The President
Kanava-lehden entinen päätoimittaja ja yleisen historian professori Seikko Eskola julkaisi vuonna 2006 erittäin mielenkiintoisen kirjan. Sen nimi on Historian kuolema ja kulttuurien taistelu. Siinä hän valottaa upealla tavalla muutamia ajankohtaisia teemoja, kuten islamin nousua ja kulttuurien yhteentörmäystä. Eskola tuo myös esiin Euroopan ja USA:n erilaisuutta:
Jos Eurooppa syksyllä 2004 olisi saanut valita Yhdysvaltain presidentinvaalin kahden pääkilpailijan välillä, ei voittajasta oli ollut epäselvyyttä. John Kerry olisi ollut ylivoimainen...
Yhdysvalloilla ja Euroopalla on eroa. Ja eroa on nimenomaan aatteellisessa ilmastossa, paljon enemmän kuin tulemme ajatelleeksi. Viime vuosikymmenet ne ovat kulkeneet aivan eri suuntiin. Amerikassa konservatismi on työntänyt liberalismin syrjään.
Eskolan ispriroimana uskallan tehdä ennustuksen: John McCain on paljon vahvempi kandidaatti USA:n seuraavaksi presidentiksi kuin Suomessa osataan ennustaa.
Suomalaista mediaa seuratessa saattaa unohtua, että nyt kisataan vasta pääpuolueiden kahdesta ehdokkaasta. Sen jälkeen, kun Hillary ja Obama ovat selvitelleet välinsä ja toinen heistä julistettu voittajaksi, kisa jatkuu hänen ja McCainin välillä. Kyse on ikäänkuin tennisturnauksesta, jossa McCain on päässyt suoraan alkueristä finaaliin. Demokraattiehdokkaat joutuvat välierässä taistelemaan uuvuttavan viisieräisen ottelun.
Itse asiassa presidentinvaali muistuttaa enemmän nyrkkeilyä kuin tennistä. Tenniksessä riemukas välierävoitto raskaankin ottelun jälkeen saattaa virittää sopivaan finaalifiilikseen. Nyrkkeilyssä kyse on uupumisesta ja heikkouksien paljastumisesta. Demokraattiehdokkaat raatelevat toisiaan ottelunsa viime metreillä. Kisa muuttuu hetki hetkeltä likaisemmaksi. Vastustaja yritetään mustamaalata kaikin tavoin. Totuus ja moraali poljetaan jalkoihin.
Hillaryn ja Obaman välillä ei ole periaatteellisesti suuren suuria eroja. Molemmat ehdokkaat ovat tietoisesti valinneet linjan, joka on mahdollisimman kaukana Bushin linjasta. Se ei kuitenkaan peitä sitä tosiasiaa, että ehdolla on kaksi henkilöä, jotka ovat kaukana tavallisen amerikkalaisen äänestäjän ihanne-ehdokkaasta. Toisen heikkous on sukupuoli, toisen ihonväri. John McCain on nimestään lähtien (Cain, Kain, ks. 1. Mooseksen kirjan 4. luku) ideaaliehdokas vaikka onkin ikämies. Kuin tuttu ja turvallinen rautakaupan setä. McCain saa katsoa rauhassa sivussa, kun vastustajat takovat toisiaan. Löytyykö taistelutantereen savussa makaavalta hävinneeltä osapuolelta hengen suuruutta testamentata omat äänet jäljellejääneelle kilpakumppanille? Hillary ja Obama ovat olleet etusivun uutisia kuukausikaupalla. Vaalit ovat vasta marraskuussa, kyllästyvätkö äänestäjät demokraattiehdokkaisiin?
Euroopassa ei tunnuta ymmärtävän sitä, että vaikka USA:n talous on kuralla, äänestäjien mieltä vaivaa toinen, kenties vielä suurempi, kysymys: "Olenko minä ja perheeni turvassa?". Tämä on todellinen kysymys ja presidentillä täytyy olla vastaus siihen. Demokraateilla turvallisuuspolitiikka on ollut toissijainen teema. Pienikin terrorismiin vivahtava muistutus nostaa esille McCainin teemat. Kuten historia on osoittanut, uhan ei tarvitse edes olla todellinen. Uhan mahdollisuus riittää ja pelikentän asetelma muuttuu tyystin.
