Lukuvuoden tilinpäätös
Taas on 190 päivää kohta takana. On mielenkiintoista, että koko maa tuntuu jollakin tavalla elävän koulun aikataulussa. Esimerkiksi eduskunnan istuntokausi on suunnilleen sama kuin kouluvuosi ja kaikki tietävät, että kesäkuussa vauhti hiipuu tehtaissa ja laitoksissa pysähtyäkseen likimain kokonaan heinäkuussa. Tätä taustaa vasten ymmärrän, miksi mediassa ollaan jälleen käynnistetty keskustelua koulujen loma-ajasta. Tällä kertaa teemana on koulujen kesäloman lyhentäminen. Keskustelu ei tietenkään johda mihinkään. Kesäloma on ja pysyy. Sen verran tulemme jatkossakin antamaan joillekin muille maille etumatkaa taloudellisessa kilpailukyvyssä.
Olen teksteissäni käsitellyt erityisesti kahta kokonaisuutta politiikkaa ja koulua. Siksi ajattelin tässäkin miettiä näiden kahden aihekokonaisuuden saldoa.
POLITIIKKA
"Lukuvuosi" on ollut skandaalien täyttämä. On Vanhasta, Kanervaa, Sukaria ja Kallia. Kaiken tämän politiikan ympärillä pyörivän mediakohun taustalla on kuitenkin tehty tärkeitä Suomen kansaa koskevia päätöksiä. Välillä on jopa tuntunut, että kohu on itse tarkoitus. Kun mediassa pölistään joutavia, voidaan kulissien takana tehdä isoja päätöksiä rauhassa.
Politiikan ja poliitikkojen uskottavuus on jo pitkän aikaa ollut mennyttä kalua. Politiikkaa seurataan, kun Kauniit ja rohkeat ei enää jaksa ihmisiä innostaa. Vaalitkin voidaan rinnastaa Big Brother-tyyliseen pudotuspeliin. Kuka on porukan heikko lenkki. Kalli on tällä hetkellä liipasimella vahvoilla. Sääli ettei kansanedustajia voi tiputtaa kesken vaalikauden.
Itselleni jäi erityisen huolestuttavana mieleen työnantajapuolen TUPO-organisaation purkaminen. Porvarihallitus on katsonut sivussa, kun Suomen menestyksen keskeinen tekijä on romutettu. Nyt työnantajasektorilla on vapaat kädet kiristää entisestään liian kireällä ollutta ruuvia. Juha Siltalan "Työelämän kurjistumisen lyhyt historia" saa muutaman vuoden päästä uuden osan.
KOULU
Mitä jäi vuodesta käteen? Mieleen tulee lähinnä yksi aihe: Jokela. Olennaista on tietysti, mitä Jokela aiheutti. Selvityksiä selvitysten perään. Keskusteluja ja huolestuneita mutruja aikuisten otsilla, mutta ei paljon muuta. Arkemme on huolen ja huonojen uutisten täyttämä. Tärkeintä on oma napa. Yksi Jokela ei vielä tunnu missään.
Muuten koulutyö on sujunut arkisissa merkeissä. Sutaisten sitä sun tätä. Opettaja ei koskaan tiedä työnsä tulosta pitkällä tähtäimellä. Se on sääli. Olisi kiva nähdä naamasta, että jotakin on päähän mennyt.
Opettajan vastuu tuntuu raskaana. Vuosi vuodelta enemmän tehtäviä sysätään kapeille harteille. Se kertoo siitä, että lapsia kannatteleva rakennelma on heikko. Pudokkaita on aiempaa enemmän. Tulevaisuuden näkymät ovat tältäkin osalta heikot. Oppilashuoltoon on resurssoitava lisävaroja ja työtä on tehtävä lastentarhoista lähtien. Muuten joudumme kohtaamaan lisää Jokeloita.
Paljon huolia ja murheita on näköpiirissä, mutta niinhän se on aina. Tärkeintä on mihin kiinnittää katseensa. Itse olen oppinut tämän vuoden aikana yhden tärkeän asian. Kukin voi kantaa vain sen verran kuin omalle kohdalle tarkoitettu. Voin olla vanhempi vain omille lapsilleni. Aikuisen mallia välitän joka tapauksessa, halusin tai en.
