Arvoton näytelmä?
Jännityksen täyteiset päivät alkavat olla takana. Savun hälvettyä ja pölyn laskeuduttua on aika katsoa, vastaisuudenkin varalta, miten ihmeessä #hallituskriisiin oikein ajauduttiin.
Olennaista kriisissä on se, että jännitysnäytelmä tapahtui hallituspuolueen sisällä. Jos samainen taistelu olisi käyty oppositiopuolueen sisällä, seurausvaikutukset olisivat olleet tyyliä "myrsky vesilasissa". Kun kriisi puhkesi hallituspuolueen sisällä, Suomi oli ajautui vaikeaan tilanteeseen.
Tarinan Batman ja Robin ovat ilmiselvästi puheenjohtajat Juha Sipilä ja Petteri Orpo, jotka saivat tilaisuuden loistaa näyttämöllä oikeamielisyyden ja ihmisarvojen puolustajina. H asettivat pahan Halla-ahon tielle piikkimaton ja pääsivät Gandalf Harmaan sanoin paaluttamaan: "You can not pass!".
Tiedotustilaisuuksissa Sipilä ja Orpo esiintyivät yksituumaisina. Ensinmainittu tuttuun pragmaattiseen tyyliinsä tapahtumien käänteitä ja tulevia suunnitelmia tarkoin punniten. Jälkimmäinen tunteidemmekin herkkiä kieliä taitavasti hivellen. Olin ja olen jossain mielessä edelleen vaikuttunut. Politiikka on kompromissien taidetta ja niin edelleen, mutta joidenkin asioiden suhteen kompromisseihin ei ole kerta kaikkiaan syytä lähteä. Aatteet eivät ole kaupan, hyvä niin.
Mutta onko kuitenkin niin, että suurelle yleisölle ei sittenkään ole kerrottu aivan kaikkia tarinan käänteitä. Olivatko herrat Sipilä ja Orpo jopa liiankin vakuuttavia esiintymisessään? Onko mahdollista, että herroilla oli sittenkin ollut aikaa miettiä jo viikkokaupalla proseduuria ja esiintymistään? Entä jos kaikki olikin vain hyvin kirjoitettua näytelmää? Ja mitä sitten, jos olikin? Tyhmähän se on, joka ei varaudu pahimpaan.
Olen varma siitä, että ennen perussuomalaisten ratkaisevaa puoluekokousta hallituksen puheenjohtajat ovat tehneet suunnitelma B:n sen varalle, että kaikille kolmelle epämieluisa ehdokas Halla-aho voittaa puheenjohtajavaalin. Lännen Median toimittaja Lauri Nurmelle asia jo vuodettiinkin kenties tietoisesti Halla-ahon valinnasta huolestuneita hallituspuolueiden jäseniä ja kannattajia rauhoittamaan. Myyräntyötä perussuomalaisten sisällä on myös ollut pakko tehdä jo etukäteen. Kovin syvälliselle tasolle tuossa työssä ei ole päästy päätellen siitä, miten Uusi vaihtoehto -ryhmän puhemies Simon Elo esiintyi maanantaina 12.6. Ylen A-studiossa. Hän ei kyennyt selittämään millään tavalla sitä, miten uuden ryhmän ideologia eroaa Perussuomalaisten ideologiasta.
Narrin rooli lankeaa kuitenkin Jussi Halla-aholle, joka kuvitteli saaneensa megaluokan voiton ja pääsevänsä johtamaan 37 kansanedustajan hallitusryhmää. Kardinaalivirhe oli usuttaa kannattajat vaihtamaan samassa hötäkässä koko puheenjohtajiston. Maltillisten perussuomalaisten näkökulmasta tämä sinetöi ajatuksen siitä, että puolue on kokonaisuudessaan ajautunut uusiin käsiin.
Kuka on hallituskriisin todellinen konna? Vastaus on ilmeinen. Puoluettaan kaksi vuosikymmentä johtanut Timo Soini on tullut rakentaneeksi puolueensa sisälle tikittävän aikapommin liehittelemällä äärioikeistolaisten voimien kanssa. Ulospäin hän on antanut ymmärtää, että esimerkiksi Jussi Halla-ahon "harjaaminen" on tehty, mutta että se ollut puolueen sisäinen asia. Todellista harjaamista ei ole tapahtunut, koska puolue on tarvinnut suurta kansansuosiota ääriaineksissa nauttivaa Halla-ahoa.
