Painajainen on ohi?

Neljä vuotta sitten liput liehuivat, puolitangossa. Maailman suurin demokratia oli ajautunut tilanteeseen, jota kukaan "järkevä ihminen" ei ollut osannut ennakoida. Maan presidentiksi valittiin mediapersoona Donald Trump. Ison veden tällä puolella tuntui siltä, että loppu on lähellä. Jos ei se lopullinen loppu, niin ainakin demokratian.

Reagoimme kollegani Johanna Järän kanssa nopeasti tilanteeseen ja pistimme opiskelijaryhmän kanssa pystyyn keskustelutilaisuuden, jonka otsikkona oli "Minne maailma on menossa?". Tilaisuutta varten tehdyssä julisteessa komeili Arvaat-Kyllä-Kenen-Kuva. Saimme tilaisuuteemme upeat asiantuntijat: Ulkopolitist-lehden toimittajan Matti Pesun ja Rauhan- ja konfliktin tutkimuskeskuksen kokeneen tutkijan Unto Vesan. Heidän viestinsä meille oli yksituumainen: "Luottakaa USA:n parlamentaariseen järjestelmään... Muistakaa politiikan luonne, vaalikampanjointi on eri asia kuin politiikan tekeminen... Trump ei tule saamaan toivomiaan asioita aikaiseksi, vaikka haluaisikin, koska checks and balances eli vallan tasapainotus jakaa vallan eri toimijoiden kesken." Kuinka väärässä he ja me kaikki olimmekaan.

Kuluneet neljä vuotta ovat olleet painajaismaisia valtaosalle läntisissä demokratioissa asuneille. Se millaisia muutoksia Trump on omassa maassaan ja kansainvälisissä suhteissa saanut aikaiseksi on ollut jotakin hämmästyttävää. Vallan tasapainotus ei siis todellakaan ole toiminut. Asiat ovat lähteneet kierteellä kulkemaan päin seinää. Suurimpia syypäitä olemme kenties lopulta olleet me äänestäjät ja sosiaalinen media. Politiikka on muuttunut Big Brother-ohjelmaksi, jossa katsojat äänestävät tylsät tyypit talosta ulos.

Vai onko Trumpin valtakauden aikana sittenkin tapahtunut jotakin hyvää? Täytin Trumpin valtakauden alkuvaiheissa vuosia ja sain eräältä nuorelta (12v?) vieraalta kortin, joka jäi mieleen. Hän oli nimittäin piirtänyt korttiin mainitun henkilön kuvan ja kirjoittanut kortin reunoille  kokoelman kyseisen henkilön "kynästä" maailmalle lähteneitä twiittejä. Mieleeni tuli jo silloin ajatus, että mitä ihmettä on tapahtumassa, kun nuori polvi on yht´äkkiä kiinnostunut politiikasta. Tein saman havainnon myöhemminkin, useampaankin otteeseen, ja näytti siltä, että kyseinen ilmiö oli ainakin jossain määrin globaali. Ilmiö rantautua kotikonnuille asti ja mielenkiinnon (pilkan) kohteina oli eräs kotimaamme "kansallispopulistinen puolue". Onko siis niin, että Trump käynnisti politiikan vallankumouksen, mutta kävi niin kuin usein käy, vasta-aalto voi olla voimakkaampi kuin alkuperäinen?

Tätä kirjoitettaessa ääntenlasku USA:ssa on päättymässä ja näyttää siltä, että valta todellakin on vaihtumassa. Istuva presidentti ei kuitenkaan ole maan perinnettä noudattaen tunnustanut tappiotaan, ja siksi asia näyttää etenevän oikeusasteisiin, jos vaan joku peruste vaalien virheellisistä menettelytavoista löytyy (ja kyllähän sellainen todennäköisesti löytyykin). Vallanvaihdos antaa odottaa itseään, mutta on siis todella tapahtumassa.

Jos kokenut ja maltillisen mainetta kantava Joe B. todella nousee maan seuraavaksi presidentiksi, näemme käytännössä, onko edes mahdollista johtaa demokratiaa maltillisesti sen jälkeen, kun valta on neljän vuoden ajan ollut Trumpin kaltaisella kansalaisia eri leirihin jakaneella öykkärillä. Kykeneekö vaalit hävinnyt osapuoli kuuntelemaan Bidenia, vaikka hän tekisi mitä? Oman twistinsä tilanteeseen tuo se tosiasia, että ex-presidentti ei jatkossaosassakaan suostu esittämään sivuroolia. On helppo veikata, että näytelmässä on vielä käänteitä tulossa ja käsikirjoitus on jotakin tarua ihmeellisempää.