141
Terveisiä Riikasta. Syksyinen kaupunki oli kolea, mutta aurinko lämmitti juuri sen verran, ettei tullut vilu. Ja jos vilu oli yllättää, saattoi poiketa Kafeinijassa joita löytyi lähes joka kadunkulmasta. Suomalaista lämmitti myös nähdä oman maan myyntiartikkeleita näyttävästi esillä.
Nokia on levinnyt kaikkialle. Siksi ei ollut yllättävää nähdä firman uusimpia malleja paikallisten käsissä. Pohjoismainen finanssikonsortio Nordea oli myös saanut Itämeren Venetsiassa vahvan jalansijan. Kauppaan mennessä yllätyin kovasti suomalaisten tuotteiden paljoudesta: Keiju on tunnettu tuotemerkki, samoin erilaiset Valion tuotteet, mutta myös Serla ja Fazerin leipomo.
141-keskustelun velloessa koti-Suomessa aloin miettiä suomalaisen elintarviketeollisuuden vientikauppaa. Mikähän mahtaa olla se kriteeri, jonka perusteella Suomi saa erikoisluvan jatkaa maataloustukeaan. Älkää ymmärtäkö väärin, olen ehdottomasti sitä mieltä, että suomalainen maatalous on säilytettävä keinolla millä hyvänsä. Silti on mielestäni syytä kysyä, kuka tuesta todellisuudessa hyötyy.
Tuki on ymmärtääkseni tarkoitettu lähinnä viljelijöille, jotka saavat rahan tavallaan palkkana itselleen. Silti tuki hyödyttää varmasti myös Valion kaltaista yritystä, joka saa tuen ansiosta raaka-aineensa tuottajilta edullisempaan hintaan. Ymmärrän kuitenkin myös muiden pohjoismaiden rutinan siitä, että tällainen menettely vääristää kilpailua.
141-tuki tuntuu olevan sydämen asia kaikille suomalaisille. EU-vastustajat saavat siitä hyvän lyömäaseen oikeastaan riippumatta siitä, mikä on tukipäätös. Vaikka tuki myönnettäisiinkin, kriitikot alkavat parkunsa siitä, että sopimus on vain määräajaksi.
Todellisuudessa Suomi on kuitenkin saanut paljon EU-jäsenyyden myötä. Se on esimerkiksi helpottanut merkittävästi ulkomaankauppaa, tuonut vakautta rahapolitiikkaamme ja luonut uusia pelisääntöjä myös kestävän kehityksen näkökulmasta. Ilman EU:ta Suomessa olisi aika monta työtöntä enemmän. Turvallisuuspoliittisestikin maamme olisi orpo piru, vaikka turvatakuita jäsenyys ei annakaan.
Nokia on levinnyt kaikkialle. Siksi ei ollut yllättävää nähdä firman uusimpia malleja paikallisten käsissä. Pohjoismainen finanssikonsortio Nordea oli myös saanut Itämeren Venetsiassa vahvan jalansijan. Kauppaan mennessä yllätyin kovasti suomalaisten tuotteiden paljoudesta: Keiju on tunnettu tuotemerkki, samoin erilaiset Valion tuotteet, mutta myös Serla ja Fazerin leipomo.
141-keskustelun velloessa koti-Suomessa aloin miettiä suomalaisen elintarviketeollisuuden vientikauppaa. Mikähän mahtaa olla se kriteeri, jonka perusteella Suomi saa erikoisluvan jatkaa maataloustukeaan. Älkää ymmärtäkö väärin, olen ehdottomasti sitä mieltä, että suomalainen maatalous on säilytettävä keinolla millä hyvänsä. Silti on mielestäni syytä kysyä, kuka tuesta todellisuudessa hyötyy.
Tuki on ymmärtääkseni tarkoitettu lähinnä viljelijöille, jotka saavat rahan tavallaan palkkana itselleen. Silti tuki hyödyttää varmasti myös Valion kaltaista yritystä, joka saa tuen ansiosta raaka-aineensa tuottajilta edullisempaan hintaan. Ymmärrän kuitenkin myös muiden pohjoismaiden rutinan siitä, että tällainen menettely vääristää kilpailua.
141-tuki tuntuu olevan sydämen asia kaikille suomalaisille. EU-vastustajat saavat siitä hyvän lyömäaseen oikeastaan riippumatta siitä, mikä on tukipäätös. Vaikka tuki myönnettäisiinkin, kriitikot alkavat parkunsa siitä, että sopimus on vain määräajaksi.
Todellisuudessa Suomi on kuitenkin saanut paljon EU-jäsenyyden myötä. Se on esimerkiksi helpottanut merkittävästi ulkomaankauppaa, tuonut vakautta rahapolitiikkaamme ja luonut uusia pelisääntöjä myös kestävän kehityksen näkökulmasta. Ilman EU:ta Suomessa olisi aika monta työtöntä enemmän. Turvallisuuspoliittisestikin maamme olisi orpo piru, vaikka turvatakuita jäsenyys ei annakaan.
Kommentit