Puolue on noussut hallituspuolueeksi ajamalla yksillä rattailla: maahanmuutto- ja EU-kriittisyydellä. Vasta viime aikoina puolue on ryhtynyt ajamaan "pienen ihmisen asiaa", koska ilman tuota linjausta valtioneuvoston ovet ovat olleet puolueelta kiinni. Historian varrella puolueen sisälle, myös eduskuntaryhmään, on kuitenkin tullut halla-aholaisten äärioikeistolaisesti ajattelevien ryhmä.
Puolueen ja erityisesti Soinin lausunnot ovat varsinkin viime eduskuntavaalien alla selvästi loiventuneet, kun Soini on ryhtynyt petaamaan itselleen ministerinpaikkaa. Tähtäimessä oli jo pitkän aikaa ulkoministerin salkku. Siksi hän otti viime hallituskaudella johdettavakseen nimenomaan ulkoasianvaliokunnan. Hän on päässyt paistattelemaan julkisuudessa eurooppalaisena (?!) johtajana ja jättänyt kotikentän ja oman puolueensa toisten, käytännössä Jussi Niinistön ja Sampo Terhon, johdettavaksi. Nämä eivät kuitenkaan ole kyenneet sitä tekemään, koska perussuomalaisten nousu on perustunut Soinin ja Halla-ahonkin persoonaan ja kriittisiin lausuntoihin. Suosion romahtamista selittää myös se, että puolueen ideologian kannalta keskeiset ministerinsalkut ovat kuitenkin olleet toisten käsissä ja ulkoministerinä Soini on ajanut koko ajan perinteistä EU-myönteistä linjaa.
Gallupsuosion romahtaminen räjähti lopulta Soinin käsiin. Se radikalisoi liikkeen. Siinä ohessa Soini on osoittautunut juuri sellaiseksi, millaiseksi vastustajat hänet kuvittelivatkin: helppo-Heikiksi, joka heittelee halpoja korulauseita ja helppoja ratkaisuja, kritisoi Helsingin herroja, jotka keräävät kaiken itselleen, pitävät vallasta kiinni verkostojensa avulla jne. Puolue oli lopultakin Soinille vain ponnahduslauta juuri tuohon asemaan. Vielä kaksi vuotta Audin takapenkillä, eduskuntakeskustelujen ynnä muiden pilkkaa vältellen. Historia tulee muistamaan Timo Soinin "juudaksena", joka osti kansansuosion väärällä rahalla ja myi ideologiansa vallan vuoksi.
Olennaista kriisissä on se, että jännitysnäytelmä tapahtui hallituspuolueen sisällä. Jos samainen taistelu olisi käyty oppositiopuolueen sisällä, seurausvaikutukset olisivat olleet tyyliä "myrsky vesilasissa". Kun kriisi puhkesi hallituspuolueen sisällä, Suomi oli ajautui vaikeaan tilanteeseen.
Tarinan Batman ja Robin ovat ilmiselvästi puheenjohtajat Juha Sipilä ja Petteri Orpo, jotka saivat tilaisuuden loistaa näyttämöllä oikeamielisyyden ja ihmisarvojen puolustajina. H asettivat pahan Halla-ahon tielle piikkimaton ja pääsivät Gandalf Harmaan sanoin paaluttamaan: "You can not pass!".
Tiedotustilaisuuksissa Sipilä ja Orpo esiintyivät yksituumaisina. Ensinmainittu tuttuun pragmaattiseen tyyliinsä tapahtumien käänteitä ja tulevia suunnitelmia tarkoin punniten. Jälkimmäinen tunteidemmekin herkkiä kieliä taitavasti hivellen. Olin ja olen jossain mielessä edelleen vaikuttunut. Politiikka on kompromissien taidetta ja niin edelleen, mutta joidenkin asioiden suhteen kompromisseihin ei ole kerta kaikkiaan syytä lähteä. Aatteet eivät ole kaupan, hyvä niin.
Mutta onko kuitenkin niin, että suurelle yleisölle ei sittenkään ole kerrottu aivan kaikkia tarinan käänteitä. Olivatko herrat Sipilä ja Orpo jopa liiankin vakuuttavia esiintymisessään? Onko mahdollista, että herroilla oli sittenkin ollut aikaa miettiä jo viikkokaupalla proseduuria ja esiintymistään? Entä jos kaikki olikin vain hyvin kirjoitettua näytelmää? Ja mitä sitten, jos olikin? Tyhmähän se on, joka ei varaudu pahimpaan.
