Toivo

Lintujen laulaessa kesän riemua ja lämpimän tuulen pyyhkiessä pälveä edes kaltaiseni kyyninen yksilö ei pitkään jaksa sukeltaa synkkyydessä. Väkisinkin hymy pyrkii nousemaan suupielille ja kireät rypyt suoristuvat hilseilevältä otsalta. Huomaan kesäisen ihmeen itsessäni. Sisälläni syttyy toivo.

Toivo on lapsissa, joita maallinen maailma ja aikuisten rajoitukset eivät ole kyenneet synkistämään.

Toivo on auringossa, joka ei vain suostu pysymään taivaan kannen alla.

Toivo on sellaisessa aamussa, jolloin kaikki tuntuu mahdolliselta.

Toivo makaa lapsen sängyssään ja katsoo maailman ihmeitä ihmetellen puhtaansinisillä silmillään.

Toivo on minussa, kun lapseni katsoo minua ihaillen.