Yksisuuntainen tie?
(Julkaistu UrSassa 17.3.2011)
Vaikka olen suuri koirien ystävä, mäyräkoirista en piittaa. Ne ovat liiankin tuttu näky, varsinkin kaupan tiskillä. Satunnaisotantani perusteella päättelisin, että noin joka neljäs aikuinen asiakas ostaa tällaisen lemmikin. Itselläni tuon paketin kuluttamiseen menisi aikaa puolitoista kuukautta, mutta kuulemani perusteella se on aika monessa perheessä normaali päiväannos. Moni päivittelee ruokalaskun kalleutta, mutta mäyräkoiraan tuntuu aina olevan varaa.
Lapsilla on paha tapa pitää vanhempiaan sankareina. Vanhemmat ovat lapsille esikuvia joko hyvässä tai pahassa. Vanhempien tavat joko omaksutaan sellaisenaan tai sitten tehdään juuri päinvastoin, riippuen siitä, mikä on vanhempien asema nuoren mielessä. Onko sinun käsityksesi rennosta illasta edellä mainittu annos olutta töllön ääressä nautittuna? Pienessä pöhnässä tulee paremmin uni, niinhän? Ja kyllähän se oma lapsi ymmärtää, että ainakin pari kertaa viikossa pitää saada ”ottaa rennosti”, vai mitä?
Toiset vanhemmat haluavat tehdä mieliksi lapsilleen ja hakevat heille olutta ja/tai väkeviä. He kuulemma haluavat näin tekemällä kontrolloida lastensa alkoholin kulutusta. Jos vanhemmat eivät halua lastensa tahtoa toteuttaa, isoveljet ja –siskot sen tekevät, koska heillekin on haettu. Täällä on kuulemma niin vähän tekemistä. Ilmeisesti suurissa kaupungeissa on sama ongelma, koska viikonloppuiltaisin siellä on valtavat määrät nuoria ”aikaa tappamassa”.
Arvoisa teini-ikäisen vanhempi: oletko käynyt katsomassa tätä ajan tappamista? Oletko käynyt katsomassa lastasi kaljatölkki kädessä? Oletko yrittänyt saada selvää hänen mongerruksestaan? Oletko nähnyt, kun häntä on talutettu molemmilta puolilta tukien kaverin kämppään selviämään? Oletko pessyt hänen oksennuksen hajuisia vaatteitaan? Oletko uskonut häntä, kun hän on silmät verestäen sanonut sinulle, että ”enhän minä, mutta ne muut”? Oletko oikeasti sitä mieltä, että eihän pari bisseä illassa mitään tee koska eihän siitä annoksesta tule edes humalaan? Onko lapsesi niin arvokas, että annat hänen tehdä tällaiset ratkaisut aivan itse?
Juttelin eräälle arvokkaalle nuorelle. Hän halusi keskustella kanssani ongelmastaan. Hän oli jäänyt koukkuun. Alkoholi maistui, tupakanpoltosta oli tullut tapa. Tuona päivänä oli taas tarkoitus lähteä kierrokselle, vaikka hän tiesi sen seuraukset. Hän tiesi nousut ja laskut. Valinta ei enää ollut hänen. Tie vei. ”Mä haluan päästä näistä eroon, mutta se on NIIN vaikeeta”, sanoi hän. Katsoin häntä ihmeissäni. Ulkonäkö ei antanut mitään vihjettä näistä ongelmista. Silti minulla ei ollut mitään syytä epäillä hänen sanojaan. Ettei vain ollut sinun lapsesi?
Vaikka olen suuri koirien ystävä, mäyräkoirista en piittaa. Ne ovat liiankin tuttu näky, varsinkin kaupan tiskillä. Satunnaisotantani perusteella päättelisin, että noin joka neljäs aikuinen asiakas ostaa tällaisen lemmikin. Itselläni tuon paketin kuluttamiseen menisi aikaa puolitoista kuukautta, mutta kuulemani perusteella se on aika monessa perheessä normaali päiväannos. Moni päivittelee ruokalaskun kalleutta, mutta mäyräkoiraan tuntuu aina olevan varaa.
Lapsilla on paha tapa pitää vanhempiaan sankareina. Vanhemmat ovat lapsille esikuvia joko hyvässä tai pahassa. Vanhempien tavat joko omaksutaan sellaisenaan tai sitten tehdään juuri päinvastoin, riippuen siitä, mikä on vanhempien asema nuoren mielessä. Onko sinun käsityksesi rennosta illasta edellä mainittu annos olutta töllön ääressä nautittuna? Pienessä pöhnässä tulee paremmin uni, niinhän? Ja kyllähän se oma lapsi ymmärtää, että ainakin pari kertaa viikossa pitää saada ”ottaa rennosti”, vai mitä?
Toiset vanhemmat haluavat tehdä mieliksi lapsilleen ja hakevat heille olutta ja/tai väkeviä. He kuulemma haluavat näin tekemällä kontrolloida lastensa alkoholin kulutusta. Jos vanhemmat eivät halua lastensa tahtoa toteuttaa, isoveljet ja –siskot sen tekevät, koska heillekin on haettu. Täällä on kuulemma niin vähän tekemistä. Ilmeisesti suurissa kaupungeissa on sama ongelma, koska viikonloppuiltaisin siellä on valtavat määrät nuoria ”aikaa tappamassa”.
Arvoisa teini-ikäisen vanhempi: oletko käynyt katsomassa tätä ajan tappamista? Oletko käynyt katsomassa lastasi kaljatölkki kädessä? Oletko yrittänyt saada selvää hänen mongerruksestaan? Oletko nähnyt, kun häntä on talutettu molemmilta puolilta tukien kaverin kämppään selviämään? Oletko pessyt hänen oksennuksen hajuisia vaatteitaan? Oletko uskonut häntä, kun hän on silmät verestäen sanonut sinulle, että ”enhän minä, mutta ne muut”? Oletko oikeasti sitä mieltä, että eihän pari bisseä illassa mitään tee koska eihän siitä annoksesta tule edes humalaan? Onko lapsesi niin arvokas, että annat hänen tehdä tällaiset ratkaisut aivan itse?
Juttelin eräälle arvokkaalle nuorelle. Hän halusi keskustella kanssani ongelmastaan. Hän oli jäänyt koukkuun. Alkoholi maistui, tupakanpoltosta oli tullut tapa. Tuona päivänä oli taas tarkoitus lähteä kierrokselle, vaikka hän tiesi sen seuraukset. Hän tiesi nousut ja laskut. Valinta ei enää ollut hänen. Tie vei. ”Mä haluan päästä näistä eroon, mutta se on NIIN vaikeeta”, sanoi hän. Katsoin häntä ihmeissäni. Ulkonäkö ei antanut mitään vihjettä näistä ongelmista. Silti minulla ei ollut mitään syytä epäillä hänen sanojaan. Ettei vain ollut sinun lapsesi?
Kommentit