Löysin stoalaisen tyyneyden

Trump valittiin Yhdysvaltain presidentiksi. Koska koen, että tärkein osa työtäni on kertoa nuorille ajankohtaisista asioista ja selittää niitä, en voi välttää hänen kaltaisiaan vastenmielisiä aiheita. Olen käyttänyt häneen, hänen kannattajiensa ajatusten ja USA:n tilanteeseen tutustumiseen paljon aikaa. En ole kuitenkaan katsonut hänen puheitaan tai edes kuviaan. Olen yrittänyt tietoisesti välttää niitä, koska pelkkä hänen naamataulunsa näkeminen saa minut voimaan pahoin ja alan tulkita asioita tunteista käsin. Olen lukenut asiantuntijoiden tekstejä, hänestä tehtyjä artikkeleita ja kuunnellut valtavasti häntä ja maga-liikettä koskevia podcasteja jne. Henkilökohtaisesti uskon vankimmin Maria Lindénin ja Risto E.J. Penttilän tekemiin analyyseihin. Ensimmäinen osaa arvioida aihetta asiantuntevasti ja kiihkottomasti. Jälkimmäisen ajattelutavassa on suorastaan paasikiviläistä viisautta. YLE:n toimittajan Iida Tikan podcastsarja oli myös valaiseva.

Vaikka kuuntelin ja luin paljon, omat ajatukseni vaalien tuloksista perustuivat lopulta yksinkertaisiin tiivistyksiin. Trump voittaa Harrisin, koska amerikkalaisten joukossa on edelleen tavattoman paljon heitä, jotka eivät voi äänestää naista. Toinen kynnys on edelleen ihonväri. Harrisin alku ehdokkaana oli lupauksia herättävä, mutta kyseessä oli osaltani juuri sellainen tunnepohjainen reaktio, joita yritän ajattelussani välttää. Harrisillä on mainitsemani muuttujat, eikä hän ole mielestäni niin karismaattinen ja valovoimainen, että kykenisi nuo esteet ylittämään. Kampanjan loppupuolella tuntui, että tuuli loppui purjeista. 

Olen ihmetellyt muutoksen nopeutta USA:ssa. Vain hetki sitten (2008) meren takaisissa vaaleissa oli ehdolla Obama ja John McCain. Kaksi ehdokasta, jotka kunnioittivat toisiaan. Muistatteko miten McCain kehui vastaehdokastaan vaalin ratkettua! Erityisen suuren vaikutuksen teki tietysti uskomattoman karismaattinen Obama, jonka puheita olen edelleen kaiholla ja kaipauksella kuunnellut. Silti mietin, olisiko edes Obama voittanut Trumppia.

Jälkikäteen on mielestäni olennaista pohtia sen merkitystä, että vaalikampanjan aikana ehdokas-Trump yritettiin salamurhata kahdesti. Ensimmäisen kerran tämä tapahtui vielä tilanteessa, jossa livekamerat tallensivat kaiken on-line. Trumpin nostaessa kätensä ja huutaessa tunnetut sanat ("Fight!") veren valuessa korvasta, olin jo aivan vakuuttunut, että todistimme juuri vaalien lopullista ratkaisua. Silti asia unohdettiin seuraavana päivänä. USA:ssa ollaan siis sellaisessa tilanteessa, että presidenttiehdokkaan murhayritys on vain another-day-at-the-office.

Yhdysvaltain politiikka on rikki. Siellä on ajauduttu tilanteeseen, jossa toinen osapuoli tekee kaikkensa jyrätäkseen toisen. Päätös olla kaihtamatta mitään keinoja on avannut kaikki padot. Harrisin kampanja tavoitti hetkeksi vanhan ajan sävelasteikon, kun yritti luoda siltoja toiselle puolelle jokea luvaten republikaaneille paikkoja uudesta hallituksesta. Toinen oivallinen veto oli se, kun he tyytyivät naureskelemaan vastaehdokkaan puheille ja tempuille ja kutsuivat heitä ja heidän puheitaan sanalla "weird" eli "outo". Seuraavana päivänä samaa huutamista ja mustamaalaamista kuitenkin jatkettiin entiseen malliin. 

Nuoret ovat tunnetusti varsin hyvin perillä USA:n tilanteesta. He seuraavat politiikkaa eri välineistä kuin esimerkiksi minä, mutta tekevät pääosin samat johtopäätökset. Heitä USA:n touhu on toisaalta huvittanut, toisaalta ahdistanut. Olen yrittänyt patistaa heitä keskittymään samalla vimmalla kotimaiseen politiikkaan. Itse koen, että koska meillä ovat asiat ainakin vielä varsin hyvin ja politiikkaa ohjaa edes jonkinlainen vuoropuhelu ja kompromissihalukkuus, se ei aiheuttaisi samanlaisia ahdistuksen tunteita kuin USA:n mutapaini. Kotimaisesta politiikasta ei kuitenkaan saa samanlaista potkua, koska kaikki on niin verkkaista. Persoonatkin ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta varsin "normaaleja". USA:ssa saattuu ja tapahtuu.