Olen varma siitä, että ennen perussuomalaisten ratkaisevaa puoluekokousta hallituksen puheenjohtajat ovat tehneet suunnitelma B:n sen varalle, että kaikille kolmelle epämieluisa ehdokas Halla-aho voittaa puheenjohtajavaalin. Lännen Median toimittaja Lauri Nurmelle asia jo vuodettiinkin kenties tietoisesti Halla-ahon valinnasta huolestuneita hallituspuolueiden jäseniä ja kannattajia rauhoittamaan. Myyräntyötä perussuomalaisten sisällä on myös ollut pakko tehdä jo etukäteen. Kovin syvälliselle tasolle tuossa työssä ei ole päästy päätellen siitä, miten Uusi vaihtoehto -ryhmän puhemies Simon Elo esiintyi maanantaina 12.6. Ylen A-studiossa. Hän ei kyennyt selittämään millään tavalla sitä, miten uuden ryhmän ideologia eroaa Perussuomalaisten ideologiasta.
Narrin rooli lankeaa kuitenkin Jussi Halla-aholle, joka kuvitteli saaneensa megaluokan voiton ja pääsevänsä johtamaan 37 kansanedustajan hallitusryhmää. Kardinaalivirhe oli usuttaa kannattajat vaihtamaan samassa hötäkässä koko puheenjohtajiston. Maltillisten perussuomalaisten näkökulmasta tämä sinetöi ajatuksen siitä, että puolue on kokonaisuudessaan ajautunut uusiin käsiin.
Kuka on hallituskriisin todellinen konna? Vastaus on ilmeinen. Puoluettaan kaksi vuosikymmentä johtanut Timo Soini on tullut rakentaneeksi puolueensa sisälle tikittävän aikapommin liehittelemällä äärioikeistolaisten voimien kanssa. Ulospäin hän on antanut ymmärtää, että esimerkiksi Jussi Halla-ahon "harjaaminen" on tehty, mutta että se ollut puolueen sisäinen asia. Todellista harjaamista ei ole tapahtunut, koska puolue on tarvinnut suurta kansansuosiota ääriaineksissa nauttivaa Halla-ahoa.
Puolue on noussut hallituspuolueeksi ajamalla yksillä rattailla: maahanmuutto- ja EU-kriittisyydellä. Vasta viime aikoina puolue on ryhtynyt ajamaan "pienen ihmisen asiaa", koska ilman tuota linjausta valtioneuvoston ovet ovat olleet puolueelta kiinni. Historian varrella puolueen sisälle, myös eduskuntaryhmään, on kuitenkin tullut halla-aholaisten äärioikeistolaisesti ajattelevien ryhmä.
Puolueen ja erityisesti Soinin lausunnot ovat varsinkin viime eduskuntavaalien alla selvästi loiventuneet, kun Soini on ryhtynyt petaamaan itselleen ministerinpaikkaa. Tähtäimessä oli jo pitkän aikaa ulkoministerin salkku. Siksi hän otti viime hallituskaudella johdettavakseen nimenomaan ulkoasianvaliokunnan. Hän on päässyt paistattelemaan julkisuudessa eurooppalaisena (?!) johtajana ja jättänyt kotikentän ja oman puolueensa toisten, käytännössä Jussi Niinistön ja Sampo Terhon, johdettavaksi. Nämä eivät kuitenkaan ole kyenneet sitä tekemään, koska perussuomalaisten nousu on perustunut Soinin ja Halla-ahonkin persoonaan ja kriittisiin lausuntoihin. Suosion romahtamista selittää myös se, että puolueen ideologian kannalta keskeiset ministerinsalkut ovat kuitenkin olleet toisten käsissä ja ulkoministerinä Soini on ajanut koko ajan perinteistä EU-myönteistä linjaa.
Gallupsuosion romahtaminen räjähti lopulta Soinin käsiin. Se radikalisoi liikkeen. Siinä ohessa Soini on osoittautunut juuri sellaiseksi, millaiseksi vastustajat hänet kuvittelivatkin: helppo-Heikiksi, joka heittelee halpoja korulauseita ja helppoja ratkaisuja, kritisoi Helsingin herroja, jotka keräävät kaiken itselleen, pitävät vallasta kiinni verkostojensa avulla jne. Puolue oli lopultakin Soinille vain ponnahduslauta juuri tuohon asemaan. Vielä kaksi vuotta Audin takapenkillä, eduskuntakeskustelujen ynnä muiden pilkkaa vältellen. Historia tulee muistamaan Timo Soinin "juudaksena", joka osti kansansuosion väärällä rahalla ja myi ideologiansa vallan vuoksi.
Kommentit