The End?
Vaalea pehko sojottaa tiukasti eteen. Pisamainen nenä on yhtä mieltä suunnasta. Oikein, siellä on valkokangas. Lämmin ailahdus sydämessäni muistuttaa hetken ainutlaatuisuudesta. Vielä tovi, eikä hän enää suostu näyttäytymään seurassani. Vielä hetki ja olen Valtakunnan Vihollinen, Aina Väärässä, Ymmärtämätön Mulli ja mitä niitä muita intiaaninimiä onkaan teinien vanhemmille.
Leffan nimi on Ironman 3. Kaksi ensimmäistä osaa olemme katsoneet kuluneen viikon aikana. Tämä on Miesten Viikko. Kaksi ensimmäistä osaa ovat myös täyttäneet mielemme kiihkeällä odotuksella. Taas kerran maailma pelastuu, toivottavasti.
Valot himmenevät. Keskustelu hiljenee supinaksi. Vielä viimeinen jättivaahtokarkki väkisin suuhun, vaikka kuinka etoisi. Sankareiden on pakko venyä.
Ei-niin-aktiivinen-elokuvissakävijä kun olen, äänet tuntuvat aina vain kovemmilta. Vauhti valkokankaalla kiihkeämmältä. Citius, altius, fortius.
Tällä kertaa järkytys tulee jo ennen varsinaista leffaa. Teaserit, pienoiselokuvat, saavat ihoni kananlihalle. Huomaan muutoksen. Ennen vanhaan sankarit, kuten James Bond, pelastivat maailman tuholta (foliosta kääritty zupon näköinen ydinkärkiohjus räjähtikin taivaalla) ja heittivät parit kuivat vitsit kaupan päälle. Nyt tunnelma on toinen. Sävy on toinen. Värimaailma synkkä, tuhoa enteilevä. Katastrofi ryömii iholla.
Ilmastonmuutos, lisääntyvä nälkä ja köyhyys eivät täytä lehtien palstoja, koska ihmiset eivät jaksa niistä lukea, mutta ne tulevat todeksi elokuvissa. Uudet kassamagneettileffat ovat katastrofielokuvia. Tuho on jo tapahtunut tai maailma ja kansat vähintäänkin jakautuneet. Tämäkö on huominen, lastenlastenlasteni matoisa maa?
Onko Hollywood ottanut totuuden torven soittajan roolin? Onko leffojen tarkoitus herätellä suuri yleisö muuttamaan virran suuntaa? Taistelemaan köyhyyttä ja ympäristön tuhoutumista vastaan? Minun sydämeni ne jättävät kylmäksi. En kykene samaistumaan näihin sankareihin. Haluan uskoa maailmaan, jossa 6,5 miljardia ihmistä on hyvän puolella ja siksi hyvä voittaa. Haluan uskoa, että vielä tulee aika, jolloin yksilöt heräävät huomaamaan, että halvin ei ole paras ja toisen menestys ei ole minulta pois.
Katastrofielokuvat saavat ihmiset ajattelemaan, että peli on pelattu. Game truly is over. Kukin ottakoon niin ison palan kuin pumppuhaulikolla irti saa. Every man for himself ja naiset ja lapset jätetään rannalle.
Rakkaat ystävät. Meillä on edelleen tämä rakas Tellus, eikä Tellus II:sta tule. Siksi muutoksen täytyy tapahtua tässä todellisuudessa. Näillä eväillä, ihmisillä, poliittisilla johtajilla. Ei enää uskota valheisiin, ei tyydytä helppoihin vastauksiin. 2-laatu ei todellakaan ole kyllin hyvä meille. Muutos tapahtuu tässä ja nyt. Liitytkö vallankumoukseen? Paremman huomisen puolesta!
Ps. Ironman 3 täytti odotuksia. Siinä on vanhan kunnon 007:n henki. Pisamainen poika oli samaa mieltä.
Leffan nimi on Ironman 3. Kaksi ensimmäistä osaa olemme katsoneet kuluneen viikon aikana. Tämä on Miesten Viikko. Kaksi ensimmäistä osaa ovat myös täyttäneet mielemme kiihkeällä odotuksella. Taas kerran maailma pelastuu, toivottavasti.
Valot himmenevät. Keskustelu hiljenee supinaksi. Vielä viimeinen jättivaahtokarkki väkisin suuhun, vaikka kuinka etoisi. Sankareiden on pakko venyä.
Ei-niin-aktiivinen-elokuvissakävijä kun olen, äänet tuntuvat aina vain kovemmilta. Vauhti valkokankaalla kiihkeämmältä. Citius, altius, fortius.
Tällä kertaa järkytys tulee jo ennen varsinaista leffaa. Teaserit, pienoiselokuvat, saavat ihoni kananlihalle. Huomaan muutoksen. Ennen vanhaan sankarit, kuten James Bond, pelastivat maailman tuholta (foliosta kääritty zupon näköinen ydinkärkiohjus räjähtikin taivaalla) ja heittivät parit kuivat vitsit kaupan päälle. Nyt tunnelma on toinen. Sävy on toinen. Värimaailma synkkä, tuhoa enteilevä. Katastrofi ryömii iholla.
Ilmastonmuutos, lisääntyvä nälkä ja köyhyys eivät täytä lehtien palstoja, koska ihmiset eivät jaksa niistä lukea, mutta ne tulevat todeksi elokuvissa. Uudet kassamagneettileffat ovat katastrofielokuvia. Tuho on jo tapahtunut tai maailma ja kansat vähintäänkin jakautuneet. Tämäkö on huominen, lastenlastenlasteni matoisa maa?
Onko Hollywood ottanut totuuden torven soittajan roolin? Onko leffojen tarkoitus herätellä suuri yleisö muuttamaan virran suuntaa? Taistelemaan köyhyyttä ja ympäristön tuhoutumista vastaan? Minun sydämeni ne jättävät kylmäksi. En kykene samaistumaan näihin sankareihin. Haluan uskoa maailmaan, jossa 6,5 miljardia ihmistä on hyvän puolella ja siksi hyvä voittaa. Haluan uskoa, että vielä tulee aika, jolloin yksilöt heräävät huomaamaan, että halvin ei ole paras ja toisen menestys ei ole minulta pois.
Katastrofielokuvat saavat ihmiset ajattelemaan, että peli on pelattu. Game truly is over. Kukin ottakoon niin ison palan kuin pumppuhaulikolla irti saa. Every man for himself ja naiset ja lapset jätetään rannalle.
Rakkaat ystävät. Meillä on edelleen tämä rakas Tellus, eikä Tellus II:sta tule. Siksi muutoksen täytyy tapahtua tässä todellisuudessa. Näillä eväillä, ihmisillä, poliittisilla johtajilla. Ei enää uskota valheisiin, ei tyydytä helppoihin vastauksiin. 2-laatu ei todellakaan ole kyllin hyvä meille. Muutos tapahtuu tässä ja nyt. Liitytkö vallankumoukseen? Paremman huomisen puolesta!
Ps. Ironman 3 täytti odotuksia. Siinä on vanhan kunnon 007:n henki. Pisamainen poika oli samaa mieltä.
Kommentit