Raja railona aukeaa

Vasemmiston ulosmarssi hallitusneuvotteluista on toinen selkeä osoitus kansan kahtiajaosta. Kynnyskysymykseksi nousi SDP:n Jutta Urpilaisen mukaan erimielisyys verolinjasta: SDP ei hyväksynyt arvonlisäveron korotusta. Verotusta on Kokoomuksen johdolla jo pitkään viety kohti tasaveroa. Tämä on kenties suurin yksittäinen selitys tuloerojen kasvamiselle. Jos verolinja todella oli tärkein syy SDP:n ja Vasemmistoliiton ulosmarssille, olen tyytyväinen.

Epäilen taustalla olleen jotakin muutakin. Kataisen johtamassa hallituksessa ei olisi ollut luontevaa salkkua Urpilaiselle. Urpilainen on edelleen politiikan keltanokka. Hänellä ei ole kokemusta, eikä näyttöjä talousosaamisesta, eikä ulkopolitiikasta. Jos Katainen olisi ollut pääministeri, Urpilaisen olisi pitänyt valita jompikumpi edellä mainituista salkuista ja ne eivät kerta kaikkiaan sovi hänen "käteensä". Siksi Urpilaisen ainoaksi vaihtoehdoksi jäi ulosmarssi ja mediapisteiden keruu "köyhän asialle asettumisesta". Hänen tähtäimessään on pääministerin salkku ja oletan ulosmarssipäätöksen olleen hänen henkilökohtainen ratkaisunsa.

Katainen pelasi itsensä pussiin. Kenellekään ei jäänyt epäselväksi, että hän haluaa pääministeriksi. Hallitusneuvotteluissa mukana olleet puolueet kiristivät Kataiselta mieleisensä linjaukset. Verolinja lienee ollut ns. perälauta ja siihen Kataisen pääministeritie tällä erää tyssäsi.

Ei ole liioiteltua väittää, että Suomi on poliittisessa umpikujassa. Keskusta ei tule mukaan uuteen hallitukseen. Valta toki viettelee, mutta neljä vuotta ikäviä talouspoliittisia päätöksiä merkitsisi puolueen joutsenlaulua. Ja jos SDP vastusti arvonlisäveron korotusta, Keskustalle se on vieläkin mahdottomampi asia. Kataisen ainoaksi vaihtoehdoksi jää SDP:n maanittelu takaisin neuvottelupöytään.