Lautasleikki
Suomen ulkopoliittinen tila on aiheuttanut päivittelyä vuosikaudet. Ulkopolitiikan uusista linjaukset sovittiin vuoden 2000 perustuslaissa, jossa päätettiin, että "ulkopolitiikkaa johtaa presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa". Tässä ei ollut ongelmaa niin kauan kun ulkopoliittisista linjauksista sovittiin SDP:n sisällä. Voimasuhteiden muutoksen seurauksena meille kuitenkin nauretaan nyt ympäri maailmaa.
Tarja Halosen tilanne ei ole kadehdittava. Media käsittelee häntä kuin insestirikollista (onhan kärsimään joutunut Stubb vasta 40!) ja hallituksessa ajellaan presidentin ohi oikealta ja vasemmalta. Vanhanen on herrasmiehenä sammuttelemassa tulipaloja, kun ei halua sulkea ovia mahdolliselta hallitusyhteistyöltä seuraavien vaalien jälkeen.
Halonen voi tietysti aina turvautua kansaan. Kansalaiset ovat useissa gallupeissa todenneet, että haluavat vahvan presidentin. Viisautta on kuitenkin tietää, milloin ei ole mitään voitettavissa. Halonen on viimeaikaisilla "tempauksillaan" kaivanut omaa ja koko presidentti-instituution hautaa.
Taka-alalla pysytteleminen EU:n huippukokouksessa olisi ollut viisas ratkaisu. Stubb on paistatellut kansainvälisessä huomiossa Venäjän ja Georgian välisen selkkauksen selvittelyissä. Sekaantumalla tilanteeseen Halonen veti mattoa Stubbin alta ja vei huomiota pois olennaisimmalta: EU:n Venäjä-politiikan linjauksilta.
Halusiko Halonen tuoda kokoukseen oman Venäjä-osaamisensa? Jos niin on, se ei näkynyt missään. EU:n yhteistyöneuvottelut Venäjän kanssa pistetään jäihin. Suomalaisille episodista jäi käteen lapsellinen lautasleikki ja valtaoikeuksiinsa hirttäytynyt diiva, jolla neljä vuotta aikaa hankkiutua ikävyyksiin.
Mitä tästä opimme? Suuria uudistuksia tehtäessä olisi välttämätöntä osata katsoa kauas. Miten tilanne muuttuu, jos vaalien jälkeen vallassa on eri ihmiset ja puolueet.
Tarja Halosen tilanne ei ole kadehdittava. Media käsittelee häntä kuin insestirikollista (onhan kärsimään joutunut Stubb vasta 40!) ja hallituksessa ajellaan presidentin ohi oikealta ja vasemmalta. Vanhanen on herrasmiehenä sammuttelemassa tulipaloja, kun ei halua sulkea ovia mahdolliselta hallitusyhteistyöltä seuraavien vaalien jälkeen.
Halonen voi tietysti aina turvautua kansaan. Kansalaiset ovat useissa gallupeissa todenneet, että haluavat vahvan presidentin. Viisautta on kuitenkin tietää, milloin ei ole mitään voitettavissa. Halonen on viimeaikaisilla "tempauksillaan" kaivanut omaa ja koko presidentti-instituution hautaa.
Taka-alalla pysytteleminen EU:n huippukokouksessa olisi ollut viisas ratkaisu. Stubb on paistatellut kansainvälisessä huomiossa Venäjän ja Georgian välisen selkkauksen selvittelyissä. Sekaantumalla tilanteeseen Halonen veti mattoa Stubbin alta ja vei huomiota pois olennaisimmalta: EU:n Venäjä-politiikan linjauksilta.
Halusiko Halonen tuoda kokoukseen oman Venäjä-osaamisensa? Jos niin on, se ei näkynyt missään. EU:n yhteistyöneuvottelut Venäjän kanssa pistetään jäihin. Suomalaisille episodista jäi käteen lapsellinen lautasleikki ja valtaoikeuksiinsa hirttäytynyt diiva, jolla neljä vuotta aikaa hankkiutua ikävyyksiin.
Mitä tästä opimme? Suuria uudistuksia tehtäessä olisi välttämätöntä osata katsoa kauas. Miten tilanne muuttuu, jos vaalien jälkeen vallassa on eri ihmiset ja puolueet.
Kommentit