Mihin USA on menossa? 

Mitä USA:ssa tapahtuu seuraavaksi? Tätä olemme nuorten kanssa pohtineet. Emme ole ihan arvailujen varassa, kuten olimme vuonna 2016. Silloin presidenttiys tuli Trumpillekin yllätyksenä ja hänellä kesti pitkän aikaa saada hallinto kootuksi.

Ensimmäisen kauden merkittävin oppi on tämä: hän todella toteuttaa sitä politiikkaa, jota on vaalien aikana luvannut. Asiantuntijat uskoivat edellisen kauden aikana, että näin ei olisi. Kutsuimme kollegani Järän kanssa huippuasiantuntijoita puhumaan nuorille. He käyttivät termiä "checks and balances" eli viittasivat siihen, että koska valta on jaettu eri vallankäyttäjille, ne ikäänkuin tasapainottavat toisiaan ja estävät haitallisten saati sitten lainvastaisten päätösten säätämisen tai viimeistään niiden toimeenpanemisen. Koska republikaaneilla oli enemmistö sekä edustajainhuoneessa että senaatissa, ne eivät kuitenkaan asettuneet Trumpin tielle. Trump meni menojaan.

No nyt Trump on valmistautunut ja  republikaaneilla on jälleen "värisuora" edustajainhuoneessa ja senaatissa. Hän kykenee siis kautensa startatessa heti toteuttamaan sitä politiikkaa, jota on luvannut. Pahoin pelkään, että kukaan ei uskalla nousta häntä vastaan. Kun presidentti on ollut hiuskarvan päässä menettää henkensä attentaatissa ja vain porskuttanut menemään, jokainen häntä vastaan nouseva tietää, mikä voi olla kohtalo, jos asettuu näkyvästi hänen ja hänen kannattajiensa tielle.

Kuten yllä on käynyt ilmi, olemme lukiossamme Lempäälässä erittäin hyvin verkottuneita. Pääsemme jututtamaan huipputason asiantuntijoita. Toinen kollegani Petteri Systä kutsui Maria Lindénin meille kylään. Hän oli viikkoa ennen vaalipäivää jokseenkin varma Trumpin voitosta. Ennakoidessaan Trumpin tulevan hallinnon ministereitä hän ennusteli juuri sitä, mitä tällä hetkellä todistamme: Trump valitsee ministereikseen sellaisia henkilöitä, joihin hän luottaa ja jotka ovat hänelle uskollisia. Osaavat henkilöt eivät edes halua tulla hänen hallintoonsa, koska eivät halua olla toteuttamassa Trumpin toivomia järjen vastaisia päätöksiä.

Mitä Trumpin kaudella siis tullee tapahtumaan? Kun hän nimitti foliohattupää Robert Kennedy juniorin terveysministeriksi, hän totesi showmiehen elkein: "Have fun, Bobby!". Hallitus on Trumpille leikkikalu. Hän jakelee kilteille lapsille ministerinsalkkuja kuin joulupukki lahjoja. Rokotteita valmistavien lääkeyritysten osakkeet lähtivät jyrkkään laskuun, kun Kennedyn nimitys varmistui.

Trump on johdonmukainen. Politiikkaa tullaan tekemään dollari edellä. Tulleja tullaan nostamaan. Kiina vastaa tekemällä saman ainakin amerikkalaisille tuotteille. Kauppasota syvenee. Kun vientikauppa vähenee tai tyssää kokonaan, amerikkalaisten on siis tuotettava tavaraa itse, jolloin hyödykkeiden hinnat nousevat ja inflaatio kiihtyy. Trumpin on tämän seurauksena pakko alentaa veroja. Valtion tulot pienenevät. Tuloerot tulevat siis väistämättä kasvamaan. Trumpin kannalta toivoa tuo se, että hänen ei tarvitse sinnitellä vallassa kuin neljä vuotta. Mutta seuraavalla presidentillä on edessä melkoinen työmaa. 

USA:n hallinnossa on johdossa epäpäteviä henkilöitä. Mielenkiintoista ja pelottavaa on, jos maailmalla esimerkiksi lähtee leviämään uusi tautipandemia ja ratkaisevia päätöksiä on tekemässä Kennedyn kaltainen huru-ukko. Tässä tapauksessa hallinnon osaamattomuus tulee näkyväksi hyvin nopeasti. 

Mitä Trumpin valinta merkitsee meille?

