Ison Karhun terveiset
(Julkaistu heinäkuun UrSassa.)
M/s Wellamo irtautui Mustanlahden satamasta ja otti kurssin kohti Näsinselkää. Kannella meitä oli nelisenkymmentä seikkailijaa paistattelemassa kesäkuisen auringon lämmössä. Kyseessä oli legendaarisen maineen saavuttanut isä-poika-leiri, jonka pitopaikkana oli tällä kertaa Isosaaren leirikeskus Tampereen Teiskossa.
Omalta osaltani leiri tuli kreivin aikaan. Kesäkuu oli tyypilliseen tapaan ollut vasaran pauketta ja sirkkelin korviasärkevää ulinaa. Kuten tavallista, parin viikon remonttisuunnitelma oli levinnyt käsistä, eikä loppua näkynyt. Naapurikin varmasti lähetti lämpimät terveiset leiriä järjestäneelle Tampereen seurakunnalle, kun linnun laulu kuului jälleen kirkkaana.
Intensiivinen leirielämä käynnistyi suurella kalakisalla, jossa jokaiselle isä-poika-parille jaettiin kohokoukkupaketti ja haapapuinen vapa. Totte ja Jari olivat ehtineet onkia neljä komeaa ahventa, kun me vasta purimme kireäksi jännitettyä pakettia. Lopulliseksi saaliiksemme jäi surkea säynävä, jonka vimmoissamme heitimme takaisin kasvamaan. Tosin harkitsimme valituksen esittämistä jurylle, sillä voittajaparilla oli käytettävissään teleskooppivapa, ym. pelit ja vehkeet.
Seuraavan päivän ohjelmassa oli suuri seikkailu. Retki piti sisällään 6-7 kilometrin patikointiosuuden, erilaisia rastitehtäviä ja kolme vesistön ylitystä. Kyseessä ei ollut varsinainen nopeuskisa, mutta meidän taisteluparimme, jonka nimesimme Pikku ja Iso Karhuksi taittoi matkaa veren maku suussa. Vertamme himoitsevilla hyttysillä saattoi tosin olla osuutensa kovaan matkanopeuteemme. Seikkailun grande finale oli vesistön ylittäminen muovisilla uimaleluilla. Kokemattomuuttani valitsin menopelikseni vasarahain, joka ei mahdollistanut tehokasta nelirajaatekniikkaa. Pahimman kilpakumppanini Kallen krokotiili sitä vastoin kiiti Nässyn pintaa kuin Buster. Välimatkaksemme jäi lopulta noin 20 metriä, mikä oli sama kuin veden syvyys, mitä emme onneksi matkaa taittaessamme tienneet.
Leirin toinen huipentuma oli Isosaaren tähden metsästys. Oli nimittäin käynyt ilmi, että kyseisestä Teiskon saaresta oli tehty merkittäviä timanttilöydöksiä! Nyt taisteluparien tehtäväksi määrättiinkin saaren timanttien etsiminen ja salaperäisen koodin ratkaiseminen. Tehtävä oli äärettömän haastava, sillä löydöksistä vihiä saaneet roistot olivat myös rantautuneet saarelle ja havittelivat samaa saalista. Saarella oli myös kolumbialainen agentti Gänä, jolta taistelupari saattoi ostaa koodiavaimen. Metsästys sai osaltamme lentävän lähdön: ensimmäisen viiden minuutin aikana ehdimme saada saaliiksemme kymmenkunta timanttia, pahaksi onneksemme pelkkiä topaaseja. Pikku Karhu alkoi epäillä Ison mielenterveyttä, kun takkuturkki viiletti mäntyisessä maisemassa kuin viitapiru vanhoja tetsausaikoja lämmöllä muistellen. Aimo saaliistamme huolimatta jäimme tässäkin taistossa jakamaan jne-sijoituksia.
Kahden kuvatun seikkailupäivän lisäksi leiri oli täynnä huimia tapahtumia, tehtäviä, runsaita keittiön antimia ja mieleen painuvia iltanuotioita. Tärkeimmän sain onneksi mukaani, eli oman poikani, jonka kanssa tunsin itseni leirin ansiosta entistäkin läheisemmäksi.
Ps. kyselin lukuvuoden viimeisillä tunneilla oppilailta, mitä he odottavat lomaltaan. Tärkeimmäksi asiaksi nousi tämä: yhteistä aikaa perheen kanssa.
Ps.2 Kiitos Hanna! Kiva tietää, että ainakin yksi jaksaa vilkaista näitä höpinöitä. Motivoi kummasti.
