Että joku tulee KOKONAISVALTAISELLA ohjelmalla, ja viittaa suuntaa. Viis siitä, allekirjoitammeko kaikki Vanhasen ideat, tärkeintä on liike. Koska joskus on parempi liikkua väärään suuntaan, kuin juurtua paikoilleen.

X X X X X X X X

OBAMA - PELASTAJA?

Huomenna on suuri päivä. Mutta ei niin suuri kuin amerikkalaiset luulevat. Virran suunta ei käänny yhden miehen vaikutuksesta. Obamalta odotetaan ihmeitä, eikä pelkästään yhtä vaan useita. Talous on saatava tolpilleen, Afganistanin ja Irakin kriisit on ratkottava jne. Pettymys on kova, kun kurjuus jatkuu.

Näen nyt jo otsikot: "Irakia ei rauhoiteta päivässä, puolustelee Obama", "Lähi-Idän kriisin ratkaiseminen on kansainvälisen yhteisön asia, Obama vetoaa", "Olosuhteet kääntyivät Obamaa vastaan arvioivat asiantuntijat", "Olennaisempaa on sisäinen muutoksemme, selittää Obama".

Kommentit

Suositut tekstit