Meidän länsimaalaisten kannalta USA:n tilanne on tietenkin kammottava. Ilmasto- ja ympäristöasioissa huoli on yhtä suuri kuin esimerkiksi Ukrainan tilanteen suhteen. Suurten yritysten investointipäätöksissä neljä vuotta on lyhyt aika. Kestävän kehityksen osalta nojaan tähän ajatukseen. Ryhtyvätkö suuryritykset poikkeamaan (kestävältä) linjaltaan neljän vuoden ajaksi palatakseen neljän vuoden kuluttua takaisin tälle polulle jota nyt kulkevat? Yritysjohdossa on kuitenkin sellaisia koulutettuja ihmisiä, jotka ymmärtävät ilmastonmuutoksen taustatekijät.

Maailman ja erityisesti Euroopan kannalta ikävä juttu on se, että Trump haluaa tehdä kahdenkeskisiä sopimuksia eli diilejä muiden johtajien kanssa. Näissä neuvotteluissa hän on heikoimmillaan. Häntä on vastassa Putinin kaltaisia henkilöitä, jotka ovat oppineet, kuinka hänen kanssaan kannattaa toimia. Olen toisaalta puhunut nuorille myös siitä, että Trump on "loose cannon" eli kiinnittämätön tykki, josta ammukset sinkoilevat välillä minne sattuu. Varsinkin tilanteissa, joissa ei ole nähtävissä suoria taloudellisia hyötyjä, hän toimii täysin ennakoimattomasti. Jossain tapauksissa hän siis saattaa Mr Beanin tavoin aiheuttaa toimillaan sellaisia seurauksia, jossa vuosien aikana umpisolmuun ajautuneet asetelmat lähtevät avautumaan. Ei kuitenkaan kannata tuudittautua odottamaan ihmeitä tapahtuvaksi. 

Stoalaisuus

Olin vaalipäivänä Kreetalla. Olen ollut huolesta sykkyrällä, mutta löysin stoalaisen tyyneyden tutuessani eriomaisen oppaamme Ewan johdolla Knossoksen 4000 vuotta vanhan ja 2000 huonetta käsittävän uskomattoman kokonaisuuden saloihin. Sain perspektiiviä. 

Sain Kreetan matkalla myös tilaisuuden keskustella paikallisten historian kollegoiden kanssa. Puhuimme siitä, että historian kurssit ovat niin täynnä tavaraa, että aika loppuu väistämättä. Minä valitin sitä, että vaikka tiedostamme omankin sivistyksemme juurten pohjautuvan kreikkalaiseen sivistykseen, emme ehdi käsittelemään sitä rikkautta kuin muutaman tunnin ajan. Keskitymme sen sijaan ensimmäisen maailmansodan taustatekijöihin ja 1900-lukuun. Hän totesi, että heidän kouluissaan ei oikein ehditä käsittelemään sitä aikaa mihin me keskitymme, koska aikaa käytetään niin paljon antiikkiin.

Vuosituhansien katsannossa neljä vuotta on ohikiitävä hetki. Kenties meidän suomalaisten suurin murhe on juuri siinä, että seuraamme niin tavattoman tarkasti omaa aikaamme. Olemme perillä kaikista maailman kriiseistä ja murehdimme niiden seurauksia. 

Tuntui rauhoittavalta kulkea Knossoksen "käytävillä"; samoilla joita tuhansia vuosia sitten eläneet kaltaisemme ihmiset ovat kulkeneet. He olivat pukeutumisellaan erilaisia kuin me, mutta ajattele että Knossoksessa vallitsi tasa-arvo! Vessat huuhdeltiin vedellä ja hulevedet johdettiin vesiputkia pitkin. 

Eikä tarvitse edes mennä niinkään kauas. Ennen vanhaan omassa nuoruudessani 1980-luvulla tuntui, että elämä kulkea puksutti tasaisesti eteenpäin, eikä oikein mitään tapahtunut. Epäilen, että se ajatus oli harhaa. Kulissien takana varmasti tapahtui valtavasti. Silti maailma tuntui turruttavan turvalliselta. Nyt kaikki kulissit ovat kaatuneet ja kaikki on julkista. Esiintymislavoja on yhtä paljon kuin on ihmisiä maailmalla ja kaikki huutavat kovaan ääneen.

Ehdotan sinulle ratkaisua. Keskitytään tekemään parhaamme siinä maailmassa, joka meillä on silmien edessä ja käsien ulottuvilla. Yritetään kiinnittää katse niihin ihmeellisiin asioihin ympärillämme. Rajataan uutisfeediä ja luetaan kirjoja. Painetulla sanalla on nimittäin se hieno ominaisuus, että kirjan teksti ei muutu kirjaa lukiessa. Suosittelen esimerkiksi Mika Waltarin Sinuhe egyptiläistä. Sehän nimittäin sijoittuu suurin piirtein samaan aikaan kuin Knossoksen loisto. Tapahtumapaikka vaan on noin viisisataa kilometriä kaakkoon.