Ilmastovallankumouksen aika!
Olen yrittänyt säästellä huutomerkkejä. Nyt niille on tarvetta. Aihe on mielestäni niin akuutti.
Suomi on ympäristönäkökulmasta maailman puhtain maa. Luontomme on puhtain, juomavetemme on puhtainta ja hengitämme puhdasta ilmaa, suurkaupunkiemme ruuhka-ajat poislukien. Tieto ei kuitenkaan synnytä itsessäni tarvetta riemunkiljahduksiin vaan pikemminkin se saa minut huokailemaan huolesta. Eikö missään maailman maassa hoideta ympäristöasioita paremmin kuin meillä?
Tutkimuksissa on myös todettu, että ylitämme kotimaisen luontomme sietokyvyn nelinkertaisesti. Tiedän, tiedän. Elämme kylmässä ja harvaanasutussa maassa, jota Luojamme ei kenties ole alkujaankaan tarkoittanut asuttavaksi. Se ei silti muuta toiseksi sitä todellisuutta, että me suomalaisetkin tuhoamme ympäristöämme hurjaa vauhtia.
Monia tutkimuksia on siis tehty, mutta silmiini ei ole osunut sellaista, jossa olisi kysytty, mikä meitä suomalaisia huolettaa. Olen varma, että listan kärkipäässä olisi huoli ilmastonmuutoksesta.
Kun julkista keskustelua seuraa, huoli pikemminkin kasvaa kuin vähenee. Poliittiset päättäjät toimivat kuin Oy Suomi Ab-nimisen yrityksen toimitusjohtajat. Suomi ei kuitenkaan ole yritys vaan eri-ikäisten ihmisten muodostama suuri perhe, jossa asioista pitäisi päättää pitkällä tähtäimellä; ymmärtää, että me tätä aikaa elävät olemme osa pitkää ihmisten ketjua. Siksi emme saisi myöskään "syödä kuormasta", vaan ymmärtää, että tekemisiämme tai tekemättäjättämisiämme arvioidaan tulevaisuudessa, eikä neljän vuoden välein.
Monesta suusta on kuultu valitus, että Suomessa puhutaan paljon ympäristöstä, mutta tehdään mahdollisimman vähän. Tekeminen päättyy siihen, kun poliitikot toteavat, että erilaisista ympäristörajoituksista olisi haittaa taloudelliselle kasvullemme. Tässä kuitenkin unohtuu se tosiasia, että talouskasvusta on varsin vähän hyötyä siinä vaiheessa, kun maailma on tukehtunut saasteisiin.
On siis olemassa ristiriita siinä, mitä poliitikot tekevät ja mitä kansa haluaisi tehtävän. Uskon, että kansa olisi ajat sitten luopunut jatkuvan talouskasvun vaatimuksesta, jos toiseen vaakakuppiin olisi laitettu kestävän kasvun huomioonottava nollakasvusuunnitelma. Jos kansa saisi päättää, se tai ME haluaisimme pikemminkin lähteä liikkeelle siitä, miten suurta ja millaista talouskasvua ympäristömme kestää. Monet meistä olisivat valmiit myös luopumaan osasta hyvinvointiamme, jos saisimme sitä kautta lisättyä maapallomme elinpäiviä.
Maailmanhistoriassa on muutamia "saranakohtia", joiden jälkeen historian kulku on saanut uuden suunnan. Toivon sydämestäni, että olemme sellaisessa vaiheessa. Toivon, että talonpoikaisjärjellä varustettu kansa nousee barrikadeille ja alkaa vaatia poliitikoilta aitoa vastuunkantamista. Toivon, vaikka pelkäänkin, että kansannousu edellyttää vielä lisää katastrofeja ja monta ympäristökatastrofissa kuollutta.
Jk. oheinen teksti on saanut paljon asiasisältöä ja näkemystä ystäväni Markun kanssa käymistäni keskusteluista. Toisaalta on hienoa, että on joku joka jakaa huolesi ja näkemyksesi. Toisaalta olisi helpottavaa tietää olevansa väärässä ja houkka.
