Historian vedenjakajalla
Lupasin Suomen historian käännekohtia-kurssin osallistujille, että laittaisin vielä kurssillemme pisteen. Se on tässä:
Suomen tarina on monien muiden itsenäisten valtioiden tarinoihin verrattuna melko lyhyt. Silti se tarina on kerrassaan ihmeellinen. Menneisyydessämme on monia vaiheita, jolloin asiat olisivat voineet kääntyä niin monella tapaa erilaisiksi, ja kuitenkaan niin ei käynyt. Eri vaihtoehdoista se epätodennäköisin toteutui, ja Suomi selvisi jokseenkin kuivin jaloin myrskystä. Annan kaksi esimerkkiä:
IHMEELLINEN ITSENÄISTYMINEN
Itsenäistyminen vuoden 1917 lopussa tapahtui puolivahingossa. Venäjä ajautui kyseisenä vuonna sisäiseen kaaokseen, jonka seurauksena Leninin johtamat bolsevikit nousivat Venäjän johtoon. Harva osasi ennustaa bolsevikkien valta-aseman kestävän muutamaa viikkoa pidempään. Venäjä ajautui nelisen vuotta kestäneeseen sisällissotaan, jonka seurauksena Venäjän yhteen reunavaltioon Suomeen syntyi valtatyhjiö. Koska porvaristolla oli Suomessa enemmistö, Suomi päätti käyttää tilaisuutta hyväkseen ja pyristellä irti äiti-Venäjän kuristusotteesta. Leninin oli hyväksyttävä Suomen irtaantuminen, koska hänellä ei ollut sotilaallista reserviä, jonka olisi voinut heittää Suomeen. Siksi hän päätti tehdä väistämättömyydestä hyveen ja kerätä irtopisteet länsimaiden silmissä. Hän hyväksyi Suomen itsenäisyyden.
Itsenäistyminen ei kuitenkaan ollut siltä selvä. Se, että itsenäistyminen todella tapahtui puolivahingossa olikin itse asiassa viimeinen niitti vasemmistolaisesti ajattelevien mielissä. He olisivat jatkaa yhteistyötä samanmieliseksi kokemansa Leninin kanssa. Suomi ajautui kammottavaan veljessotaan, joka paljasti karun totuuden: Suomi oli kahden erilaisen väestöryhmän asuttama maa. Toisella puoliskolla meni jokseenkin hyvin, toinen puolisko eli toimeentulominimin rajalla. Sisällissodan tausta oli siis ennen kaikkea taloudellinen; maan sisäiset tuloerot olivat kasvaneet liian suuriksi.
Vuoden 1918 sota ei jätä meitä edelleenkään rauhaan. Jako on edelleen olemassa ja vanhoja asioita muistellaan erityisesti siitä syystä, että niillä muistelmilla on käyttöarvoa. Monet näkevät tässä ajassa yhtäläisyyksiä tuon ajan kanssa. Maa on jälleen jakautumassa kahteen osaan. Porvariston ja vasemmiston välinen kuilu on jälleen avautumassa. Paremmin toimeentulevat eivät nytkään kykene näkemään köyhien kurjuutta. He eivät näe tilanteessa mitään erityisiä vaaramomentteja. Kuitenkin ne ovat olemassa.
Sisällissodasta on sanottava vielä yksi asia. Jos punainen puoli olisi voittanut, Suomi olisi mitä suuremmalla todennäköisyydellä ajautunut uudelleen Venäjän vallan alle. Tässä mielessä olen taipuvainen allekirjoittamaan "vapaussota"-termin käytön. Valkoinen osapuoli turvautui Saksan apuun punaisten nujertamisessa. Jos Saksa ei olisi saman vuoden marraskuussa hävinnyt "suurta sotaa" (I MS), Suomi olisi ajautunut Saksan alusmaaksi. Valkoisen puolen voitto, Saksan tappio ja Venäjän kaaostilan jatkuminen aina vuoteen 1922 varmistivat siis yhdessä sen, että Suomi-neito saattoi ottaa ensi askeleensa itsenäisenä valtiona!
