Jääkarhu
Sunnuntain (10.2.) uutislähetyksissä kerrottiin jälleen huolestuttava uutinen ilmastonmuutoksesta. Uutisessa kerrottiin, että Pohjoisnavan jäätikkö sulaa aiemmin laskettua nopeammin. Kuvituksena jutussa käytettiin jäälautalla ajelehtivaa jääkarhua. Lautta oli pieni ja mureni reunoiltaan. Luonnon suuri saalistaja oli luonnon ja ihmisen armoilla. Yhtä avuton kuin 3-vuotias lapsi Helsingin yössä. On vaikea määritellä kumpi näistä kahdesta on avuttomampi, pieni lapsi vai karhu. Se on selvää, kumpaa on helpompi auttaa. Lapsen voi (halutessaan) viedä turvaan, karhu on minun apuni ulottumattomissa.
Media täyttyy huolestuttavista ympäristön tilaa koskevista uutisista. Niitä katsoessa ja kuunnellessa on vaikea olla masentumatta. Huomaan, että olen turtunut niille; kyllääntymispiste on saavutettu. Laitan television tai radion kiinni heti, kun pelkään masentuvani. Silti joskus suojaus pettää ja näkökenttääni hiipii kuin varkain karhunmentävä aukko.
Jokin viikko sitten maailman mahtavin mies George Walker Bush piti merkittävän puheen. Tämä puhe on historiallinen perinne ja käsittelee liittovaltion tilaa. Suomessa kyseisestä puheesta poimittiin kohdat, joissa puhuttiin terrorismin vastaisesta sodasta ja USA:n talouden ongelmista. Uutisseulaa ei kuitenkaan läpäissyt ilmastonmuutoksen hallintaa käsitellyt osuus. Itselleni se kuitenkin oli merkittävä toivon vilahdus. Takerrun puheeseen kuin karhu lauttaansa. Jos asennemuutos on viimein tapahtumassa maailman suurimmassa taloudessa, virran suunta on käännettävissä.
Tämä talvi on ollut merkittävä, koska viime kuukausina luonto on silminnähden oirehtinut elintasosairauttaan. Etelä-Suomessa hyvät hiihtokelit on voinut laskea yhden käden sormin. Muutos on ollut niin suuri, ettei sitä ole voinut selittää yksinomaan ihmisen toimilla: kyseessä on ollut myös kausiluonteista vaihtelua, joka olisi joka tapauksessa tullut osaksemme. Se tosiasia ei kuitenkaan saa antaa meille ulospääsytietä ongelmasta. Meidän ON jokaisen tehtävä oma osamme. Kaikkien meidän yli kuuden miljardin kaikissa maailman kolkissa.
Ps. voit lukea puheen (State on the Union 2007) kokonaisuudessaan oheisesta osoitteesta:
http://www.whitehouse.gov/news/releases/2007/01/20070123-2.html
Media täyttyy huolestuttavista ympäristön tilaa koskevista uutisista. Niitä katsoessa ja kuunnellessa on vaikea olla masentumatta. Huomaan, että olen turtunut niille; kyllääntymispiste on saavutettu. Laitan television tai radion kiinni heti, kun pelkään masentuvani. Silti joskus suojaus pettää ja näkökenttääni hiipii kuin varkain karhunmentävä aukko.
Jokin viikko sitten maailman mahtavin mies George Walker Bush piti merkittävän puheen. Tämä puhe on historiallinen perinne ja käsittelee liittovaltion tilaa. Suomessa kyseisestä puheesta poimittiin kohdat, joissa puhuttiin terrorismin vastaisesta sodasta ja USA:n talouden ongelmista. Uutisseulaa ei kuitenkaan läpäissyt ilmastonmuutoksen hallintaa käsitellyt osuus. Itselleni se kuitenkin oli merkittävä toivon vilahdus. Takerrun puheeseen kuin karhu lauttaansa. Jos asennemuutos on viimein tapahtumassa maailman suurimmassa taloudessa, virran suunta on käännettävissä.
Tämä talvi on ollut merkittävä, koska viime kuukausina luonto on silminnähden oirehtinut elintasosairauttaan. Etelä-Suomessa hyvät hiihtokelit on voinut laskea yhden käden sormin. Muutos on ollut niin suuri, ettei sitä ole voinut selittää yksinomaan ihmisen toimilla: kyseessä on ollut myös kausiluonteista vaihtelua, joka olisi joka tapauksessa tullut osaksemme. Se tosiasia ei kuitenkaan saa antaa meille ulospääsytietä ongelmasta. Meidän ON jokaisen tehtävä oma osamme. Kaikkien meidän yli kuuden miljardin kaikissa maailman kolkissa.
Ps. voit lukea puheen (State on the Union 2007) kokonaisuudessaan oheisesta osoitteesta:
http://www.whitehouse.gov/news/releases/2007/01/20070123-2.html
Kommentit