Törmäyskurssilla II - kompassi
Muistatteko vanhan lasten laulun, jossa kerrottiin ikiliikkujasta, jossa oli "out sekä in" ja se oli "niin fiksu vekotin". Kuvasikohan se lukiota? Nyt nimittäin OPH:ssa tuntuu olevan sellainen aatos, että pelkkä puuronkeitto ei enää riitä, vaan nyt täytyy tuoda lukio 2000-luvulle.
Lukio-opetus on pysynyt pitkään jokseenkin samanlaisessa kuosissa, koska sillä on ollut Pyhä Tehtävä. Tämä tehtävä on ollut antaa nuorille laaja yleissivistys, jonka avulla heidän on ollut helpompi hahmottaa maailmaa ja sen erilaisia ilmiöitä. Laajan yleissivistyksen ansiosta nuorilla on ollut kompassi, jonka avulla suunnistaa ajoittain hyvinkin myrskyisillä maailman merillä.
Nyt tuntuu siltä, että tämä yleissivistävyys ei ole enää relevantti. Lukioissa täytyy aiempaa enemmän miettiä oppilaille jaettavan tiedon hyödyllisyyttä, käytännöllisyyttä ja tarpeellisuutta. Tämä ajatus ja yhteiskunnan painostus on johtanut siihen, että lukioon tulee aiempaa enemmän oppilaita, joilla on mielessään selkeä visio siitä, mitä he haluavat aikuisena tehdä. Tämän vision varassa nämä oppilaat päättävät keskittyä tiettyihin oppiaineisiin ja tietoisesti laiminlyödä toisia. Tästä on yhtenä esimerkkinä ainereaali, jossa oppilaat valitsevat esimerkiksi fysiikan tai terveystiedon, eikä heidän tarvitse lukea muita reaaliaineita. Tämä on ihan hyväksyttävää, mutta entä jos tällainen nuori huomaa yliopiston pääsykokeissa, että fysiikka on itse asiassa aika tylsää ja olisi sittenkin kannattanut lukea yhteiskuntaoppia? Tai entä, jos hän ei sittenkään ole riittävän lahjakas fysiikassa pärjätäkseen työelämässä?
Minun nuoruudessani silloin NL-aikana meidät nuoret suorastaan pakotettiin panostamaan edes vähän hieman kaikkeen. Meillä oli vähemmän valinnan vapautta. Meidän oli pakko osata eri oppiaineita ainakin sen verran, että tiesi, mitä ei ymmärtänyt, mutta osasi arvostaa niitä, jotka ymmärsivät. Tämä johti ainakin minun osaltani esimerkiksi siihen, että kunnioitan kaikkia, jotka osaavat laskea integraalihommeleita, koska minulta se ei totisesti onnistu.
Mitä siis tapahtuu, kun yleissivistävyys katoaa? Onko se maailma sellainen, jossa nuoret jakautuvat entistä aikaisemmin ekonomisteiksi tai humanisteiksi ja kaivautuvat poteroihinsa kiroamaan toisiaan, kun ne toiset eivät puhu samaa kieltä? Olisiko laaja yleissivistys kuitenkin paras turva muutoksia vastaan? Olisiko laaja yleissivistys paras lääke yhteiskunnan radikalisoitumista vastaan?
Lukio-opetus on pysynyt pitkään jokseenkin samanlaisessa kuosissa, koska sillä on ollut Pyhä Tehtävä. Tämä tehtävä on ollut antaa nuorille laaja yleissivistys, jonka avulla heidän on ollut helpompi hahmottaa maailmaa ja sen erilaisia ilmiöitä. Laajan yleissivistyksen ansiosta nuorilla on ollut kompassi, jonka avulla suunnistaa ajoittain hyvinkin myrskyisillä maailman merillä.
Nyt tuntuu siltä, että tämä yleissivistävyys ei ole enää relevantti. Lukioissa täytyy aiempaa enemmän miettiä oppilaille jaettavan tiedon hyödyllisyyttä, käytännöllisyyttä ja tarpeellisuutta. Tämä ajatus ja yhteiskunnan painostus on johtanut siihen, että lukioon tulee aiempaa enemmän oppilaita, joilla on mielessään selkeä visio siitä, mitä he haluavat aikuisena tehdä. Tämän vision varassa nämä oppilaat päättävät keskittyä tiettyihin oppiaineisiin ja tietoisesti laiminlyödä toisia. Tästä on yhtenä esimerkkinä ainereaali, jossa oppilaat valitsevat esimerkiksi fysiikan tai terveystiedon, eikä heidän tarvitse lukea muita reaaliaineita. Tämä on ihan hyväksyttävää, mutta entä jos tällainen nuori huomaa yliopiston pääsykokeissa, että fysiikka on itse asiassa aika tylsää ja olisi sittenkin kannattanut lukea yhteiskuntaoppia? Tai entä, jos hän ei sittenkään ole riittävän lahjakas fysiikassa pärjätäkseen työelämässä?
Minun nuoruudessani silloin NL-aikana meidät nuoret suorastaan pakotettiin panostamaan edes vähän hieman kaikkeen. Meillä oli vähemmän valinnan vapautta. Meidän oli pakko osata eri oppiaineita ainakin sen verran, että tiesi, mitä ei ymmärtänyt, mutta osasi arvostaa niitä, jotka ymmärsivät. Tämä johti ainakin minun osaltani esimerkiksi siihen, että kunnioitan kaikkia, jotka osaavat laskea integraalihommeleita, koska minulta se ei totisesti onnistu.
Mitä siis tapahtuu, kun yleissivistävyys katoaa? Onko se maailma sellainen, jossa nuoret jakautuvat entistä aikaisemmin ekonomisteiksi tai humanisteiksi ja kaivautuvat poteroihinsa kiroamaan toisiaan, kun ne toiset eivät puhu samaa kieltä? Olisiko laaja yleissivistys kuitenkin paras turva muutoksia vastaan? Olisiko laaja yleissivistys paras lääke yhteiskunnan radikalisoitumista vastaan?
Kommentit