Äänestämisestä ehdollista
Äänioikeusikärajan laskemisesta on käyty viime aikoina keskustelua. Tuntuu siltä, että varsin suuri osa kansasta ja sen edustajista olisi halukas kokeilemaan 16-vuotiaitten päästämistä äänestyskoppiin. Kantaa perustellaan sillä, että tätä kautta nuoriso alkaisi kiinnostua politiikasta. Näin ajattelevilla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, miten vähän suurin osa 16-vuotiaista, tai edes 18-vuotiaista, tietää yhteisistä asioistamme.
Perusasioitten kuten eduskunnan ja hallituksen toiminnan opettaminen on nykyään todella vaikeaa, koska tieto rakentuu tyhjän päälle. Nuorilla ei ole minkäänlaista pohjatietoa siitä, miksi nämä kansanvallan tukijalat ovat olemassa. Kahdenkymmenen oppilaan luokassa puolet tietää presidentin ja pääministerin nimen, mutta ei osaa nimetä yhtään muuta ministeriä tai kansanedustajaa. Heillä on kyllä ennakkokäsitys siitä, että politiikka on tylsää ja että poliitikot ovat sikoja.
Tilanteesta voidaan syyttää viihteellistynyttä kulttuuria, pinnallistunutta mediaa ja politiikan monimutkaistumista, mutta keskeisin vika on meissä itsessämme. Suomalaiset eivät enää ole perillä siitä, mitä ympärillämme tapahtuu. Valitettavan moni on tehnyt tietoisen valinnan, ettei seuraa poliittista päätöksentekoa. On siis turha ihmetellä, miksi nuoret eivät äänestä.
Äänioikeusikärajan laskeminen ei vähentäisi kansanvaltaisen järjestelmämme ongelmia. Tiedon ja sen tuoman arvostelukyvyn puutteesta kärsivät nuoret olisi helppo johdatella äänestämään henkilöitä, jotka aiheuttaisivat enemmän vaikeuksia kuin ratkaisisivat niitä.
Nuoret kiinnostuisivat politiikasta, jos yhteisistä asioista keskusteltaisiin kotona. Nuorille syntyisi vakaumus siitä, että politiikka on tärkeää ja että äänestämällä todella voi vaikuttaa siihen, mitä valintoja politiikassa tehdään.
Yksi keino voisi olla äänioikeuden muuttaminen ehdolliseksi. Rippikoulun suorittamisesta saa naimaluvan, ajokortin saa jos läpäisee insinööriajon, miksei luoda vastaavaa järjestelmää äänestykseen. 16-ikävuodesta lähtien ihmisellä olisi oikeus äänioikeuden ja vaalikelposuuden saamiseen, jos hän kykenee osoittamaan hallitsevansa politiikan perusasiat.
Perusasioitten kuten eduskunnan ja hallituksen toiminnan opettaminen on nykyään todella vaikeaa, koska tieto rakentuu tyhjän päälle. Nuorilla ei ole minkäänlaista pohjatietoa siitä, miksi nämä kansanvallan tukijalat ovat olemassa. Kahdenkymmenen oppilaan luokassa puolet tietää presidentin ja pääministerin nimen, mutta ei osaa nimetä yhtään muuta ministeriä tai kansanedustajaa. Heillä on kyllä ennakkokäsitys siitä, että politiikka on tylsää ja että poliitikot ovat sikoja.
Tilanteesta voidaan syyttää viihteellistynyttä kulttuuria, pinnallistunutta mediaa ja politiikan monimutkaistumista, mutta keskeisin vika on meissä itsessämme. Suomalaiset eivät enää ole perillä siitä, mitä ympärillämme tapahtuu. Valitettavan moni on tehnyt tietoisen valinnan, ettei seuraa poliittista päätöksentekoa. On siis turha ihmetellä, miksi nuoret eivät äänestä.
Äänioikeusikärajan laskeminen ei vähentäisi kansanvaltaisen järjestelmämme ongelmia. Tiedon ja sen tuoman arvostelukyvyn puutteesta kärsivät nuoret olisi helppo johdatella äänestämään henkilöitä, jotka aiheuttaisivat enemmän vaikeuksia kuin ratkaisisivat niitä.
Nuoret kiinnostuisivat politiikasta, jos yhteisistä asioista keskusteltaisiin kotona. Nuorille syntyisi vakaumus siitä, että politiikka on tärkeää ja että äänestämällä todella voi vaikuttaa siihen, mitä valintoja politiikassa tehdään.
Yksi keino voisi olla äänioikeuden muuttaminen ehdolliseksi. Rippikoulun suorittamisesta saa naimaluvan, ajokortin saa jos läpäisee insinööriajon, miksei luoda vastaavaa järjestelmää äänestykseen. 16-ikävuodesta lähtien ihmisellä olisi oikeus äänioikeuden ja vaalikelposuuden saamiseen, jos hän kykenee osoittamaan hallitsevansa politiikan perusasiat.
Kommentit