Suomi on ympäristönäkökulmasta maailman puhtain maa. Luontomme on puhtain, juomavetemme on puhtainta ja hengitämme puhdasta ilmaa, suurkaupunkiemme ruuhka-ajat poislukien. Tieto ei kuitenkaan synnytä itsessäni tarvetta riemunkiljahduksiin vaan pikemminkin se saa minut huokailemaan huolesta. Eikö missään maailman maassa hoideta ympäristöasioita paremmin kuin meillä?
Tutkimuksissa on myös todettu, että ylitämme kotimaisen luontomme sietokyvyn nelinkertaisesti. Tiedän, tiedän. Elämme kylmässä ja harvaanasutussa maassa, jota Luojamme ei kenties ole alkujaankaan tarkoittanut asuttavaksi. Se ei silti muuta toiseksi sitä todellisuutta, että me suomalaisetkin tuhoamme ympäristöämme hurjaa vauhtia.
Monia tutkimuksia on siis tehty, mutta silmiini ei ole osunut sellaista, jossa olisi kysytty, mikä meitä suomalaisia huolettaa. Olen varma, että listan kärkipäässä olisi huoli ilmastonmuutoksesta.
Kun julkista keskustelua seuraa, huoli pikemminkin kasvaa kuin vähenee. Poliittiset päättäjät toimivat kuin Oy Suomi Ab-nimisen yrityksen toimitusjohtajat. Suomi ei kuitenkaan ole yritys vaan eri-ikäisten ihmisten muodostama suuri perhe, jossa asioista pitäisi päättää pitkällä tähtäimellä; ymmärtää, että me tätä aikaa elävät olemme osa pitkää ihmisten ketjua. Siksi emme saisi myöskään "syödä kuormasta", vaan ymmärtää, että tekemisiämme tai tekemättäjättämisiämme arvioidaan tulevaisuudessa, eikä neljän vuoden välein.
Monesta suusta on kuultu valitus, että Suomessa puhutaan paljon ympäristöstä, mutta tehdään mahdollisimman vähän. Tekeminen päättyy siihen, kun poliitikot toteavat, että erilaisista ympäristörajoituksista olisi haittaa taloudelliselle kasvullemme. Tässä kuitenkin unohtuu se tosiasia, että talouskasvusta on varsin vähän hyötyä siinä vaiheessa, kun maailma on tukehtunut saasteisiin.
On siis olemassa ristiriita siinä, mitä poliitikot tekevät ja mitä kansa haluaisi tehtävän. Uskon, että kansa olisi ajat sitten luopunut jatkuvan talouskasvun vaatimuksesta, jos toiseen vaakakuppiin olisi laitettu kestävän kasvun huomioonottava nollakasvusuunnitelma. Jos kansa saisi päättää, se tai ME haluaisimme pikemminkin lähteä liikkeelle siitä, miten suurta ja millaista talouskasvua ympäristömme kestää. Monet meistä olisivat valmiit myös luopumaan osasta hyvinvointiamme, jos saisimme sitä kautta lisättyä maapallomme elinpäiviä.
Maailmanhistoriassa on muutamia "saranakohtia", joiden jälkeen historian kulku on saanut uuden suunnan. Toivon sydämestäni, että olemme sellaisessa vaiheessa. Toivon, että talonpoikaisjärjellä varustettu kansa nousee barrikadeille ja alkaa vaatia poliitikoilta aitoa vastuunkantamista. Toivon, vaikka pelkäänkin, että kansannousu edellyttää vielä lisää katastrofeja ja monta ympäristökatastrofissa kuollutta.
Jk. oheinen teksti on saanut paljon asiasisältöä ja näkemystä ystäväni Markun kanssa käymistäni keskusteluista. Toisaalta on hienoa, että on joku joka jakaa huolesi ja näkemyksesi. Toisaalta olisi helpottavaa tietää olevansa väärässä ja houkka.
Kommentit