Luota siihen että lopulta kaikki menee hyvin

Olen parin viime päivän aikana herännyt aamutuimaan karvavekkarimme Torstin tuttuun tuijotukseen ja nähnyt että ikkunan takana maiseman valaisee keväinen aurinko vaikka kello on vasta puoli seitsemän. Joka aamu on pitänyt miettiä, onko tullut luettua liian paljon Ilkka Remeksen jännityskertomuksia vai onko tapahtunut oikeasti totta. Aamun Hesarin selatessani on varmistunut, että jotakin täysin poikkeuksellista todellakin on tapahtunut. Pääkirjoituksissa on suoraan vaadittu hallitukselta järeämpiä toimia.

Seisoessani lopulta nuorisoryhmän edessä on ollut selvää, että heidän kanssaankaan ei tänään auta keskustella toiseen maailmansotaan johtaneesta kehityksestä tai Suomen oikeuslaitoksen toiminnasta. Mielessä on ollut vain ja ainoastaan yksi aihe. Iloinen yllätys sen sijaan on ollut, että minkäänlaista paniikkia ei nuorison keskuudessa tunnu olevan. Lähinnä heitä kutittelee ajatus siitä, että mahdollisesti lähiaikoina ei tarvitse raahautua aamutuimaan kouluun. Kirjoittajien suhteen tilanne on tietysti toinen. Virus sotki pahan kerran heidän ja meidän suunnitelmamme ja iski oikeastaan pahimpaan mahdolliseen aikaan. Kirjoittajienkaan mielissä suurin kysymys ei ole ollut, kuinka me tästä kriisistä selviämme vaan se, miten he selviytyvät pahimmillaan kolmesta tai jopa neljästä perättäisestä kirjoitussessiosta. Kysymyksenä se onkin relevantti. Tilanne on sama kuin allekirjoittanut yrittäisi juosta maratonin toisensa perään. Heidän osaltaan elämän tärkein kevät on auttamatta sekaisin ja vaikein tilanne on juuri niillä, jotka ovat ladanneet kevääseen itselleen suurimmat toiveet ja odotukset.

Oma ohjeeni ja se ohje, jota olen nuorillekin toistellut, on ollut hyvin yksinkertainen: yritä elää niin normaalisti kuin mahdollista, mutta huolehti hygieniasta. Kun olen päivän aikana kuitenkin enemmän tai vähemmän ”imenyt itseeni ihmisten huolta” iltalenkki mainitun karvatin kanssa on ollut toiseksi parasta eliksiiriä. Parasta on ollut seurata pääministerimme ja presidenttimme, sekä THL:n johdon esiintymistä mediassa. He eivät ole ajautuneet tunteen vietäviksi, vaan ovat kaikessa toiminnassaan olleet johdonmukaisia ja lujia. Ainakin minun on ollut helppo luottaa heidän arvostelukykyynsä. Monen osalta niin ei ole ollut. Mietin mielessäni, johtuuko se siitä, että usko ”kaiken maailman dosentteihin” on mennyt muiltakin kuin oppositiojohtajilta. Toivottavasti ei. Minä haluan, että yhteiskuntamme johto toimii tutkitun tiedon perusteella. Jokainen meistä myös tietää, että jos jossain maassa niin Suomessa, ollaan varaduttu kaikessa sen pahan päivän varalta. Uskon myös, että heillä THL:ssä on mainittua tietoa enemmän kuin kenelläkään muulla. Toisaalta myös HALUAN uskoa THL:ään ja poliittiseen johtoomme, koska jos en niin tee, maamme suistuu anarkian valtaan, kun aina reagoidaan pahimman kauhuskenaarion ja tunteen mukaan.

Se mikä monet meistä tuntuu säikäyttäneen raiteiltaan on nähdäkseni kuolemanpelko. Oikeastaan en tiedä, miksi en itse sellaista tässä hetkessä tunne. Sydämessäni tiedän, että koska olen terve ja pitänyt fyysisestä kunnostani erittäin hyvää huolta, olen tehnyt sen mitä voin. Toisaalta en itse kuulu riskiryhmäänkään. Tällaisena uskovaisena hihhulina olen myös taipuvainen ajattelemaan, että lähden joka tapauksessa täältä sitten kun käsky käy, enkä hetkeäkään sitä ennen. Siihen asti yritän täyttää minulle yläkerrasta annettua tehtävääni parhaan kykyni mukaan. 

Ehkä kyse on myös hieman siitä, että kaikki remekset ovat rokottaneet minut tällaisten tilanteiden varalta. ”Vihollinen” yrittää kaikin keinoin viekoitella minut otteeseensa ja kehoittamaan panikoimaan. Juuri siksi yritän käyttäytyä hyvin arkisesti, ja pestä käsiäni. Sen lisäksi vedän topselin irti lähes kaikesta somesta. Se ei normaaliarkenakaan ole omiaan vahvistamaan henkistä terveyttäni. 

Keväinen aurinko paistaa. Harmi, että liiga peruttiin ja harmi, jos Huuhkajat eivät pääse valloittamaan Eurooppaa. Mutta kevätaurinko paistaa ja olen onnellinen kaikesta siitä, mitä minulla on tässä hetkessä. Mauno Koivistoa lainatakseni: ”Yleensä elämässä on viisasta luottaa siihen, että kaikki menee hyvin.”