Kaikkea murhetta ei myöskään kannata säilöä sisäänsä. Suu kannattaa avata, kun siihen tulee tilaisuus. Muuten ajaudumme Epätoivon Alhoon. Keskustelu ja lähimmäiset antavat peilin itsellemme. Hyvää kesää.
Olen teksteissäni käsitellyt erityisesti kahta kokonaisuutta politiikkaa ja koulua. Siksi ajattelin tässäkin miettiä näiden kahden aihekokonaisuuden saldoa.
POLITIIKKA
"Lukuvuosi" on ollut skandaalien täyttämä. On Vanhasta, Kanervaa, Sukaria ja Kallia. Kaiken tämän politiikan ympärillä pyörivän mediakohun taustalla on kuitenkin tehty tärkeitä Suomen kansaa koskevia päätöksiä. Välillä on jopa tuntunut, että kohu on itse tarkoitus. Kun mediassa pölistään joutavia, voidaan kulissien takana tehdä isoja päätöksiä rauhassa.
Politiikan ja poliitikkojen uskottavuus on jo pitkän aikaa ollut mennyttä kalua. Politiikkaa seurataan, kun Kauniit ja rohkeat ei enää jaksa ihmisiä innostaa. Vaalitkin voidaan rinnastaa Big Brother-tyyliseen pudotuspeliin. Kuka on porukan heikko lenkki. Kalli on tällä hetkellä liipasimella vahvoilla. Sääli ettei kansanedustajia voi tiputtaa kesken vaalikauden.
Itselleni jäi erityisen huolestuttavana mieleen työnantajapuolen TUPO-organisaation purkaminen. Porvarihallitus on katsonut sivussa, kun Suomen menestyksen keskeinen tekijä on romutettu. Nyt työnantajasektorilla on vapaat kädet kiristää entisestään liian kireällä ollutta ruuvia. Juha Siltalan "Työelämän kurjistumisen lyhyt historia" saa muutaman vuoden päästä uuden osan.
KOULU
Mitä jäi vuodesta käteen? Mieleen tulee lähinnä yksi aihe: Jokela. Olennaista on tietysti, mitä Jokela aiheutti. Selvityksiä selvitysten perään. Keskusteluja ja huolestuneita mutruja aikuisten otsilla, mutta ei paljon muuta. Arkemme on huolen ja huonojen uutisten täyttämä. Tärkeintä on oma napa. Yksi Jokela ei vielä tunnu missään.
Muuten koulutyö on sujunut arkisissa merkeissä. Sutaisten sitä sun tätä. Opettaja ei koskaan tiedä työnsä tulosta pitkällä tähtäimellä. Se on sääli. Olisi kiva nähdä naamasta, että jotakin on päähän mennyt.
Opettajan vastuu tuntuu raskaana. Vuosi vuodelta enemmän tehtäviä sysätään kapeille harteille. Se kertoo siitä, että lapsia kannatteleva rakennelma on heikko. Pudokkaita on aiempaa enemmän. Tulevaisuuden näkymät ovat tältäkin osalta heikot. Oppilashuoltoon on resurssoitava lisävaroja ja työtä on tehtävä lastentarhoista lähtien. Muuten joudumme kohtaamaan lisää Jokeloita.
Paljon huolia ja murheita on näköpiirissä, mutta niinhän se on aina. Tärkeintä on mihin kiinnittää katseensa. Itse olen oppinut tämän vuoden aikana yhden tärkeän asian. Kukin voi kantaa vain sen verran kuin omalle kohdalle tarkoitettu. Voin olla vanhempi vain omille lapsilleni. Aikuisen mallia välitän joka tapauksessa, halusin tai en.
Kaikkea murhetta ei myöskään kannata säilöä sisäänsä. Suu kannattaa avata, kun siihen tulee tilaisuus. Muuten ajaudumme Epätoivon Alhoon. Keskustelu ja lähimmäiset antavat peilin itsellemme. Hyvää kesää.
Kommentit