Kadonnutta aatetta etsimässä
(Julkaistu Urjalan Sanomissa 21.4.2011)
Ei enää ole nukkumassa monikaan suomalainen äänestäjä. Osa valvoi maanantaiyön riemunsa, osa kauhunsa tähden. Kylmäksi ei jäänyt juuri kukaan. Netissä suunniteltiin uutta hallitusta pakeneville kansalaisillemme suomalais-ugrilaista turvapaikkaa Lontooseen. Maanantaina junienkin uhottiin kulkevan ajallaan, sanoihan Soini kaiken muuttuvan.
Vuosi 1968 jäi elämättä, mutta ehkä tämän viikon alussa pääsin vähän jyvälle siitä, miltä politiikka tuntuu, kun se yhtäkkiä alkaa liittyä kaikkeen siihen, mihin uskon. Miten meidän kaikkien asiat pitää järjestää ja kenellä on minun lompakkoni seuraavat neljä vuotta.
Kokoomus sanoo voittaneensa vaalit, SDP juhli ja Perussuomalaiset pitävät itseään Suomen uudistajina. Kuka oikeastaan voitti? Vai voittiko kukaan? Saimmeko emmeet hallitukseen, joka ei voi toimia, kun pitäisi yhtä aikaa tehdä eurooppalaista rahapolitiikkaa, sanoa kaikki niin, että kansakin ymmärtää ja uudistaa suomalainen verotus?
Herätys oli aika raju. Mutta ilmeisesti herätyskello oli ollut soimassa jo pitkään, kolmeen aiemmin suurimpaan puolueeseen kuuluneet poliitikot eivät vain sitä huomanneet. Kahdeksan vuotta sitten syntyi kovaa melske, kun Tony Halme pääsi eduskuntaan. Nyt perussuomalaisten paikkaluku lähes kahdeksankertaistui vuoden 2007 vaaleista! Konsensushakuisessa Suomessa on siirrytty uuteen aikaan.
Vanhat puolueet etsivät syyllisiä, mutta peiliin katsominen ei olisi pahitteeksi. Joku kuvasi osuvasti puolueita sekatavarakaupoiksi, joista jokainen takuuvarmasti löytäisi mielekkään ehdokkaan. Tein useita vaalikoneita ja sain listan nimiä, joiden perässä luki Vas. ja Kok. Samat puolueet löytyivät ”inhokkilistalta”.
Perussuomalaiset saattoivat tehdä suomalaiselle politiikalle suuren palveluksen, sillä nyt vanhojen puolueitten on pakko etsiä romukoppaan heitetyt aatteensa, muodostettava kantansa selkeämmin ja osattava selittää asiat ymmärrettävästi.
Kokoomus käytti jokin vuosi sitten vaalilausetta ”vastakkainasettelun aika on ohi”. Se kuvasi oivallisesti suomalaista yhden vaihtoehdon politiikkaa, joka on omiaan tuudittamaan kansalaisen ruususen uneen. Persujen voitto osoitti, että politiikassa on nimenomaan kyse vastakkainasettelusta. Erilaisten mielipiteitten ja ratkaisumallien ristitulessa kansalaisella on mahdollisuus valita, mihin hän uskoo.
Vanhojen puolueitten on aika takoa kielenkantansa teräviksi, sillä ensi vuonna meillä on kahdet uudet vaalit. Kauan eläköön demokratia!
Ei enää ole nukkumassa monikaan suomalainen äänestäjä. Osa valvoi maanantaiyön riemunsa, osa kauhunsa tähden. Kylmäksi ei jäänyt juuri kukaan. Netissä suunniteltiin uutta hallitusta pakeneville kansalaisillemme suomalais-ugrilaista turvapaikkaa Lontooseen. Maanantaina junienkin uhottiin kulkevan ajallaan, sanoihan Soini kaiken muuttuvan.
Vuosi 1968 jäi elämättä, mutta ehkä tämän viikon alussa pääsin vähän jyvälle siitä, miltä politiikka tuntuu, kun se yhtäkkiä alkaa liittyä kaikkeen siihen, mihin uskon. Miten meidän kaikkien asiat pitää järjestää ja kenellä on minun lompakkoni seuraavat neljä vuotta.
Kokoomus sanoo voittaneensa vaalit, SDP juhli ja Perussuomalaiset pitävät itseään Suomen uudistajina. Kuka oikeastaan voitti? Vai voittiko kukaan? Saimmeko emmeet hallitukseen, joka ei voi toimia, kun pitäisi yhtä aikaa tehdä eurooppalaista rahapolitiikkaa, sanoa kaikki niin, että kansakin ymmärtää ja uudistaa suomalainen verotus?
Herätys oli aika raju. Mutta ilmeisesti herätyskello oli ollut soimassa jo pitkään, kolmeen aiemmin suurimpaan puolueeseen kuuluneet poliitikot eivät vain sitä huomanneet. Kahdeksan vuotta sitten syntyi kovaa melske, kun Tony Halme pääsi eduskuntaan. Nyt perussuomalaisten paikkaluku lähes kahdeksankertaistui vuoden 2007 vaaleista! Konsensushakuisessa Suomessa on siirrytty uuteen aikaan.
Vanhat puolueet etsivät syyllisiä, mutta peiliin katsominen ei olisi pahitteeksi. Joku kuvasi osuvasti puolueita sekatavarakaupoiksi, joista jokainen takuuvarmasti löytäisi mielekkään ehdokkaan. Tein useita vaalikoneita ja sain listan nimiä, joiden perässä luki Vas. ja Kok. Samat puolueet löytyivät ”inhokkilistalta”.
Perussuomalaiset saattoivat tehdä suomalaiselle politiikalle suuren palveluksen, sillä nyt vanhojen puolueitten on pakko etsiä romukoppaan heitetyt aatteensa, muodostettava kantansa selkeämmin ja osattava selittää asiat ymmärrettävästi.
Kokoomus käytti jokin vuosi sitten vaalilausetta ”vastakkainasettelun aika on ohi”. Se kuvasi oivallisesti suomalaista yhden vaihtoehdon politiikkaa, joka on omiaan tuudittamaan kansalaisen ruususen uneen. Persujen voitto osoitti, että politiikassa on nimenomaan kyse vastakkainasettelusta. Erilaisten mielipiteitten ja ratkaisumallien ristitulessa kansalaisella on mahdollisuus valita, mihin hän uskoo.
Vanhojen puolueitten on aika takoa kielenkantansa teräviksi, sillä ensi vuonna meillä on kahdet uudet vaalit. Kauan eläköön demokratia!
Kommentit