Koivun mukana kaadutaan?
Sanon heti kärkeen, en ole asiantuntija. Kaikki tässä tekstissä on siis luettava osastoon "täydellisen tietämättömyyden suomalla varmuudella."
Tämä Suomen MM-kisajoukkue on varjo vuoden takaisesta. Vaikka mukana on varsin monta viime vuotista mestaria, pelaajien tahti on toinen. Omasta mielestäni joukkueessa on kaksi todellista supertähteä: Petri Vehanen ja Mikko Koivu. Vehanen osoitti viime vuonna, että hän kestää paineet. Rauhallinen pelitapa luo itseluottamusta koko joukkueeseen. Nyt ongelma on se, että joukkueessa on viime vuotista vähemmän kantavia yksilöitä. Joukkue jättää maalivahdin turhan monta kertaa yksin, koska viisikkopuolustaminen ei täysin toimi.
Mestarijoukkueessa Immosen ketju oli loistava. Kolmikon pelistä paistui pelaamisen riemu. Onnistumiset ruokkivat lisää onnistumisia. Nyt molemmilla laitureilla on takana heikohkosti sujunut kausi. Varsinkin Pesonen tuntuu täysin menettäneen itseluottamuksensa. Granlundin tilanne on mutkikkaampi. "Poikaa" on viety vuoden päivät kekkeristä toiseen. Hänestä on ulosmitattu kaikki taloudellinen arvo. Kaikesta hehkutuksesta huolimatta Granlund ei ole näytä muuttuneen. Lausunnot ovat edelleen saman pojan, mutta tuttu virne puuttuu. Peli-ilo on kateissa. Mutta peli-ilo puuttuu, leikillisyys on kateissa. Pelaaminen on väkinäistä. Siksi penkkikomennus oli Jaloselta virhe. Ei Granlundin päässä mitään vikaa ole. Suurin virhe oli hänen valitsemisensa joukkueeseen. 20-vuotias olisi tarvinnut lomaa kiekosta, lomaa katseilta, vapautusta paineista. Häneltä on turha odottaa ilmaveivejä tänäänkään. Jalonen kenties näki tämän ennakkoon, mutta ei voinut olla valitsematta häntä joukkueeseen. Granlundilla on liian paljon markkina-arvoa.
Mikko Koivu on loistava pelimies. Hän luo vähintään yhden maalipaikan joka vaihdossa. Mutta häneltä puuttuu viereltään takuuvarma viimeistelijä. Filppula iskee repun suurin piirtein joka kolmannesta paikasta. Jokinen tarvitsee viisi tai kuusi paikkaa. Koivu on ollut hämmästyttävän tyyni, vaikka kaverit vierellä tuhlailevat paikkoja. Hän on jaksanut puurtaa. Hänen varassaan on myös tämän iltaisen pelin lopputulos.
Muista pelaajista nostaisin esiin muutamia nimiä. Puolustajista Mikko Mäenpää on ollut itselleni suurin yllätys. Mäenpää on ottanut Niskalan paikan ykköspakkina. Kylmähermoinen kaveri on potentiaalinen yv-maalin tekijä tänäänkin. Hyökkääjistä Petri Kontiola on pelannut hyvän turnauksen. Kontiola on kehittynyt luistelijana. Yhteispeli laitureitten kanssa ei ole vielä asettunut uomiinsa. Jesse Joensuu ja Leonid Komarov, joukkueen Karhukopla-osasto, ovat täyttäneet erinomaisesti paikkansa. Ratkaisijoiksi heistä ei kenties ole.
Suomen voiton mahdollisuudet ovat luokkaa 30-70. USA on ennakkosuosikki. Mutta kaikki on mahdollista. Maali-iloittelua tuskin nähdään.
Tämä Suomen MM-kisajoukkue on varjo vuoden takaisesta. Vaikka mukana on varsin monta viime vuotista mestaria, pelaajien tahti on toinen. Omasta mielestäni joukkueessa on kaksi todellista supertähteä: Petri Vehanen ja Mikko Koivu. Vehanen osoitti viime vuonna, että hän kestää paineet. Rauhallinen pelitapa luo itseluottamusta koko joukkueeseen. Nyt ongelma on se, että joukkueessa on viime vuotista vähemmän kantavia yksilöitä. Joukkue jättää maalivahdin turhan monta kertaa yksin, koska viisikkopuolustaminen ei täysin toimi.
Mestarijoukkueessa Immosen ketju oli loistava. Kolmikon pelistä paistui pelaamisen riemu. Onnistumiset ruokkivat lisää onnistumisia. Nyt molemmilla laitureilla on takana heikohkosti sujunut kausi. Varsinkin Pesonen tuntuu täysin menettäneen itseluottamuksensa. Granlundin tilanne on mutkikkaampi. "Poikaa" on viety vuoden päivät kekkeristä toiseen. Hänestä on ulosmitattu kaikki taloudellinen arvo. Kaikesta hehkutuksesta huolimatta Granlund ei ole näytä muuttuneen. Lausunnot ovat edelleen saman pojan, mutta tuttu virne puuttuu. Peli-ilo on kateissa. Mutta peli-ilo puuttuu, leikillisyys on kateissa. Pelaaminen on väkinäistä. Siksi penkkikomennus oli Jaloselta virhe. Ei Granlundin päässä mitään vikaa ole. Suurin virhe oli hänen valitsemisensa joukkueeseen. 20-vuotias olisi tarvinnut lomaa kiekosta, lomaa katseilta, vapautusta paineista. Häneltä on turha odottaa ilmaveivejä tänäänkään. Jalonen kenties näki tämän ennakkoon, mutta ei voinut olla valitsematta häntä joukkueeseen. Granlundilla on liian paljon markkina-arvoa.
Mikko Koivu on loistava pelimies. Hän luo vähintään yhden maalipaikan joka vaihdossa. Mutta häneltä puuttuu viereltään takuuvarma viimeistelijä. Filppula iskee repun suurin piirtein joka kolmannesta paikasta. Jokinen tarvitsee viisi tai kuusi paikkaa. Koivu on ollut hämmästyttävän tyyni, vaikka kaverit vierellä tuhlailevat paikkoja. Hän on jaksanut puurtaa. Hänen varassaan on myös tämän iltaisen pelin lopputulos.
Muista pelaajista nostaisin esiin muutamia nimiä. Puolustajista Mikko Mäenpää on ollut itselleni suurin yllätys. Mäenpää on ottanut Niskalan paikan ykköspakkina. Kylmähermoinen kaveri on potentiaalinen yv-maalin tekijä tänäänkin. Hyökkääjistä Petri Kontiola on pelannut hyvän turnauksen. Kontiola on kehittynyt luistelijana. Yhteispeli laitureitten kanssa ei ole vielä asettunut uomiinsa. Jesse Joensuu ja Leonid Komarov, joukkueen Karhukopla-osasto, ovat täyttäneet erinomaisesti paikkansa. Ratkaisijoiksi heistä ei kenties ole.
Suomen voiton mahdollisuudet ovat luokkaa 30-70. USA on ennakkosuosikki. Mutta kaikki on mahdollista. Maali-iloittelua tuskin nähdään.
Kommentit