Jos Eurooppa syksyllä 2004 olisi saanut valita Yhdysvaltain presidentinvaalin kahden pääkilpailijan välillä, ei voittajasta oli ollut epäselvyyttä. John Kerry olisi ollut ylivoimainen...
Yhdysvalloilla ja Euroopalla on eroa. Ja eroa on nimenomaan aatteellisessa ilmastossa, paljon enemmän kuin tulemme ajatelleeksi. Viime vuosikymmenet ne ovat kulkeneet aivan eri suuntiin. Amerikassa konservatismi on työntänyt liberalismin syrjään.
Eskolan ispriroimana uskallan tehdä ennustuksen: John McCain on paljon vahvempi kandidaatti USA:n seuraavaksi presidentiksi kuin Suomessa osataan ennustaa.
Suomalaista mediaa seuratessa saattaa unohtua, että nyt kisataan vasta pääpuolueiden kahdesta ehdokkaasta. Sen jälkeen, kun Hillary ja Obama ovat selvitelleet välinsä ja toinen heistä julistettu voittajaksi, kisa jatkuu hänen ja McCainin välillä. Kyse on ikäänkuin tennisturnauksesta, jossa McCain on päässyt suoraan alkueristä finaaliin. Demokraattiehdokkaat joutuvat välierässä taistelemaan uuvuttavan viisieräisen ottelun.
Itse asiassa presidentinvaali muistuttaa enemmän nyrkkeilyä kuin tennistä. Tenniksessä riemukas välierävoitto raskaankin ottelun jälkeen saattaa virittää sopivaan finaalifiilikseen. Nyrkkeilyssä kyse on uupumisesta ja heikkouksien paljastumisesta. Demokraattiehdokkaat raatelevat toisiaan ottelunsa viime metreillä. Kisa muuttuu hetki hetkeltä likaisemmaksi. Vastustaja yritetään mustamaalata kaikin tavoin. Totuus ja moraali poljetaan jalkoihin.
Hillaryn ja Obaman välillä ei ole periaatteellisesti suuren suuria eroja. Molemmat ehdokkaat ovat tietoisesti valinneet linjan, joka on mahdollisimman kaukana Bushin linjasta. Se ei kuitenkaan peitä sitä tosiasiaa, että ehdolla on kaksi henkilöä, jotka ovat kaukana tavallisen amerikkalaisen äänestäjän ihanne-ehdokkaasta. Toisen heikkous on sukupuoli, toisen ihonväri. John McCain on nimestään lähtien (Cain, Kain, ks. 1. Mooseksen kirjan 4. luku) ideaaliehdokas vaikka onkin ikämies. Kuin tuttu ja turvallinen rautakaupan setä. McCain saa katsoa rauhassa sivussa, kun vastustajat takovat toisiaan. Löytyykö taistelutantereen savussa makaavalta hävinneeltä osapuolelta hengen suuruutta testamentata omat äänet jäljellejääneelle kilpakumppanille? Hillary ja Obama ovat olleet etusivun uutisia kuukausikaupalla. Vaalit ovat vasta marraskuussa, kyllästyvätkö äänestäjät demokraattiehdokkaisiin?
Euroopassa ei tunnuta ymmärtävän sitä, että vaikka USA:n talous on kuralla, äänestäjien mieltä vaivaa toinen, kenties vielä suurempi, kysymys: "Olenko minä ja perheeni turvassa?". Tämä on todellinen kysymys ja presidentillä täytyy olla vastaus siihen. Demokraateilla turvallisuuspolitiikka on ollut toissijainen teema. Pienikin terrorismiin vivahtava muistutus nostaa esille McCainin teemat. Kuten historia on osoittanut, uhan ei tarvitse edes olla todellinen. Uhan mahdollisuus riittää ja pelikentän asetelma muuttuu tyystin.
Kommentit