Selkärangattomat

Muutamia "tosiasioita" Suomesta ja suomalaisista:

• Suomalaiset ovat hiljaisia, mutta suoria. Voit luottaa heidän sanaansa, jos he jotain lupaavat.
• Suomalaiset ovat ahkeria ja tehokkaita. 
• Välimeren maissa on korruptiota, mutta Pohjoismaissa, kuten Suomessa virkamiehet ovat lahjomattomia.
• Täällä asiat päätetään avoimesti. Päätökset ovat loogisia ja niihin on hyvät perustelut ja kaikilla asianosaisilla on mahdollisuus vaikuttaa niihin.
• Suomalaiset ovat peruspessimistejä. Esimerkiksi taloudenhoidossa lähtökohtana on karu realismi.

Tämähän on se kuva, jota haluamme helliä. Tätähän me haluamme ulkomaalaisten meistä toitottavan. Jos joku jotakin muuta joskus sanoo, hän ei tiedä mitä puhuu. Mutta onko näissä edes totuuden hiventä?

Täyttä puppua ja kuvitelmaa kaikki! Meissä ei ole mitään poikkeuksellista. En tiedä, ovatko em. faktat joskus pitäneet paikkansa, mutta ainakaan tässä hetkessä ne eivät kestä päivänvaloa.

• Suomalaisista on tullut pahemman luokan diskuteeraajia. Asioita käännellään ja väännellään. Parku alkaa siitä hetkestä, kun joku jotakin muutoksia ehdottaa eikä se pääty edes siihen, kun asia on enemmistöllä päätetty. Sen jälkeen alkaa uusi parku, jossa kaikki kivet käännetään ja katsotaan, olisiko päätös jollakin muotovirheellä kumottavissa.
• Suomalaisten joukossa on ahkeria ja tehokkaita yksilöitä, mutta valitettavan monen työajasta useita kymmeniä prosentteja kuluu omien henkilökohtaisten asioiden (ja facebookin?) hoitamiseen. Elämäntapojen epäsäännöllisyys (liian lyhyt yöuni, epäterveelliset ruokailutottumukset ja liian vähäinen liikunta...) syö rotan lailla suomalaisten työtehoja ja aiheuttaa mielen masennusta.
• Korruptio on päätöksenteon rakenteissa. Päätöksissä olennaista on nopeus. Päätöksiä tehdään, jotta voitaisiin sanoa, että asiat on päätetty. Usein ne ovat laihoja kompromisseja, joissa tarkoitus vesittyy. Olennaista on, että kenellekään (tärkeälle) ei tule päätöksestä paha mieli. Jos jotakuta on sorrettava, sorretaan niitä, jotka eivät kauheasti valita, eli nuoria ja tosi vanhoja. 
• Asiat päätetään pienessä piirissä ja se, mikä suunnitelmissa on pieni riskitekijä voi todellisuudessa olla jopa todennäköinen kauhuskenaario (esim. Talvivaara), koska sama välinpitämättömyys kulkee läpi koko ketjun. Ja jos todennäköinen yllättäen tapahtuu, verkosto tukee veljeä.
• Suomessa harjoitettu talouspolitiikka perustuu flaksitaloudelliseen ajatteluun: "Kyllä niitä nokioita sieltä tulee!" Ennusteet tehdään näiden lottovoittoyritysten tulevien voittojen varaan. Kaikki, jotka toista povaavat leimataan kehityksen jarruiksi. Miten täällä on oikeasti varauduttu, esimerkiksi huoltosuhteen aiheuttamiin ongelmiin? Suorastaan surkeasti. Kaikki tietävät, mitä pitää tehdä (esim. nostaa eläkeikää ja panostaa työperäiseen maahanmuuttoon), mutta päätöksiä ei vain saada aikaan, koska kukaan ei halua kantaa tässä hetkessä poliittista vastuuta. 

Olisiko aika katsoa peiliin ja ottaa rukkaset naulasta?