TOINEN ITSENÄISYYSTAISTELU
Moni näkee vuodet 1939-1945 Suomen itsenäisen taipaleen ensimmäisenä varsinaisena koetinkivenä. Näkisin tilanteen hieman toisin. Neuvostoliitto oli vielä sodan jälkeenkin hyvin epäluuloinen länsimaiden (jopa raunioituneen Saksankin) suhteen. Toinen maailmansota itse asiassa johti siihen, että Neuvostoliitto koki olonsa vieläkin turvattomammaksi kuin ennen maailmansotaa. Neuvostoliitto kykeni hälventämään pelkojaan läntisen, eli Euroopan puoleisen, rajansa keskiosissa luomalla Itä-Euroopan maista puskurivyöhykkeen länttä vastaan. Suomen geopoliittinen sijainti ei ollut aivan niin tulenarka kuin esimerkiksi Puolan, mutta silti Suomen raja kulki edelleen vaarallisen lähellä Leningradia.
Sodan jälkeisiä vuosia on Suomessa kutsuttu vaaran vuosiksi. Vaarallisuus johtui siitä, että Suomessa edelleen pelättiin Neuvostoliiton hyökkäystä. Vaara oli ohi vasta vuonna 1948, kun Suomi ja Neuvostoliitto allekirjoittivat Ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimuksen, joka sementoi maiden väliset suhteet. YYA-sopimuksessa ei sinänsä ollut mitään erikoista. Neuvostoliitto solmi samankaltaiset sopimukset muidenkin reunavaltioidensa kanssa. Paasikiven onnistui kuitenkin ujuttaa Suomen versioon pykälä, jonka mukaan Neuvostoliiton olisi kriisin puhjetessa neuvoteltava Suomen kanssa sotilaallisen avun lähettämisen tarpeellisuudesta. Muissa YYA-sopimuksissa ei kyseistä pykälää ollut. Niihin maihin Neuvostoliitto saattoi rynnätä suurin piirtein oman mielensä mukaan (näinhän myös tapahtui mm. Unkarissa -56 ja Prahassa -68).
Kaiken kaikkiaankin vuodet 1939-1948 voidaan nähdä monella tapaa selviytymistaisteluja. Suomi selviytyi paitsi Neuvostoliiton aggressiosta niin myös hankalasta liittolaisuussuhteesta Saksan kanssa. Taustalla vaikutti paitsi toisen maailmansodan voimasuhteiden muuttumiset ja suomalaisten periksiantamattomuus ja uhrimieli, niin myös Jumalallinen johdatus tai, jos niin haluaa asian nähdä, puhdas sattuma. Lopputulema oli, että me selviydyimme ja loimme yltäkylläisen maan, jota kelpaa edelleenkin puolustaa!
Suomen tarina on monien muiden itsenäisten valtioiden tarinoihin verrattuna melko lyhyt. Silti se tarina on kerrassaan ihmeellinen. Menneisyydessämme on monia vaiheita, jolloin asiat olisivat voineet kääntyä niin monella tapaa erilaisiksi, ja kuitenkaan niin ei käynyt. Eri vaihtoehdoista se epätodennäköisin toteutui, ja Suomi selvisi jokseenkin kuivin jaloin myrskystä. Annan kaksi esimerkkiä:
IHMEELLINEN ITSENÄISTYMINEN
Itsenäistyminen vuoden 1917 lopussa tapahtui puolivahingossa. Venäjä ajautui kyseisenä vuonna sisäiseen kaaokseen, jonka seurauksena Leninin johtamat bolsevikit nousivat Venäjän johtoon. Harva osasi ennustaa bolsevikkien valta-aseman kestävän muutamaa viikkoa pidempään. Venäjä ajautui nelisen vuotta kestäneeseen sisällissotaan, jonka seurauksena Venäjän yhteen reunavaltioon Suomeen syntyi valtatyhjiö. Koska porvaristolla oli Suomessa enemmistö, Suomi päätti käyttää tilaisuutta hyväkseen ja pyristellä irti äiti-Venäjän kuristusotteesta. Leninin oli hyväksyttävä Suomen irtaantuminen, koska hänellä ei ollut sotilaallista reserviä, jonka olisi voinut heittää Suomeen. Siksi hän päätti tehdä väistämättömyydestä hyveen ja kerätä irtopisteet länsimaiden silmissä. Hän hyväksyi Suomen itsenäisyyden.
Itsenäistyminen ei kuitenkaan ollut siltä selvä. Se, että itsenäistyminen todella tapahtui puolivahingossa olikin itse asiassa viimeinen niitti vasemmistolaisesti ajattelevien mielissä. He olisivat jatkaa yhteistyötä samanmieliseksi kokemansa Leninin kanssa. Suomi ajautui kammottavaan veljessotaan, joka paljasti karun totuuden: Suomi oli kahden erilaisen väestöryhmän asuttama maa. Toisella puoliskolla meni jokseenkin hyvin, toinen puolisko eli toimeentulominimin rajalla. Sisällissodan tausta oli siis ennen kaikkea taloudellinen; maan sisäiset tuloerot olivat kasvaneet liian suuriksi.
