Itsenäisyyspäivän puhe
(Oheinen lyhennetty puhe on pidetty koulumme juhlassa pe 4.12.)
”Älä kysy, mitä maasi voi tehdä sinun puolestasi. Kysy, mitä Sinä voit tehdä maasi puolesta”.
Viime päivinä Suomessa on palattu 90 vuoden takaisiin tapahtumiin, jolloin pieni Suomi joutui suuren Neuvostoliiton hyökkäyksen kohteeksi. ”Kun joukko-osastomme menetti ensimmäisen sotilaansa, yhteishenki löytyi kuin taikaiskusta. Sen jälkeen kaikki tiesivät mitä oli tehtävä ja minkä puolesta sodittiin”, kuvaili eräs veteraani sodan alkupäiviä.
Sen yhteishengen, talvisodan hengen, ansiosta Suomi selvisi. Se yhteishenki on edelleen meidän suomalaisten tärkein käyttövoimamme. Se on tärkeämpi kuin Maamme-laulu tai Kalevala. Nokia on sen rinnalla mitätön. Jos talvisodan hengen perintö joskus unohtuu, Suomea ei enää ole.
”Älä kysy, mitä maasi voi tehdä sinun puolestasi. Kysy, mitä Sinä voit tehdä maasi puolesta”.
Monen ihmisen mielessä itsenäisyyspäivä on yhtä kuin ensi sunnuntain linnan juhlat. Mutta edustaako linnassa juhliva joukko todella Suomea? Onko se väki läpileikkaus meistä suomalaisista? Kuluneen vuoden tapahtumia vasten minä ainakin toivon, että näin ei ole.
Haluan nimittäin uskoa sen Suomen olemassaoloon, jota kahdeksasluokkalaiset ovat kuvanneet seuraavin adjektiivein: hyvä, turvallinen, kaunis, rikas, vapaa, itsenäinen ja rehellinen maa.
Kuva Suomesta on ristiriitainen. Tilanteessa on jotakin samaa kuin oli 90 vuotta sitten, kun Suomi sai ensimmäisen presidenttinsä. Tasavaltaisen Suomen ensimmäisen presidentin Kaarlo Juho Ståhlbergin valtakauden tärkein tehtävä oli yhdistää sisällissodan kahtia jakama kansa. Perustuslain mukaan valta kuuluu kansalle. Ei pienelle vähemmistölle, eikä suurelle enemmistölle, vaan yhdelle yhtenäiselle Suomen kansalle.
”Maailman historian aikana vain muutamilla sukupolvilla on ollut etuoikeus puolustaa vapautta äärimmäisen hädän hetkellä. En väistä tästä vastuusta – se on minulle etuoikeus. En usko, että kukaan meistä olisi halukas vaihtamaan paikkaa kenenkään toisen ihmisen tai toisen sukupolven kanssa. Se voima, luottamus ja uhrimieli mitä tuomme tähän yritykseen, tulee sytyttämään koko maamme ja meidät kaikki, jotka sitä palvelemme. Sen tulen hehku, voi totisesti sytyttää koko maailman.
Joten, arvoisat maanmieheni, älkää siis kysykö mitä maanne voi tehdä teidän puolestanne, vaan kysykää mitä te voitte tehdä maanne puolesta!” John F. Kennedy v. 1961
”Älä kysy, mitä maasi voi tehdä sinun puolestasi. Kysy, mitä Sinä voit tehdä maasi puolesta”.
Viime päivinä Suomessa on palattu 90 vuoden takaisiin tapahtumiin, jolloin pieni Suomi joutui suuren Neuvostoliiton hyökkäyksen kohteeksi. ”Kun joukko-osastomme menetti ensimmäisen sotilaansa, yhteishenki löytyi kuin taikaiskusta. Sen jälkeen kaikki tiesivät mitä oli tehtävä ja minkä puolesta sodittiin”, kuvaili eräs veteraani sodan alkupäiviä.
Sen yhteishengen, talvisodan hengen, ansiosta Suomi selvisi. Se yhteishenki on edelleen meidän suomalaisten tärkein käyttövoimamme. Se on tärkeämpi kuin Maamme-laulu tai Kalevala. Nokia on sen rinnalla mitätön. Jos talvisodan hengen perintö joskus unohtuu, Suomea ei enää ole.
”Älä kysy, mitä maasi voi tehdä sinun puolestasi. Kysy, mitä Sinä voit tehdä maasi puolesta”.
Monen ihmisen mielessä itsenäisyyspäivä on yhtä kuin ensi sunnuntain linnan juhlat. Mutta edustaako linnassa juhliva joukko todella Suomea? Onko se väki läpileikkaus meistä suomalaisista? Kuluneen vuoden tapahtumia vasten minä ainakin toivon, että näin ei ole.
Haluan nimittäin uskoa sen Suomen olemassaoloon, jota kahdeksasluokkalaiset ovat kuvanneet seuraavin adjektiivein: hyvä, turvallinen, kaunis, rikas, vapaa, itsenäinen ja rehellinen maa.
Kuva Suomesta on ristiriitainen. Tilanteessa on jotakin samaa kuin oli 90 vuotta sitten, kun Suomi sai ensimmäisen presidenttinsä. Tasavaltaisen Suomen ensimmäisen presidentin Kaarlo Juho Ståhlbergin valtakauden tärkein tehtävä oli yhdistää sisällissodan kahtia jakama kansa. Perustuslain mukaan valta kuuluu kansalle. Ei pienelle vähemmistölle, eikä suurelle enemmistölle, vaan yhdelle yhtenäiselle Suomen kansalle.
”Maailman historian aikana vain muutamilla sukupolvilla on ollut etuoikeus puolustaa vapautta äärimmäisen hädän hetkellä. En väistä tästä vastuusta – se on minulle etuoikeus. En usko, että kukaan meistä olisi halukas vaihtamaan paikkaa kenenkään toisen ihmisen tai toisen sukupolven kanssa. Se voima, luottamus ja uhrimieli mitä tuomme tähän yritykseen, tulee sytyttämään koko maamme ja meidät kaikki, jotka sitä palvelemme. Sen tulen hehku, voi totisesti sytyttää koko maailman.
Joten, arvoisat maanmieheni, älkää siis kysykö mitä maanne voi tehdä teidän puolestanne, vaan kysykää mitä te voitte tehdä maanne puolesta!” John F. Kennedy v. 1961
Kommentit