"Lama-Suomi" ja sivistys
Yksi kysymys, jota varsinkin lehdistössä toistuvasti esitetään, kuuluu näin: "Onko Suomi lamassa?" Asiaa tiedustellaan ekonomisteilta, poliitikoilta ja niin sanotulta kansalta. Juttuihin valittujen vastausten perusteella vaikuttaa siltä, että syvällä ollaan. Mitä sinä vastaisit? Itse vastaisin näin: "Minä en ole lamassa. Työinto on tapissa ja vastoinkäymisistä huolimatta energiaa riitää ainakin näin loman jälkeen kaikkeen muuhun paitsi voivotteluun."
Kenestä puhumme, kun puhumme "Suomesta"? Puhummeko talouselämästä, valtiosta vai sen rajojen sisällä elävistä ihmisistä? Usein tuntuu siltä, että kun puhumme Suomesta, tarkoitamme valtiota ja sen hallintokoneistoa. Jos minulta kysyttäisiin: "Onko Suomen hallintokoneisto mielestänne lamassa?" vastaisin: "Siltä vahvasti vaikuttaa. Suurten linjojen vetäminen vaikuttaa aikaisempaa vaikeammalta ja jos haluaa hyvinvointipalveluja tuottavasta koneesta ulos aiemmin itsestäänselvänä pidettyjä asioita, kuten hammaslääkärikäyntiä, konetta joutuu potkimaan." Mutta kuinka moni yksittäinen kansalainen on "lamaantunut"? En näe lamaa. Töitä tehdään vanhaan malliin ja veikkaisin, että ihan hyvällä motivaatiollakin. Mitä nyt tämä lamakeskustelu välillä kasaa synkkiä pilviä kirkkaan taivaan horisonttiin ja estää näkemästä kauas.
Kysymys, jonka itse haluaisin kuulla on tämä: "Onko Suomi mielestäsi sivistysyhteiskunta?" Minun mielestäni ei ole. Kärsimme suoranaisesta sivistysvajeesta. Todellinen sivistys kypsyy hiljalleen ja tuntuu siltä, että kaikki hidas hauduttaminen on nykyaikana pannassa.
Todellinen sivistys on muun muassa sitä, että kykenemme kuuntelemaan toisiamme. Immosen Facebook-päivitys ja siitä käynnistynyt Meillä on unelma-liike ovat tästä liiankin hyvä esimerkki.
Immosen natsihuuruinen Facebook-päivitys alleviivasi omassa mielessäni erästä pitkään haudutettua ajatusta: eduskuntavaaliehdokkaille pitäisi teettää soveltuvuuskokeet. Olli Immoselle en nimittäin omaa lompakkoani antaisi. Ajatus Immosesta lainsäätäjänä on kylmäävä.
Täysiä pisteitä ei ansaitse myöskään Unelma-liike. Se vastaanotto, jonka Matias Turkkila sai liikkeen tilaisuudessa osakseen, ei kerro suuresta ymmärryksestä tai sydämen sivistyksestä. Huutamalla ei synny dialogia. Mitä suvaitsevaisuutta se on, että emme suvaitse erilaisia mielipiteitä? Tyhmät mielipiteet katoavat yleensä taustahälyyn. Unelma-liike teki Immoselle suuren palveluksen. Se nosti Mister Nobodyn valtakunnan julkkikseksi. Tilaisuuden ajatus oli sinällään upea, mutta Immonen nostettiin asemaan, jota hän ei olisi ansainnut. Läpimeno seuraavissa eduskuntavaaleissa on Immoselle läpihuutojuttu. Valitettavasti.
Kenestä puhumme, kun puhumme "Suomesta"? Puhummeko talouselämästä, valtiosta vai sen rajojen sisällä elävistä ihmisistä? Usein tuntuu siltä, että kun puhumme Suomesta, tarkoitamme valtiota ja sen hallintokoneistoa. Jos minulta kysyttäisiin: "Onko Suomen hallintokoneisto mielestänne lamassa?" vastaisin: "Siltä vahvasti vaikuttaa. Suurten linjojen vetäminen vaikuttaa aikaisempaa vaikeammalta ja jos haluaa hyvinvointipalveluja tuottavasta koneesta ulos aiemmin itsestäänselvänä pidettyjä asioita, kuten hammaslääkärikäyntiä, konetta joutuu potkimaan." Mutta kuinka moni yksittäinen kansalainen on "lamaantunut"? En näe lamaa. Töitä tehdään vanhaan malliin ja veikkaisin, että ihan hyvällä motivaatiollakin. Mitä nyt tämä lamakeskustelu välillä kasaa synkkiä pilviä kirkkaan taivaan horisonttiin ja estää näkemästä kauas.
Kysymys, jonka itse haluaisin kuulla on tämä: "Onko Suomi mielestäsi sivistysyhteiskunta?" Minun mielestäni ei ole. Kärsimme suoranaisesta sivistysvajeesta. Todellinen sivistys kypsyy hiljalleen ja tuntuu siltä, että kaikki hidas hauduttaminen on nykyaikana pannassa.
Todellinen sivistys on muun muassa sitä, että kykenemme kuuntelemaan toisiamme. Immosen Facebook-päivitys ja siitä käynnistynyt Meillä on unelma-liike ovat tästä liiankin hyvä esimerkki.
Immosen natsihuuruinen Facebook-päivitys alleviivasi omassa mielessäni erästä pitkään haudutettua ajatusta: eduskuntavaaliehdokkaille pitäisi teettää soveltuvuuskokeet. Olli Immoselle en nimittäin omaa lompakkoani antaisi. Ajatus Immosesta lainsäätäjänä on kylmäävä.
Täysiä pisteitä ei ansaitse myöskään Unelma-liike. Se vastaanotto, jonka Matias Turkkila sai liikkeen tilaisuudessa osakseen, ei kerro suuresta ymmärryksestä tai sydämen sivistyksestä. Huutamalla ei synny dialogia. Mitä suvaitsevaisuutta se on, että emme suvaitse erilaisia mielipiteitä? Tyhmät mielipiteet katoavat yleensä taustahälyyn. Unelma-liike teki Immoselle suuren palveluksen. Se nosti Mister Nobodyn valtakunnan julkkikseksi. Tilaisuuden ajatus oli sinällään upea, mutta Immonen nostettiin asemaan, jota hän ei olisi ansainnut. Läpimeno seuraavissa eduskuntavaaleissa on Immoselle läpihuutojuttu. Valitettavasti.
Kommentit