Vuoden 1918 sota ei jätä meitä edelleenkään rauhaan. Jako on edelleen olemassa ja vanhoja asioita muistellaan erityisesti siitä syystä, että niillä muistelmilla on käyttöarvoa. Monet näkevät tässä ajassa yhtäläisyyksiä tuon ajan kanssa. Maa on jälleen jakautumassa kahteen osaan. Porvariston ja vasemmiston välinen kuilu on jälleen avautumassa. Paremmin toimeentulevat eivät nytkään kykene näkemään köyhien kurjuutta. He eivät näe tilanteessa mitään erityisiä vaaramomentteja. Kuitenkin ne ovat olemassa.
Sisällissodasta on sanottava vielä yksi asia. Jos punainen puoli olisi voittanut, Suomi olisi mitä suuremmalla todennäköisyydellä ajautunut uudelleen Venäjän vallan alle. Tässä mielessä olen taipuvainen allekirjoittamaan "vapaussota"-termin käytön. Valkoinen osapuoli turvautui Saksan apuun punaisten nujertamisessa. Jos Saksa ei olisi saman vuoden marraskuussa hävinnyt "suurta sotaa" (I MS), Suomi olisi ajautunut Saksan alusmaaksi. Valkoisen puolen voitto, Saksan tappio ja Venäjän kaaostilan jatkuminen aina vuoteen 1922 varmistivat siis yhdessä sen, että Suomi-neito saattoi ottaa ensi askeleensa itsenäisenä valtiona!
TOINEN ITSENÄISYYSTAISTELU
Moni näkee vuodet 1939-1945 Suomen itsenäisen taipaleen ensimmäisenä varsinaisena koetinkivenä. Näkisin tilanteen hieman toisin. Neuvostoliitto oli vielä sodan jälkeenkin hyvin epäluuloinen länsimaiden (jopa raunioituneen Saksankin) suhteen. Toinen maailmansota itse asiassa johti siihen, että Neuvostoliitto koki olonsa vieläkin turvattomammaksi kuin ennen maailmansotaa. Neuvostoliitto kykeni hälventämään pelkojaan läntisen, eli Euroopan puoleisen, rajansa keskiosissa luomalla Itä-Euroopan maista puskurivyöhykkeen länttä vastaan. Suomen geopoliittinen sijainti ei ollut aivan niin tulenarka kuin esimerkiksi Puolan, mutta silti Suomen raja kulki edelleen vaarallisen lähellä Leningradia.
Sodan jälkeisiä vuosia on Suomessa kutsuttu vaaran vuosiksi. Vaarallisuus johtui siitä, että Suomessa edelleen pelättiin Neuvostoliiton hyökkäystä. Vaara oli ohi vasta vuonna 1948, kun Suomi ja Neuvostoliitto allekirjoittivat Ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimuksen, joka sementoi maiden väliset suhteet. YYA-sopimuksessa ei sinänsä ollut mitään erikoista. Neuvostoliitto solmi samankaltaiset sopimukset muidenkin reunavaltioidensa kanssa. Paasikiven onnistui kuitenkin ujuttaa Suomen versioon pykälä, jonka mukaan Neuvostoliiton olisi kriisin puhjetessa neuvoteltava Suomen kanssa sotilaallisen avun lähettämisen tarpeellisuudesta. Muissa YYA-sopimuksissa ei kyseistä pykälää ollut. Niihin maihin Neuvostoliitto saattoi rynnätä suurin piirtein oman mielensä mukaan (näinhän myös tapahtui mm. Unkarissa -56 ja Prahassa -68).
Kaiken kaikkiaankin vuodet 1939-1948 voidaan nähdä monella tapaa selviytymistaisteluja. Suomi selviytyi paitsi Neuvostoliiton aggressiosta niin myös hankalasta liittolaisuussuhteesta Saksan kanssa. Taustalla vaikutti paitsi toisen maailmansodan voimasuhteiden muuttumiset ja suomalaisten periksiantamattomuus ja uhrimieli, niin myös Jumalallinen johdatus tai, jos niin haluaa asian nähdä, puhdas sattuma. Lopputulema oli, että me selviydyimme ja loimme yltäkylläisen maan, jota kelpaa edelleenkin puolustaa!
Kommentit