Maracazo-haamu on karistettu?

Voittajat muistetaan. Häviäjät unohdetaan, ammutaan (Kolumbian Escobar) tai tuomitaan elinkautiseen (Brasilian Barbosa). Eilinen huima ottelu Brasilian ja Chilen välillä oli draama, jossa menneisyyden haamut nousivat kummittelemaan Belo Horizonten nurmesta. Oli kuin Cristo Redentor, Kristus-patsas Rion laidalla, olisi levittänyt suojelevat kätensä maan maajoukkueen ympärille ja ohjannut Gonzalo Jaran laukoman pilkun tolpan sisäpinnan (!) kautta maalilinjan turvalliselle puolelle. 5 mm vasempaan ja tarina olisi kenties kirjoitettu toisin.

Kotijoukkue juhli voittoa kuin maailman mestaruutta, mutta totuus on, että tällä voitolla brassit varmistivat paikkansa vasta turnauksen kahdeksan parhaan joukossa. Seuraavassa ottelussa Kolumbiaa vastaan Brasilia päässee helpommalla, sillä joukkueena Kolumbia on huonompi kuin Chile. Brasilia kyennee hyödyntämään linjojen väliin jäävän tilan. Historiakin puhuu tässä ottelussa Brasilian voiton puolesta. Joukkueiden 25 kohtaamisesta Brasilia on voittanut 15, Kolumbia vain 2.

Mitä tulevat vastustajat oppivat Brasiliasta eilisen ottelun perusteella?
1. Julio Cesar kuuluu edelleen maailman eliittiin. 
Muutama otteluaikainen reaktiotorjunta ja rankkarikisa osoittivat myös miehelle itselleen, että häneen ei joukkue kaadu.
2. Sen lisäksi, että brassien mielessä alkoi kummitella, heiltä loppui yksinkertaisesti polttoaine toisella jaksolla.
Asema kotijoukkueena pakottaa brassit aloittamaan ottelut täydellä höyryllä. Toisin sanoen, mitä pidemmälle ottelu etenee ilman maalia, sitä vaikeampaan asemaan joukkue ajaa itsensä.
3. Muutamaa välähdystä lukuunottamatta, Neymar ei päässyt päällystakeistaan eroon.
Koska näin tapahtui, Brasilialla oli varsin vähän todellisia maalitilanteita. Neymar osoitti rankkarikisassa luonteensa, mutta muutoin nuori mies ei päässyt vauhtiin.