M/s Wellamo irtautui Mustanlahden satamasta ja otti kurssin kohti Näsinselkää. Kannella meitä oli nelisenkymmentä seikkailijaa paistattelemassa kesäkuisen auringon lämmössä. Kyseessä oli legendaarisen maineen saavuttanut isä-poika-leiri, jonka pitopaikkana oli tällä kertaa Isosaaren leirikeskus Tampereen Teiskossa.
Omalta osaltani leiri tuli kreivin aikaan. Kesäkuu oli tyypilliseen tapaan ollut vasaran pauketta ja sirkkelin korviasärkevää ulinaa. Kuten tavallista, parin viikon remonttisuunnitelma oli levinnyt käsistä, eikä loppua näkynyt. Naapurikin varmasti lähetti lämpimät terveiset leiriä järjestäneelle Tampereen seurakunnalle, kun linnun laulu kuului jälleen kirkkaana.
Intensiivinen leirielämä käynnistyi suurella kalakisalla, jossa jokaiselle isä-poika-parille jaettiin kohokoukkupaketti ja haapapuinen vapa. Totte ja Jari olivat ehtineet onkia neljä komeaa ahventa, kun me vasta purimme kireäksi jännitettyä pakettia. Lopulliseksi saaliiksemme jäi surkea säynävä, jonka vimmoissamme heitimme takaisin kasvamaan. Tosin harkitsimme valituksen esittämistä jurylle, sillä voittajaparilla oli käytettävissään teleskooppivapa, ym. pelit ja vehkeet.
Seuraavan päivän ohjelmassa oli suuri seikkailu. Retki piti sisällään 6-7 kilometrin patikointiosuuden, erilaisia rastitehtäviä ja kolme vesistön ylitystä. Kyseessä ei ollut varsinainen nopeuskisa, mutta meidän taisteluparimme, jonka nimesimme Pikku ja Iso Karhuksi taittoi matkaa veren maku suussa. Vertamme himoitsevilla hyttysillä saattoi tosin olla osuutensa kovaan matkanopeuteemme. Seikkailun grande finale oli vesistön ylittäminen muovisilla uimaleluilla. Kokemattomuuttani valitsin menopelikseni vasarahain, joka ei mahdollistanut tehokasta nelirajaatekniikkaa. Pahimman kilpakumppanini Kallen krokotiili sitä vastoin kiiti Nässyn pintaa kuin Buster. Välimatkaksemme jäi lopulta noin 20 metriä, mikä oli sama kuin veden syvyys, mitä emme onneksi matkaa taittaessamme tienneet.
Leirin toinen huipentuma oli Isosaaren tähden metsästys. Oli nimittäin käynyt ilmi, että kyseisestä Teiskon saaresta oli tehty merkittäviä timanttilöydöksiä! Nyt taisteluparien tehtäväksi määrättiinkin saaren timanttien etsiminen ja salaperäisen koodin ratkaiseminen. Tehtävä oli äärettömän haastava, sillä löydöksistä vihiä saaneet roistot olivat myös rantautuneet saarelle ja havittelivat samaa saalista. Saarella oli myös kolumbialainen agentti Gänä, jolta taistelupari saattoi ostaa koodiavaimen. Metsästys sai osaltamme lentävän lähdön: ensimmäisen viiden minuutin aikana ehdimme saada saaliiksemme kymmenkunta timanttia, pahaksi onneksemme pelkkiä topaaseja. Pikku Karhu alkoi epäillä Ison mielenterveyttä, kun takkuturkki viiletti mäntyisessä maisemassa kuin viitapiru vanhoja tetsausaikoja lämmöllä muistellen. Aimo saaliistamme huolimatta jäimme tässäkin taistossa jakamaan jne-sijoituksia.
Kahden kuvatun seikkailupäivän lisäksi leiri oli täynnä huimia tapahtumia, tehtäviä, runsaita keittiön antimia ja mieleen painuvia iltanuotioita. Tärkeimmän sain onneksi mukaani, eli oman poikani, jonka kanssa tunsin itseni leirin ansiosta entistäkin läheisemmäksi.
Ps. kyselin lukuvuoden viimeisillä tunneilla oppilailta, mitä he odottavat lomaltaan. Tärkeimmäksi asiaksi nousi tämä: yhteistä aikaa perheen kanssa.
Ps.2 Kiitos Hanna! Kiva tietää, että ainakin yksi jaksaa vilkaista näitä höpinöitä. Motivoi kummasti.
Kommentit
Mutta hitsi miten jännittävältä touhulta tuo teidän seikkailu kuulosti, varmasti ikimuistoinen kokemus niin isälle kuin pojallekin! Hiki tuli pelkästä lukemisesta. Lisää näitä!
Hanna