Bochumista mallia?

Olen aiemmissa teksteissäni pohtinut demokratian ongelmia monelta kantilta (viimeksi Kansa valtaan-tekstissä). Vaihtoehdoksi demokratialle olen tarjonnut kansalaisliikkeiden vallan kasvua. Yksi esimerkki tästä on Bochumin viime viikkojen tapahtumat. Tavallisilla ihmisillä on tänä päivänä huomattavasti enemmän valtaa toimiessaan kuluttajina kuin äänestäjinä. Valitettavasti saksalaiset toimivat solidaarisemmin toisiaan kohtaan kuin me suomalaiset.

Nokian tehdas läntisen Saksan Bochumissa on varmasti merkittävä työllistäjä, mutta kerrannaisvaikutukset tehtaan lakkauttamisesta ovat aivan toiset kuin Kemijärvellä Stora Enson pistäessä lapun luukulle. Bochumilaisista 0,5 prosenttia on töissä kyseisessä Nokian tehtaassa, kemijärveläisistä 2,6 on suoraan Stora Enson palveluksessa. Stora Enson tehtaan lakkauttaminen vie mukanaan huomattavasti enemmän työpaikkoja kuin Nokian, koska korvaavaa teollisuutta ei niin vaan Lappiin synny. Silti koko kansan Kemijärvi-liikkeestä ei ole tietoakaan; napapiirin asiat eivät kiinnosta, oma napa kylläkin.

Metsäteollisuuden alasajo tuntuu muutenkin lyhytnäköiseltä. Talouden asiantuntijoilta on saatu hyvin ristiriitaisia vastauksia kysymykseen miksi tehdas suljetaan. Jos asia ei ole selvä kuin pläkki, tuntuisi maalaisjärjellä ajateltuna järkevältä katsoa kauas.

Nokian jatkuva menestys tekee hallaa muulle teollisuudelle. Suomen taloudella menee hyvin niin kauan kuin Nokialla menee hyvin. Mitä tapahtuu sitten, jos (vai kun?) Nokia siirtää tuotantonsa ja pääkonttorinsa Yhdysvaltoihin?

Ministerit Pekkarinen ja Gronberg kilpailevat siitä, kumpi kerää irtopisteitä korvaavien työpaikkojen luomisessa Kemijärvelle. Valtio-omisteinen tehdas lakkautetaan ja ministerit ovat haaskalla keräämässä ääniä. Olenko tyhmä vai tuntuuko tämä ristiriitaiselta?